Toissatalvena tuli meikäläisen metsään useita lumenmurtoja koivuihin. Oivallisia pökkelön alkuja. Tiaiset eivät pääse niihin tekemään pesiään ennenkuin tikat tekevät alkureiät kuoren läpi. Tikkoja odotellessa puukonkärjellä avitusta.

Kertoisiko puunhalaaja kuitenkin mistä ne tiaiset ovat sitten lähimetsiemme asukeiksi aikanaan ryhtyneet? Toki eivät muuta, enää, mutta kun metsät ovat kovin moninaisessa asennossa olleet niin miten ne ovatkaan selvinneet vain lähimetsässä asustelemalla vaikka ruokinta ei ole aina ollut ihmisten tapa. Ihmsten metsien käsittelyhän ei aina ole lähialueilla kovin tiaismyönteistä ollut. Kun joku puu katkesi se vedettiin pokasahalla poltinpuiksi. Ei siinä paljon kolopuita viljelty. Itse ainakin muistan että isoin osa koloista oli, kas kummaa, ihmisen viljelemien peltojen metsäsaarekkeiden reunakoivuissa. Joista osa sai kaiken viljelijän tarmokkaan pellonhoidon eväät. Myrkyt, koneilla juurten katkomiset, laiduneläinten riipimis/oksien katkomispuuhat sun muut kivat koivun lahottajatekijät. Joihin tikka iski ja tiainen kiitti. Mutta sitäkin ennen ne jostain sinne suomalaismetsiin tuli. Olisko kuitenkin itätuomisia ajalta kun sotakoneet teki metsää ”pillunpäreiksi” urakkatahtia. Sitä varmaan odottelee nykypiipero että saadaan taas koloja puihin. Laita sähköpostia Putinille.

Menneestä myös voidaan jotain oppia ja sanoa, että ennen oli paremmin. Tässä mielessä aika kultaa muistot. Tällähän ei ole mitään virallista statusta,  mutta ei ollut myöskään ongelmaa metsien monimuotoisuuden kanssa. Ei ollut hoitamattomia metsiä siinä mitassa mitä niitä tällä hetkellä on. Ei myöskään pakkoa avohakkuiden kanssa. Käytettiin myös peitteistä metsänhoitoa, joka auttaa monimuotoisuudessa.

Näinhän sitä toimitaan tälläkin hetkellä, mutta sen saavuttaminen on monin verroin vaikeaa. On näitä metsänhoitoon ja puukauppaan liittyviä kysymyksiä, joiden osalta ei voi muuta sanoa, kuin mennä eteenpäin ja ratkoa kuntoon. Sen jälkeen ollaan aivan uudessa tilanteessa, jossa monimuotoisuus näyttäytyy uudella tavalla.

Visakallo oikeassa. Eikös museoinnin hävittämisestä pitäisi puhua jo maaseudulla jos joku hakkuun tekee avartamaan maisemaa. Mutta kun piiperot ei näe kuin yhden koon metsän ja sen museoinnin tärkeyden. luonnosta välittämättä ja keinoja kaihtamatta se on museoksi saatava. Kait ne pelkää ettei jälkipolvensa sitten enää puita muuten näe kuin ajamalla kansallismuseoon/puistoon farkkuarskan parkkiin ja eväät pakissa. Ajelin tuon auton Lohjalta hakemassa ja siinäkin ennen vt-2:n päättymistä oli jotain kansallispuistokylttejä. Ihmettelin kyllä kun tielle näkyi kolmekymppistä kasvatusmetsää ehkä jo hivenen harvennusta vartoilevana. Siinä museoaikoja saa vielä vartoilla kotvan verran.

Lintujen ja muiden eläinten kantojen muutoksiin on vaikuttanut eniten maaseudun karjanpidon, peltoviljelyn ja asutuksen loppuminen, sekä jäljelle jääneen maatalouden menetelmien muutokset

Visakallon toteamus pitää täysin paikkansa monen lajin kohdalla. Hyvä esimerkki on vaikka räystäspääskynen. Lisäksi monen lajin kohdalla vaikuttavat olosuhteiden muutos talvehtimisalueilla, lintujen metsästys ja silkka tappaminen, ilmastonmuutos jne. Metsätalous vaikuttaa vain tiettyihin lajeihin.

Mitä tulee Jees h-vallan arveluihin siitä, että toinen maailmansota loi Suomeen niin paljon kolopuita, että tiaisetki levisivät niiden myötä, niin pidän teoriaa omaperäisenä,  mutta tuskin totena.