Ei onkelmia eikä onkensaittoja. Vaan aivan selviö se on missä vain että kuusikko maatuu siellä heinkossa viisi-kuusivuotta ennen valon pilkahdustakaan. Paitsi hel…..moisella raivurin vongutuksella.
Siinä ajassa kun Metsäkeskus patisteli taimikon heinien joukosta pelastamiseen minä ”varhaisperkailin” kolme-neljämetristä sekapuutaimikkoa jossa valtapuuna sekä koivu että h-haapa mausteena hyvät kuusen alut ja männyn alut jotka oli pelastettu päätehakkuussa turhalta tuholta. Kehtaa näyttää koska vain.

Alkuperäiseen aiheeseen liittyen tekisin itse perkauksen raivausveitsellä. Sillä ei katko kuusentaimia, mutta vattu on helppo niittää. Viikatekin voisi olla hyvä, mutta terä ei oikein tykkää vatuista tai lehtipuun vesakosta. Hiirenvirnaa ei onneksi kohdalle ole sellaisia määriä sattunut, että isompaa riesaa olisi tullut, mutta varmaan sitä joutuu varren ympäriltä välillä repimään.

Viime kesänä varhausperkausta tehdessäni jäin pohtimaan syitä taimien kasvun eroihin. Monissa paikoissa vattupuskan sisään jääneet taimet kasvoivat hyvin, kun taas vieressä vapaasti kasvaneet olivat noita jäljessä. Yksi mahdollisuus on maaperän pienipiirteinen vaihtelu. Kun taimet kasvaa hyvin, vattu + muukin vesakko kasvaa ja päinvastoin. En ole kiinnittänyt huomiota risujen ja vatun yhteyteen, mutta tuokin voisi mahdollisesti tukea ajatusta. Missä on risuja, siihen on oksien neulaset karisseet.

Mutta sinullahan lehtipuutaimikossa runkoluku on tuplat kuusikkoon verrattuna.