Hesariin kommentointi menee tarkastettavaksi (mahdollisesti jää sille tielle) eli Metsälehden kaltaista keskustelua ei synny.

AtteK vertuuttaa Suomen 100 motin/ ha metsiä Argangelin ja Komin luonnonmetsien puumääriin.!?

Onhan se vertailukelpoisesti haettu. Miksi ”proffa” ei vertaile samassa kaikkea muuta maiden metsäklusterin eroavaisuuksia,vai eikö niitä ole? Entä proffakoulutusten tuotoserot hiilijalanjälkineen ja saasteineen? Löytyykö sille sijoitetulle rahalle vastinetta?

Kun lanttua pestään tarpeeksi vihreän anarkian moskassa, se on  vihreä.

Mää ole mahdottoma hämmästyny. Mää ihmettele oikke kauhiast tämmöst ja ole niinkun klavul päähä lyöty. Wikipedia kertoo, että Atte on Eija-Riitan mies. Silti kirjoittelee hesarissa tuollaisia. Atte tuskin on vihreä, mutta koska vihreät varmasti allekirjoittavat tuon kirjoituksen, käsitellään se tässä.

”Alkuperäisluonnon häviäminen näkyy räikeimmillään soiden kohtelussa.”

Minusta se näkyy maankäyttötavan muutoksessa. Hakukoneella löytyi ensimmäisenä tällainen tilasto:

http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_01_03_metsat.html

Sen mukaan Suomessa metsän osuus maapinta-alasta on 72 %. Se on suurin lukema EU:ssa ja maailmassa kymmenes. Meitä edellä on pieniä tropiikin maita. EU:n keskiarvo on 30%. Väkirikkaista maista mm. Japanilla on metsää 64% ja sijaluku 18.

On siis täysin perusteltua väittää, että alkuperäisluonnon kohtelu näkyy räikeimmillään metsien hävittämisenä. Yleisin tapa hävittää metsät lienee tehdä niistä peltoja. Väkirikkaissa maissa myös rakentaminen on merkittävä syy. Jos siis Suomi-neito on viilletty haavoille, hukutettu tekoaltaisiin ja kuivatettu turvetuotantoon, miten näitä 70% metsistään hävittäneitä voisi luonnehtia?

”Meille kerrotaan, että Suomen metsissä on nyt puuta enemmän kuin koskaan. Puustomme keskitilavuus on kuitenkin vain hieman yli 100 kuutiometriä hehtaaria kohti. Jos valtaosa metsistämme olisi luonnontilassa, puuston keskitilavuus olisi vähintään kaksinkertainen.”

Toki näin, mutta ihminen pärjää luontaisessa luonnossa vain viikon kerrallaan ja silloinkin pitää olla rinkka pakattuna täyteen varusteita ja ruokaa. Viikon jälkeen tullaan rakennettuun ympäristöön, josta siis metsät on hävitetty, ostamaan lisää tavaroita ja elintarvikkeita. Raaka-aineet tavaroihin ja elintarvikkeisiin on tuotettu joko pelloilla tai talousmetsissä, kenties jopa kaivoksissa tai öljykentillä.

”Toisen maailmansodan jälkeen teollisuuden jätevedet sekä sellu- ja paperiteollisuuden prosesseista syntyneet saasteet ajoivat järviä ahdinkoon. Nämä jätökset muhivat edelleen monien vesistöjen pohjamudissa.”

Unohtui kai mainita kaupunkien asukkaiden tuottaman yhdyskuntajätteen käsittely. Helsingissä purettiin kerrostaloja, kun ne oli rakennettu huonosti hoidetun kaatopaikan päälle ja oli syytä epäillä kaatopaikasta aiheutuvan päästöjä taloihin. Myöskin vessojen jätevesien käsittely oli pitkään luokattomalla tasolla.

Vieritämme helposti syyt ongelmistamme muiden niskaan. Väitämme ilmasto-ongelman johtuvan Kiinasta ja Intiasta, vaikka omat ilmastopäästömme ovat henkeä kohti kymmenkertaisia näissä maissa asuviin nähden.”

Professorin pitäisi ymmärtää kuormituksen perusasiat. Luontoa ei auta tippaakaan se, että vähennämme yksilötason kulutuksen kymmenesosaan, mutta kasvatamme asukasluvun 20 kertaiseksi. Lopputulos muodostuu siitä, paljonko sitä kuormitamme ja mikä on luonnon kyky sitoa tuota kuormaa. Yksilötason kuormituksella ei siis ole merkitystä, vaan kokonaiskuormalla suhteessa luonnon kapasiteettiin.

EU:n väkitiheys on keskimäärin 7-kertainen Suomeen verrattuna. Metsän osuus maapinta-alasta EU:ssa on keskimäärin 40% Suomeen verrattuna. Tuo ei ole niin haastava yhtälö, etteikö professoritason ihmisen pitäisi sitä uskaltaa pureskella.

”Itämeren huonosta jamasta syytimme Venäjää, kunnes tutkimus osoitti, että olemme Suomessa itse aiheuttaneet Itämeren rannikkovyöhykkeen pilaantumisen.”

Rannikko ei ole Itämeri. Toki kaupunkien huonosti puhdistetuilla jätevesillä on osuutensa rannikon tilaan, mutta Venäjän ja Puolan suurkaupunkien käytännössä puhdistamattomat jätevedet aiheuttavat laajoilla alueilla happikatoa ja meren pohjan täydellisen kuoleman. Vain rikkivety voi siellä hyvin, samalla meren sisäinen kuormitus porskuttaa. Itämerelle periaatteessa elintärkeät suolapulssit aiheuttavatkin ongelmia, kun tuo ongelmajäte lähtee liikkeeelle.

”Ajatus Suomen puhtaasta luonnosta on kaunis, mutta sen varjolla saatamme helposti torjua välttämättömät toimenpiteet luonnon ja ilmaston tilan parantamiseksi.”

Ensimmäinen lähtökohta on tarkastella realistisesti tilannetta. Vasta sen jälkeen voidaan kestävällä tavalla miettiä jatkoa. Aten tapa ruoskia itseään ei sitä ole.

”Valtion metsistä voisi huoletta jättää paljon nykyistä suuremman osan kasvamaan luonnonmetsiksi. Näin lisäisimme luontopääomaamme ja hiilinielujamme pysyvämmin kuin hakkaamalla ja uudistamalla. Soita ja turvepeltoja tulisi palauttaa luonnontilaan, ja uusista raivauksista tulisi viimeinkin luopua. Luontoa vaurioittavat avohakkuut on lopetettava.”

On liian helppo puhua tuollaisia, kun ei tarvitse ottaa vastuuta seurauksista. Suojelu on helppoa, ei tarvitse tehdä mitään. Mutta mitä Atte esittää vaihtoehdoksi metsistä saataville uusiutuville raaka-aineille? Onko muita kuin ostaa ne ulkomailta, joko venäläisestä 100 ha fsc-aukosta peräisin olevaa puuta tai sitten käyttää fossiilisia raaka-aineita?