olisi tarjolla tässä ketjussa (kuitenkin korkeatasoista ja laadukasta; käyttäydy sen mukaisesti). Enkä poista tätä aloitustani. Heitä pipo pois. Sana on vapaa.
Jaa että retliinillä lannoitat? Euroilla ja centeilla.
Ensimmäiset valkosipulit pilkistelivät jo hangen läpi, eivät kestäneet sitä makkiturpeella lannoitusta, vaan pakko oli päästä raikkaaseen ulkoilmaan.
Parsat sen sijaan juroo.
Eipä ole vielä ollut asiaa perunamaille. Ovat vielä maat ihmeen märkiä, vaikka lämmintä on ollut ja tuulikin on kosteutta haihdutellut.
Kesäkuulle menee perunan istutus. Ei ole kiirettä, sillä valoahan täällä sitten kyllä piisaakin korvaamaan etelän pidemmän kasvukauden.
50-luvulta tulee mieleen eräs koe. Juhannusaattona velimehen kanssa istutettiin punnitut perunat ja sato syksyllä oli tasan kymmenkertainen!
Sattui hallaton kesä, hikevä hietamaa, sopivasti sadetta ja lämpöä, lannoitus karjanlannalla.
Keskustalla oli aikoinaan mainoslause: ”Maaseutua ei voi tuoda.” Miten vaarassa ne olikaan, traktorilla sita tuotiin 2006 kesalla. 10m3 kuorma, sita itseaan, pihatto navetan kuiviketurvetta jossa oli mukana myos haju. Vaimon Saksan serkut sattuivat olemaan paikalla kesavieraina kun kuorma tuli pellolle, hieman nenaa nyrpistelivat tuoksusta, mutta kun alta 10 vuotiaat pojat huomasivat mika otokkaparvi makkikasaa piiritti, niin siitahan riemu repesi. Valitettavasti EU lopetti tuonkin ”maaseudun tuonnin” saadoksineen. Nyt tuo makkiturve on ongelmajatetta jolla ei saa lannoittaa vieraita peltoja. Vuokseen kylla saa laskea lietelantaa syyssateilla, ainakin Sonkajarvella.
Olen omassa pihassani asunut 20 vuotta ja seurannut Teemun tammen kasvua. Teemu oli silloin metrin korkuinen ja vasta taimi.
ja tammi ranteen vahvuinen ja 4m pitkä. Nyt Teemu on mies, joka pärjää itsekseen ja tammi on rk 35 cm paksu. Ainoa puu ja lannoitettu ja vesi valuu sopivasti kesäisin.
Hyvällä kasvatuksella meistä jokaisestä tulee supertiedemies, jollemme jo ole sitä.
Minulla on miljoonia hyviä ideoita ja tiedän että minunlaisia on tuhansia, joita ei ole vielä löydetty.
Vaan olisiko sita kellaan hyvaa vinkkia luonnonmukaiseen perunaruton torjuntaan? Vanhemmassa kirjallisuudessa on maininta peltokorte uutteen kaytosta. Tuota kasvia ei vain ole lahelta saatavilla. Korteuutteen teho perustui muistaakseni kasvin sisaltamaan piihin.
Taitaa olla se ennakointi paras tapa. Ruttoa paremmin kestävät lajikkeet ja pottumaan vaihto seuraavana vuonna jos tauti iskee. Varret on kyllä tullut niitettyä ja vietyä pois ruton iskettyä. Netin syövereistä voi löytyä temppuja lisää, näillä on kuitenkin pärjätty.
Tiedän tuon, jutkula on vaan niin pirun hyvä peruna, muusissa ja keitoissa, mutta ruton arka.
Lajiketta en vaihda niinkauan kuin se hengissä pysyy.
Nyt käytössä Dithane ruttoa vastaan.
Nyt kokeilussa Aukustin vinkki perunan siemenen puhdistamisesta, suoturpeeseen istutettuna.
Vanha punanen on toinen rutonarka vaan aina niitä on kumminkin syömään päässyt. Voi olla tietysti paikastakin kiinni, Lähi- ja etäperunamaa on ollut tähän saakka tuulisella ja kuivalla paikalla. Parina viime vuonna on etäperunamaa jäänyt visakoivujen väliin katveeseen ja heti on rutto lisääntynyt kun maa ei kuivu yhtä nopeasti. Pitää näköjään paikkansa mitä vanha kansa sanoi: peruna ei tarvi vettä kun keittäissään.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.