Tässä kommentti Verdeen:

Hoidan erään yhteismetsän metsäasioita ja tulee mietittyä metsien kasvuproblematiikkaa. Julkisuudessan ja tässäkin jutussa asioita pelkistetään liikaa.
Ensiksikin pitää selvittää, että mistä on kyse, kun kun puhutaan ”liikahakkuista”, siis harvennuksista vai uudistushakkuista.Perinteisten harvennuksien tarkoitus on luonnollisestikin pitää metsän puusto hyvässä kasvukunnossa. Siis estää latvuksen karsiintuminen liikaa. Nykyään taitaa olla enemmän huoli siitä, että metsiä harvennetaan liian vähän, mistä seuraa siis niiden kasvun heikentyminen pysyvästi. Siis perinteiset harvennukset ovat välttämättömiä eivät ole mikään uhka.

Sen sijaan luontojärjestöjen ajamat jatkuvan kasvatuksen harvennukset ovat todellinen uhka. Helposti hakataan liikaa. Niiden seurauksena metsiemme kasvu heikkenisi kuten tapahtui 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin ne olivat valtamenetelmä. Sama ilmiö tultaisiin näkemään myös nyt, jos menetelmä yleistyisi.

Kun teemme uudistushakkuun, niin oletusarvo on usein, että tulevan metsän keskikasvu on n 50 % parempi kuin hakatun metsän. Tukkipuusta maksetaan kolminkertainen hinta kuitupuuhun verrattuna, mikä tietenkin kannustaa kasvattamaan metsiä mahdollisimman pitkään. Aiemmin tämä varmistettiin myös lainsäädännöllä. Jatkuvaa kasvatusta haluavat onnistuivat poistamaan tämän ” perälaudan” nykyisestä metsälaista. En kyllä usko, että sillä olisi paljon käytännön merkitystä. Ei vaikuttaisi ainakaan meidän hakkuisiimme. Joissakin tapauksissa saattaisi olla hyväkin. Ajakaapa luontojärjestöt metsälakiin.

Hakkuissa on siis oleellista, miten ne vaikuttavat tulevaan kasvuun. Harvennukset ja uudistushakkuut edistävät sitä, mutta jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuut pienentävät.

Metsämme ovat ovat viimeisen 250 vuoden aikana olleet lukuisia kertoja aukkoina tai harveikkoina. On itsepetosta puhua ”vanhoista metsistä”. Joitakin on vain käsitelty harvemmin kuin toisia. Metsien käsittelyssä päähuomio pitäisi olla niiden avulla tapahtuva hiilen sitominen pysyviin rakenteisiin ja toisaalta fossiiliperäisten tuotteiden korvaamiseen.

Oikein hyvin olette kumpikin kirjoittaneet Verdeen. Vaikeahan noita asioita on kenenkään kiistää, ainoaksi torjuntakeinoksi jää silloin vaikeneminen. Kovin vähäisen ja valikoivan metsätiedon varassa poliitikot valitettavasti vain seilaavat.

Tuo Kuapon ”patologin kertomukset” ovat olleet heti kymmenen kertaa esitetty. Pysäytä nauha.