Totta, tuo tukin määrä on tärkeä pointti. Moni tuskin tulee ajatelleeksi noiden eroa, aivan kuten moni sekoittaa vuosikymmenien ajokokemuksellakin käsitteiden ajonopeus ja ylinopeus vaikutuksen riskiin.

Sähköpostiin kilahti Metsäkeskuksen asiakaslehti ja sen vihertävää blogi:

https://www.metsaan-lehti.fi/blogi/riitta-raatikainen-tee-hyva-sijoitus.html

Jostain syystä harvemmin kiinnitetään huomiota siihen suureen kokonaisuuteen, jolla on eniten merkitystä eli hoidettujen talousmetsien käsittelyn edellytysten luomiseen. Suojelukin on tärkeää, mutta jos 5% on suojeltu ja 95% ei, pitää ymmärtää vaikutusten suhteen liittyvän tuohon jakoon. Suojelun lisäämisen potentiaali on pinta-alasta ehkä parin prosentin suuruusluokkaa ja monimuotoisuuspotentiaali samoin. Talousmetsien käsittelyssä potentiaali on vuotuisten uusien taimikoiden pinta-alan suuruinen ja siten muiden hyötyjen ohella jo muutamassa vuodessa ylittää jo suojeltujen alueiden määrän.

Sekin on hankala kysymys, paljonko jostain löytyy uhanalaisia eliöitä. Itse ajattelen niin, että pyrin kasvattamaan metsiä sellaiseksi, että myös uhanalaiset eliöt löytävät sieltä uusia elinympäristöjä. Lisää lebenraumia siis. Pelkkä olemassa olevien elinympäristöjen varominen johtaa näivettymiseen. Siksi korostan lehtipuun ja sekametsien kasvatusta, kaksijakoisuuden myötä myös erirakenteisuuden lisäämistä. Erästäkin koivikkoa, jossa alla kasvaa luontaista kuusta, on ilo katsella. Olen jättänyt raivauksessa ja ensiharvennuksessa koivujen kavereiksi haapaa, leppää ja mäntyä sekapuustoksi. Huolimatta riviin istutetusta koivikosta, puupeltomaisuus vähenee kovaa vauhtia vuosi vuodelta. En usko luontoarvojen kärsivän koivujen sotilaallisesta tilajärjestyksestä. Ainakaan se ei kuusten alla olevien kanalintujen jätöksistä päätellen haittaa. Ja toki rivitkin hiukan rakoilee, kun hirvituhojen takia ihan tasainen harventaminen ei onnistunut. Mutta onneksi kuuset tuotakin paikkaa.

On vain yksi asia, mikä tätä kehitystä jarruttaa ja siihen ei lääkkeitä ole luvassa. Siitä huolimatta, että sekametsät on yksi tärkeimpiä piirteitä luontoarvojen kannalta. Ehkä tuosta voi johtaa päätelmän, jossa luontoarvo- ja ilmastoasioista päättävät ovat kyllä teoriassa päteviä johtajia tai päättäjiä (moni eduskuntavaaliehdokaskin korostaa kokemusta eduskuntatyöskentelystä), mutta ilman substanssiosaamista lopputulos on huono. Ollaan muiden armoilla ja koska puuntuottajat eivät ole saaneet riittävän tukevaa asemaa päättäjien tukiverkostoissa, muiden intressit ja kuvitelmat jyrää luontoarvot ja biotalouden raaka-aineen tuottamisen kehityksen edellytykset. Biologi kyllä ymmärtää luontoa, mutta ei osaa yhdistää sitä metsätalouden harjoittamiseen. Ristiriita on valmis ja täysin turhaan.

Ilta Sanomien Äreät vanhat äijät eli Kalle Isokallio ja Jan Erola keskustelivat tänään eduskuntavaaleista ja Notre Damen tulipalosta:

1. Kansa äänesti eduskuntaan selvän porvarienemmistön. Miksi ihmeessä maahan kasataan vasemmistohallitusta?
2.Petteri Orpo hävisi neljälle puoluetoverilleen ja Antti Rinne kolmelle. Miksi he eivät älyä erota?
3. Pariisin vihreiden liikennepolitiikka myöhästytti palokunnan pääsyä sammuttamaan Notre Damen kirkkopaloa. Minkälaisia uhreja saamme tulevaisuudessa Helsingin Vihreiden liikennejärjestelyistä?

Vastaukset.

1.Suurimman puolueen puheenjohtaja aloittaa hallitustunnustelut.

2.He pääsivät vaaleissa eduskuntaan ja ovat ihan samalla lailla kansanedustajia kuin joku muukin.

3.Jos Helsingin yksityisautoilua onnistutaan vähentämään niin se todennäköisesti nopeuttaa hälytysajoneuvojen saapumista onnettomuuspaikalle.

Terrorisoiva ja asioita vääristelevä ” luontoväki” ei ole minkään kansanosan antamalla valtuutuksella toimiva virallinen taho. Se olisi kaikkien asianosaisten syytä tiedostaa. Ja kun näin on, sen joukkion arvovalta on miinus merkkinen,- ei edes nollaa. Eri yhteyksissä mainitut ”asiantuntija”- tittelit ovat pelleilyn aivopieraisuja.