Joku tässä ”vihreiden” touhussa kyllä hiertää? Katselin vähän eri alueiden voimasuhteita. Suurimpien kaupunkien johtoelimissä vihreillä on kovin suuri edustus – kaupungissa, kivitalojen, asfaltin, putkien ja johtojen sekä erittäin saastuttavan liikenteen keskellä! Sieltä annetaan kovia määräyksiä maaseudulle, että kuinka sitä pitää elää?

Tähän saakka ainutta todella vihreäksi kuvailisin Linkolaa, joka on elänyt oppiensa mukaan! Linkolan ikanssa olen samaa mieltä siitä, että ongelma maapallolla on yhden lajin räjähdysmäinen lisääntyminen! Se laji vain jostakin syystä metsäisessä Suomen luonnossa näyttää olevan laskussa.

Saksalainen tv-sarja Tannbach (TV1/Areena) kertoo Baijerin ja Thuringerin rajalla olevasta kylästä, josta toinen puoli joutui sodan jälkeen Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle osaksi Itä-Saksaa. Moskovassa koulutettujen kommunistivirkamiesten johdolla yli sadan hehtaarin tilat pakkolunastettiin, ja niiden omistajat karkotettiin. Tätä katsoessa palutui mieleen 90-luvun tikkametsien pakkosuojelut, naturat sekä Lapin metsäsodat. Silloinkin vedettiin vapaalla kädellä paksua viivaa karttaan, kun maita otettiin pois metsätalouskäytöstä niiden omistajilta. Tuli käyttöön myös ennakoivat aavistushakkuut. Toivottavasti suomalaiset maanomistajat eivät enää koskaan joudu samanlaisen mielivallan kohteeksi. Hankkeita silloin toteuttaneet virkamiehet alkavat nyt olla eläkeiässä, eivätkä juuri halua niitä aikoja muistella.

Vihreiden metsä- ja muukin politiikka muistuttaa taistolaisten toimintaa laimennetussa muodossa 60 – ja 70 luvuilla. Taistolaistoiminta keskittyi yliopistokaupunkeihin ja edellytti ehdotonta kuuliaisuutta jäsenistöltä, muutoin kuuluit taantumuksellisiin revisionisteihin.

Ehkä vihreät ovat huomanneet, miten taistolaisille kävi ja harjoittavat sen vuoksi hieman laimeampaa politiikkaa. Seurauksena on ollut homman laimeneminen niin, että näkyvyys on ollut viimeaikoina olematonta. Riskinä on, että käy kuten taistolaisille.

Vihreiden metsäpoliittinen avaus on yritys nostaa profiilia ennenkaikkea omien joukoissa, että jäsenet pysyvät ruodussa. Eihän Valtion metsien avohakkuukielto tunnu yliopistokaupungeissa. Kulut Valtion piikkiin ja vaikutukset maakuntiin.

Tässä keskustelussa on jotain koomista. Pelätään että jotku vihreät määrää mitä metsissä tehdään, eihän se suinkaan niin ole. Toisaalta unohdetaan tyystin että 40-luvulta aina lakimuutokseen asti virallinen taho simputti metsänomistajia sen kuin kerkesi. Metsänomistajan oikeudelle määrätä omaisuutensa käytöstä koira nosti jalan.

Tähän päivään asti ja tästä eteenpäin on pohjoista Suomea nyysitty jos milläkin muotoa, täällähän se metsähallitus metsiä raiskaa, mitä se teille eteläisille kuuluu jos halutaankin avohakkuille loppua.

Metsähallitusta ei pidä painostaa yhtään enempää kuin muitakaan metsää omistavia tahoja metsän käsittelyssä minkäänlaisiin muutoksiin. Maamme taloudellinen tila ei kaipaa enää yhtään turhaa kieltoa eikä rajoitetta metsäteollisuuden harmeiksi joten piiperot, menkää sinne meuhkaamaan missä saattaisi vielä todellista tarvettakin olla. Mutta se ei ole suomen rajojen sisäpuolella. Kyseenalaiset toimintatapannekin voisivat siellä suunnalla olla luonnollisia.