EU:lla on nyt menossa samaan aikaan niin monta eri hanketta, että se voi johtaa hakkuiden loppumiseen turvemailla. Tällä hetkellä 20% Suomessa hakattavasta puusta tulee turvemailta.
Ei tuommoiseen Vk suostuta. Neuvottelut hankkeista kuten ennallistamisessa jatkuvat ”trilogissa” ja laimentuvat siellä hyväksyttäviksi. Ei muillakaan EU-mailla ole ylimääräistä rahaa.
Kaikkein kustannustehokkaimpia ennallistamishankkeita olisivat sellaiset, jotka vaikuttaisivat samanaikaisesti moneen tavoitteeseen. Esimerkiksi heikosti tuottavien laitumien tai joutoalueiden metsittäminen toisi monta hyötyä: lisää puuta ja hiilinielua, lisää monimuotoisuutta, lisää sadetta ja pohjavettä, lisää virkistysarvoja jne.
Metsälaitumet on harvinaisia ja niitä pitää suojella. Uudemmat lehmilaitumet on tietysti eri asia. Mutt miten ennallistetaan harvinaistuneet metsäniityt ? Nummistakin ollut puhetta viheriäillä julkisuudessa ; niistä me ei olla kovin huolissaan.
Viheriäillä oli aikoinaan näitä niittyjen niittotalkoita.Se homma loppui heti alkuunsa.Ei ole herkkua tylsällä vikatteella,heikolla niittotekniikalla niittä poutasääällä pystyyn tullentunutta luonnonheinää.Sehänvain myötää pois viikatteen terän alta
Kysyin Metsäpäivillä perinnebiotoopeista, että miten niihin pitäisi suhtautua kun ne eivät ole alkuperäistä luontoamme. Keskustelukumppanini Sykestä oli sitä mieltä, että osittain kyllä näin, mutta niitä voisi säästää paitsi lajistoa niin myös meitä ihmisiä varten.
Toisinaan perinnebiotooppi voi olla monitoiminnallinen, esimerkiksi se voi toimia maatalousalueella vesistön suojakaistana pellon ja vesistön välissä ja samalla arvokkaana maisema-alueena. Metsäniityn ominaisuuksia en oikein tunne, mutta se kuulostaa siltä maallikon korvaan, että sen lajit saattaisivat löytyä avohakkuiltakin? No on näillä se merkittävä ero että metsäniitty on pysyvästi avoin ja avohakkuualueen on tarkoitus metsittyä!
Perinnebiotoopeille on varmaan laadittu elvytysohjelmia, joista pitää valita arvokkaimmat kohteet, mutta myös sen mukaan mitä maanomistajat ovat vapaaehtoisesti tarjoamassa hoidettaviksi. Jos tehdään kuten Kotiaho esitti että otetaan pakolla, ollaan takaisin mm. Natura 2000 -ohjelman ja rantojensuojeluohjelman toteutuksessa, joista jäi pysyviä arpia suomalaisten sieluun.
Energiapuusavottani kohdistuu vanhalle metsälaitumelle ja ko alueen metsitettyyn peltoon. Vanhojen piikkilanka-aitojen jäänteitä on edelleen, vaikka suurimma osa langoista olen poistanut. Onneksi ovat ladossa tallessa, jos täytyy palauttaa.
Pelton maapohja on osittain palautunut metsäpohjaksi, kun sinivuokkokasvustoa on levinnyt. Minusta parempi antaa muuttua metsämaaksi kuin palauttaa pelloksi.
”Olemassa olevien metsien ennallistaminen olisi täysin mielivaltaista. Metsällä ei ole tiettyä tilaa, jossa se pysyisi ja johon se voitaisiin palauttaa. Metsä kehittyy omien lakiensa mukaisesti: puut vanhenevat, kuolevat, puulajisto ja muu kasvipeite muuttuvat koko ajan. Jokaisessa sukkessiovaiheessa on omia, juuri siihen vaiheeseen sopeutuneita lajeja. Vanhojen metsien lajit eivät ole metsän ekologian kannalta sen arvokkaampia kuin nuoren metsän lajit.”
Seppo halunnee tuossa kritisoida sangen erikoista luontotyyppien uhanalaisuusluokitusta, jossa on saatu paljon luokkia sillä keinoin että jopa eri metsäkasvillisuustyyppien eri kehitysvaiheet ja eri pääpuulajeja kasvavat tyypit on laskettu erillisiksi luontotyypeiksi. Kun nämä kummallisuudet poistetaan, niin uhanalaisten luontotyyppien määrä vähenee.
Ennallistamisen onnistuminen siis tarkoittaa sekä harvinaistuneiden oikeiden luontotyyppien pinta-alan lisäämistä että niiden laadun parantamista. Laatua lajien kannalta kuvaamaan on valittu joukko korvikemuuttujia eli mittareita joita pitäisi seurata ja raportoida. Ne ovat olleet täällä jo esilläkin eli lahopuun määrää jne.
Ennallistaminen ei siis tarkoita jonkin ihannetilan tai luonnontilan palauttamista vaan sitä että alueiden laatua elinympäristönä parannetaan. Ympäristön ikä ei ole olennaista – kuten Seppo mainitsi – vaan se miten tärkeä ko. ympäristö on lajeille ja miten pieneksi sen pinta-ala on huvennut. Esimerkiksi paisterinteiden, ketojen ja palaneiden alueiden ennallistaminen tarkoittaisi sukkession alkuvaiheen tavoittelua, ei vanhan metsän tavoittelua.
Kuitenkin – Jos olen oikein ymmärtänyt kaikkein intomielisimmät pyrkimykset metsäluonnon suhteen, niin pyhä pyrkimys on saada kaikki metsäalueet muuttumaan vanhoiksi kuusikoisi ja turvekankaat pikkuhiljaa soiksi, joilla ei puut enää kasva. Silloinhan ne on ennallistettu, taikka ainakin ennallaan.
Koko tuo turha höpötys pitää lopettaa, tai isommat kaupungit pitää tyhjentää ihmisistä ja siirtää heidät luonnon keskelle – ehkä turvekammeihin tai hätätilanteessa telttoihin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.