kyllähä tuo varmaa tuas kysyjälle selevis…mehturi aekaa ol tuo normaali kappee naelon vyö..nyt on kehittynneet…itellä nyt semmone jottae polyuretaania selän takana..merkistä en tiijä wua selekee tukkoo ja lämmittää ku vettää vyön tiukalle ja suap saks kotelot kiini ruuvi systeemillä..ja jokkaene sitte ostaa vermeitä koteloehi mitä tarvii (saksit/koukku, mitta)
Itsellä on sekä Huskun selkätuellinen kokonaisuus, että Fiskarssin uusin paketti. Jälkimmäisessä on sitten kiilatasku lisänä, eli sen olen järeiden runkojen kaatoon valjastanut. Huskun vyön etuna on normaali solkilukitus, eli saa kerrasta sopivaan kireyteen. Fiskarssin vyössä mukava pehmustus ympäriinsä, mutta sen tarranauha+muovisolki-kiinnitys on ähräyttävän hankala versio pukea päälle… Uusi S-mallinen fiskarssin koukku sisäpuolisine hammastuksineen on hyvä pidoltaan, mutta putoaa turhan helposti omasta taskustaan.
Huskun vyön kun laittaa hiukan liian korkealla kireälle ja sen jälkeen liuttaa lonkan yläosan päälle, tukee silloin alaselkää mukavasti. Huskun vyön etuna on myös se, että kaikki varusteet tulevat niillä messinkisillä kaksipäisillä ruuveilla kiinni, jolloin pysyvät tukevasti oikeassa asennossa ryteikössäkin. Ja ehdottomasti se takataskupaketti mukaan kokonaisuuteen, jotta siellä on aina ensiapupakkaus mukana, riippumatta mikä asu on päällä 😉
Metsurin taskupakkaus on oikeassa paikassa, kun se on vasemman käsivarren ensisidetaskussa.
Varustevyön paikka on olla sahan kanssa metsässä yöt ja siellä säilytettynä taskupakkaaus homehtuu. (Tieto – ei luulo)
Vyön solki pitäisi olla pikalukollinen, jonka saa sekunnissa auki ja loksauttamalla kiinni sina oikeisiin säätöihin.
Kun hakkuulla loppuu bensa, jätän vyön siihen ja kävelen varikolle, joka on noin parinkymmenen metrin päässä. Tankkaus – teroitus, kuppi kuumaa / kesällä kylmää ja takaisin vyön ääreen.
Tuli hankittua tuo selkäpuolelta leveä polyuretaanivyö ja siihen Fiskarsin sakset ja koukku sekä Stihlin mitta ensiharvennuksille.
Parin kuukauden käytön jälkeen ei moittimista, nyt pysyy saksi/koukku-otteella jäässäkin olevat rangat näpeissä eri malliin kuin vanhoilla vehkeillä; motivaatiokin parani tottakai harrastelijaltakin.
Nuo varusteet ovat varmasti riittävät. Sakset / koukku-yhdistelmää pidän parhaana kuitupuun hakkuussa. Selkäpuolelta leveämpi vyö lämmittää ristiselkää jossain määrin, mutta minulla olleissa parissa vyössä en tykännyt kiristysosasta, koska ensinnäkin solki pitäisi olla pikasolki ja toiseksi vyönpätkä niissä malleissa kärsi jatkuvassa käytössä merkittävästi. Raskaassa nostossa vyön tehtävänä on pitää pallea kireänä ja silloin vyö soljen kohdalta joutuu koville.
”Tuli hankittua tuo selkäpuolelta leveä polyuretaanivyö ja siihen Fiskarsin sakset ja koukku sekä Stihlin mitta ensiharvennuksille.
Parin kuukauden käytön jälkeen ei moittimista, nyt pysyy saksi/koukku-otteella jäässäkin olevat rangat näpeissä eri malliin kuin vanhoilla vehkeillä; motivaatiokin parani tottakai harrastelijaltakin.”
– Tuosta uudesta mittanauhasta tuli mieleeni, kun olemme niiden kanssa vehdanneet. Jotkut tykkäävät taittuvasta linkusta tyveen kiinnityskoukkuna, mutta minusta ne ovat suorastaan kelvottomia.
Ne kun eivät tartu kunnolla pölkyn päähän kiinni. Saksikoukku on ehdottomasti minun valintani, mutta se pakkaa tarttumaan liian hyvin kiinni. Saksikoukun ideahan on, että se levitetään sen verran, että se puree rungon tyven kulmaan kiinni. Kun koukun piikki on tasaisen pyöreä sisäpinnaltaan, se juuttuu helposti puuhun liian lujaan, siksi se kannattaa teroittaa kuin puukon kärki, jolloin se viiltää puuta ja irtoaa kevyehkösti.
Myös koukun pysyminen nauhan päässä kannattaa varmistaa rautalangalla, ellei sitä ole tehty tehtaalla ja teipollä varmistaa nauhan ja ”leikarin” välinen kiinnitys.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.