Käytiin viime viikolla tutkailemassa 6,5 ha n. 50-60-vuotiaita saarijärveläisiä korpisoita siinä mielessä, että voisiko niillä toteuttaa poimintahakkuita.  Ojitustilanne oli kohtuullisen hyvä.  Huonolta näytti poimintojen kannalta.  Löytyi vain yksi 1,2 ha:n kuvio, joka näytti soveltuvan ja joka sitten harvennetaan poimintahakaten.

Merkillistä miten vähän monilla kuvioilla oli uutta taimikkoa vaikka ne oli harvennettu n. 10 vuotta sitten.  Ei kyllä voi siis kategorisesti sanoa, että turvemaat on aina hakattava poimintahakaten.

Ennallistamisen intensiivi tulee veikeästi siitä, että kun suoalue saadaan kirjoihin luonnontilaiseksi, niin sen päästöjä (metaani, typpioksidi) ei enää lasketa rasitteeksi. En tiedä kuinka nopeasti tämä status muuttuu aktiivisten ennallistamistoimien toteutuksen jälkeen, mutta jos se tapahtuu heti, niin tämä avaa mielenkiintoisen pisnes-mahdollisuuden jos päästöoikeuksien hinnat kehittyy suotuisasti.

Sinällään tämä kiire mennä sähläämään huonotuotteisten ojitusalueiden ojia umpeen on kyllä täysin käsittämätöntä. Inhimillistä tämä tietenkin on, ”jotain täytyy tehdä” ja onhan tämäkin pisnes joillekin.

Innokkuus suometsien jatkuvaan kasvatukseen tuntuu näin metsätaloutta käytännössä harjoittavan vinkkelistä ihan käsittämättömältä. Muutaman vuosikymmennen harjoittelun jälkeen hädin tuskin tiedämme miten suo muutetaan metsäksi. Jatkuvaa kasvatusta suometsissä ei ole tutkittu edes yhden poimintahakkuukierron vertaa, mutta nyt jo jk:ta nostetaan ainoaksi oikeaksi menetelmäksi jopa metsäntutkijoiden taholta.

Miksi aina pitää olla suurella rahalla purkamassa jotain sellaista, mitä on suurella vaivalla joskus tehty? Jos joku on ihan aidosti ilmastosta ja hiilensidonnasta kiinnostunut, edistäköön metsän uudistamista, taimikoiden hoitoa ja harvennuksia ajallaan. Se on ylivoimaisesti tehokkain, nopein ja edullisin tapa toteuttaa asia, – tosin myös vähiten seksikkäin.

Ennallistetut suot ja matalavetiset sorsa-/minkkikosteikot tuprauttelevat keväisin mittavat metaanipäästöt, kun talvella ovat jäässä ja eloperäinen aines muhii hapettomassa, vähähappisessa tilassa.

Tämä totuus ei maistu Lukelle saati riistaväelle. Asia on äärimmäisen epäseksikäs tutkittava — siihen ei liity tarinaa, esimerkiksi siitä, kuinka riekko palasi etelän suolle ojien täytön jälkeen, kuinka kaukaa, olen sitä joskus ihmetellyt.