Tuon niminen Teemu Keskisarjan kirja kertoo metsäteollisuutemme erään uranuurtajan G.A.Serlachiuksen ”elämästä ja afääreistä”. Kammottaa ajatus, ettei olisi ollut tuollaisia intohimoisia yrittäjiä, jotka ilman pääomia onnistuivat nykyisenkin Suomen perustana ollevan metsäteollisuuden. Vaikea olisi ollut itsenäistyminenkin.

GAS oli 1830 syntynyt Ilomantsin nimismiehen poika, joka joutui lähtemään tyhjätaskuna maailmalle apteekkarin oppiin, jonka seurauksena päätyi apteekkariksi Tampereelle. Myytyään liikkensä hän perusti puuhiomon ja paperitehtaan Mänttään tiettömien taipaleitten taakse. Valmiiden tuotteiden keljetus oli lähes ylivoimainen tehtävä.

GAS:llä on merkittävä vaikutus keskisen Suomen kehittymiseen. Suunnitteilla oli ratayhteyhteys Tampereelta Ouluun siten, että se olisi kulkenut Pohjanlahden rannikkokaupunkin kautta. GAS onnnistui kuitenkin ”lobbauksessaan” ja rata suuntautuikin Vilppulan ja Haapamäen kautta Seinäjoelle. Nyt hänen kuljetusongelmansa hälvenivät. Vielä 1800-luvulla yhdistyi Jyväskyläkin rataan Haapamäellä, millä tietenkin oli suuri merkitys Keski-Suomelle.

Toinen merkittävä saavutus oli valtiovallan päätös hankkia ensimmäinen jäänmurtaja, jolloin vientiä voitiin harjoittaa talvellakin. GAS oli tämän idean alullepanija.

GAS oli erittäin kärkäs riitelemään. Rahoitus oli yleensä vekseivetoista ja pankkiirit kauhuissaan. Kuitenkin yhtiö pystyi jatkuvasti kehittymään. Jälkipolvet sitten onnistuivat sössimään homman, että nimikin on hävinnyt.

GAS oli Akseli Gallen-Kallelan nuoruusvuosien tärkein mesenaatti. Harvemmin nykytehtailijoita näkyy taiteiden tukijoina. Jotain kertoo nykyajasta, että tukirahat jaetaan yleensä ammattiurheilulle.

Kirjaa lukee kuin parempaa jännityskertomusta. Tietysti mielenkiintoista on myös ajankohdan historian kuvaukset. Kannattaa ostaa.