Aivan niin. E.L. neuvoo tämän päivän Hesarissa Päivi-nimistä vapaata toimttajaa, joka omistaa Pohjanmaalla ”suurtilan” 16 ha. Eki ruotii MHY:n kaverin suunnitelmaa.
Ekin ohjeita:
-Ei pidä harventaa tiheää kuusikkoa vaan odottaa, että saa ”hyvän tuoton”. Tässä kohdalla kyllä ihmettelen. Olisin odottanut, että Eki olisi ehdottanut superharvennusta ja jatkoksi jatkuvaa kasvatusta. Sikäli, kun olen tiheitä kuusikkoja katsellut, niin sitä tukin myyntiä saa kyllä odotella. Taitaa Päivi olla jo aika vanha silloin. En sitäkään ymmärrä, että Lähde heuvoo unohtamaan kuusikon ”turhat ja kalliit metsätyöt”. Ainakin toistaiseksi meille on puunmyynnistä maksettu.
– Ekin mielestä kuusi joutuu vaikeuksiin Etelä-Suomessa. Siksi rahaa ei kannata haaskata kuusen istutukseen. Kannattaa käyttää vain luontaisesti syntyneitä taimia.
-Ekin mielestä ei kannata perkauttaa taimikkoa, jossa haavanvesat uhkaavat kuusentainten kasvua. Tässä kohtaa on paras olla sanomatta mitään.
-”voit unohtaa metsäsi 10-vuodeksi. Ole laiska, ahne ja viisas” Miten se ahneus onnistuu, jos ei myy mitään. Kuluja kertyy kuitenkin vaikka matkoista.

Sääliksi käy tuota MHY:n neuvojaa. Varmaan aivan asialliset perusohjeet, kun pyritään harjoittamaan metsätaloutta.

Tuollaisten pienten palstojen käsittely on tietenkin hankalaa. Olen kyllä sitä mieltä, että jonkinlainen markkinarako saattaisi olla jollekin toimijalle, joka pikku kalustolla kävisi sieltä keräilemässä puita ja samalla vastaisi uusien taimikoiden syntymisestä. Myyjän kannalta ei silloin tietenkään voi puhua metsätaoudesta vaan maisemanhoidosta ja omaisuuden arvon säilyttämisestä.

Kyllä tuo pystykarsinta kertoo aivan muusta kuin hoitamattomuudesta. Siinä on jopa yritetty pelastaa oksasaksien avulla mitä pelastettavissa enää on sorkkaeläinlaiduntajien kuristusotteessa.
Nuo mutkaiset, mutta yleisilmeeltään suoriksi hakeutuvat männyt on selvästi niinsanotusti pelastettu tapion ohjeilla, joita on esitelty monta kertaa mestälehdessäkin.

Mutta kyseinen organisaatio (tapio) lehtineen (metsälehti) onkin sadantuhannen (100000) sorkkaeläinlaiduntajan uskollinen käsikassara. Noista laiduntajista 40000 omistaa jonkinlaisen puuhapalstan, jolle tämä metsäsyöpäläinen tapio on kehittelemässä ihan omaa riistapainotteista metsänkasvatusohjeistusta, joka johtaa yhä syvemmälle suohon.

Suorittava porras: ”Taimikoiden hoitamattomuus on aikoinaan tuonut alueelle myös hirvet. Pääsyynä metsän vaatimattomaan tilaan on kuitenkin puutteet udistamisessa ja taimikon alkuhoidossa.”

– Eiköhän sovita suosiolla, että taimikoiden hoitamattomuudella ei ole mitään yhteyttä hirvien pyyntilupien myöntämiseen ja niiden määrään. Vain pyyntilupien määrällä ja aktiivisellä metsästyksellä on nykyisen metsästyslain voimassaoloaikana pystytty vaikuttamaan hirvivahinkojen määrään.

– Liika hoitaminen on voinut viedä monessa tapauksessa hirville kelvollisen ravinnon liian vähäiseksi, jolloin hirvien tekemä lisäharvennus on vienyt taimikot vikaiseksi ja ohjetiheyttä harvemmaksi. On siinä sitten koneellisen korjuuketjun motokuskilla ihmettelemistä. Jos kuski sattuu olemaan hirvimiehiä, nähdään helposti syntipukki muualta kuin oman harrastuksen edustajasta sukupolven takaa.

– Esimerkiksi mielestäni on mahdotonta metsikön ensiharvennuksen aikaan, eli 25-30 vuotta perusmetsityksen jälkeen, sanoa taimikoiden hoitamattomuuden tuoneen alueelle hirvet. Samoin myös muut ”puutteet” metsityksessä ja sen jälkeen tehdyissä töissä ovat täysin näkymättömissä. Tarinat niistä ovatkin älyllistä epärehellisyyttä parhaimmillaan.