Taitaa olla Isännän ja Rouvan maailmankatsomuksissa aika lailla eroa.  Niin nopeasti Isäntä vaimensi Eukkonsa kannanoton metsäasiassa.  Erittäin hyvä niin.

Risuparralle.  Jos metsään tehdään aukko, niin sieltä poistuu lähinnä kolmen lajin yksilöitä ja niitäkin yleensä vain jotain 400-800 kpl.   Kuviolla lienee kuitenkin satoja ellei tuhansia lajeja, joten eipä siitä monimuotosuus järky pahemmin, kun vielä tiedetään, että aukossa pääsee ilmoille sellaisia lajeja, jotka ovat muhineet maassa kymmeniä vuosia.   Asia erikseen olisi se, jos maapohja muuttuisi uudistumiskelvottomaksi kuten sademetsien hävityksissä käy.  Nythän siellä meidän aukossa on muutaman vuoden kuluttua puuyksilöitä enemmän kuin ennen hakkuuta ja lisäksi ne maan alta putkahtaneet lajit.  Aukkojahan tehdään keskimäärin jotain 0,6 % maapinta-alasta, joten niiden vaikutus on erittäin pieni.  Mielestäni aukkoja pitäisikin tehdä enemmän.  Silloin metsät kasvaisivat paremmin ja voisimme osaltamme enemmän vaikuttaa ilmaston muutosta hillitsevästi.

”Jos siis tehdään avohakkuu laajaan yhtenäiseen ”metsämereen” se voi olla monimuotoisuutta lisäävä, kun taas jos se tehdään paikkakunnan viimeiseen vanhaan metsään, se on monimuotoisuutta alentava.”

Meillä on aukkoja ja taimikoita niin paljon, ettei sellaisten teko enää monimuotoisuutta lisää.

Meillä on aukkoja ja taimikoita niin paljon, ettei sellaisten teko enää monimuotoisuutta lisää.

Taimikoissa alkaa ainakin ruohovartisten kasvien ja varpujenkin lajikato jossain 10 vuoden iässä.  Itse olen sen huomannut, kun olen seurannut mustikan tai jonkin harvinaisemman lajin kuten kevätlinnunherneen esiintymistä, joten kyllä aukkoja tarvitaan säännöllisesti.  Meillä tahtina on keskimäärin 1,2-1,3 % vuodessa.  Hämmästyttävän pian ne häviävät maisemasta.

Haavoista olen kyllä samaa mieltä Annelin kanssa.  Niitä kyllä säästän.  Ja onhan meillä pari laajaa haapaesiintymää, jotka saavat rauhassa lahota.

”Keskusta olisi aivan Ok vaihtoehto mutta terävämpää puuntuottamisen edunvalvontaa kaipaisin. Nyt huomioidaan liikaa porotalouden ja hirvieläintalouden etuja.”

Olen sanonut äänestäväni puoluetta, joka huomioi ympäristöarvot taloudellisessa toiminnassa ja ajaa talouspuolen ratkaisuissa suomalaisen yhteiskunnan etua. Ei pitäisi olla paha rasti useimmille puolueille, mutta ei vaan löydy liikaa tästä narusta vetäviä. Minulle se kertoo siitä, että lehmänkauppojen yms. lyhytnäköisten kytkyjen voima täytyy olla valtava.

Koska mielestäni Suomen ja tietysti myös koko maailman pitää pyrkiä kestäviin ratkaisuihin, metsätalous on paljon keskeisemmässä roolissa kuin nopeasti ajattelemalla voisi olettaa. Sote- yms. näennäisesti paljon isommista asioita asioista voi puolueet riidellä ihan vapaasti, sieltä ratkaisu löytyy jos on löytyäkseen, puolueesta riippumatta. Ihan sama, mikä puolue akselilla kok-sdp asioita hoitaa.

Asioissa, jotka valinnan ratkaisee, keskustapuolue puolustaa tässä suhteessa asioita vain juhlapuheiden tasolla. Ongelmana on ehkä suuri valta mmm:ssä sekä siksi puheiden ja tekojen huikean suuri ristiriita. Vihreät tuhoaa talouden suojelemalla Suomessa luonnon sijaan lähinnä ulkomaista teollisuutta ja ympäristöalan byrokratiaa. Demarit ja kokoomus on täynnä keskustan kaltaisia joo joo-tyyppejä, mutta jotka eivät ole samalla tavalla vallassa metsätalouteen liittyvissä asioissa ja siksi voivat näytellä viattomia. Persujen suorituskykyyn en edelleenkään luota, vaikka potentiaalia niillä olisi ja rkp nyt menee joo joo-porukan keulakuvaksi. Toki Nils teki ja tekee varmaan edelleen historiallisen hyvää työtä EU:ssa, sitä ei voi vesittää kukaan. Kotimaan politiikassa jäljelle jää kristilliset, jotka Päivin suoraselkäisyyden avulla osaa tunnistaa olennaiset asiat epäolennaisista. Mutta palataan näihin asioihin lähempänä vaaleja. Ehkä keskustassa pelko jäädä vihreiden taakse pakottaa porukan ryhtiliikkeeseen. Toivottavasti Annika näkee tällöin sorkkaeläinten syömän metsäluonnon hyväkasvuisilta vaikuttavilta kuusipuilta.