olisi tarjolla tässä ketjussa (kuitenkin korkeatasoista ja laadukasta; käyttäydy sen mukaisesti). Enkä poista tätä aloitustani. Heitä pipo pois. Sana on vapaa.
Kiitoksia tiedoista, olikin aika lailla vanhempaa lajiketta mitä osasin kuvitellakkaan. On Siiklin kanssa parhaita perunoita mitä on tullut syötyä. Siitä huolimatta vanhaa punasta ei taida enää näillä kulmilla muilta löytyä. Aikanaan se on ollut varmaan suosittu, sillä isoisä risti hevosensakin sillä nimellä…
Tästä Blue Kongosta sen verran, että siitä tulee V. Huovismaisesti sanottuna ”etevännäköinen” perunamuussi.
Tosin nämä syömäni Blue Congot ovat olleet tuontiperunoita, mauttomuus johtuu varmasti tästä seikasta. En ole tavannut kotimaisia Blue Congoja, vaikka se on maatiaislajikkeitamme.
Kun oikein on ”kädestä pitäen ja sormella osoittaen” kiitelty lyhyt sanaisuudesta nyt oikein moderaattorin toimestakin, niin kerrompa toisenkin puutarha muiston.
Isäni kertoman mukaan ukkini oli kasvattavut kessua pirti nurkalla tupakan puutteeseen.
Lannoitus oli hoitunut luomu menetelmällä rakon tyhjennyksen muodossa.
Sadonkorjuun jälkeen varret oli kuivattu pirtinuunin päällä.
Kuivatut lehdet hakattu asianmukaisesti kessupölkyllä.
Valmis tuote oli laitettu peltipurkkiin. Purkki kääritty sellofaaniin ja upotettu hevosenlanta tunkioon ”hiostumaan”.
Tuonkin lopputuotteen aromit olivat olleet aivan omaa luokkaansa.
Toimenpide järjestyksen voin muistaa väärin. Oikaiskoon jos joku tietää paremmin.
Googlaamalla ”jutkula” MTT:n sivuilta löytyy vanhoja lajikkeita.
Tysk blå, vanha lajike, luultavasti Saksasta kotoisin.
Hyvin jauhoinen.(erinomainen muussiperuna)
Suomessa kutsuttu: Jutkula, Puikula, Punainen puikula, Vuokatin musta, Ellakka, Jäämeren sininen, Kokko.
Rakkaalla lapsella ollut monta nimeä.
Kyseisellä sivulla linkki josta löytyy valokuvia.
Aukusti taisi olla hyvin jyvällä asiasta. Piti tarkistaa, oikein muistin.
Kasvaa hyvin mutta on täällä ruton ja ruven arka. Vaatii ruttoruiskutuksen mikäli satoa aikoo saada. Suht vaatimaton lannoituksen suhteen. Liiallinen typpi tekee vetiseksi. Viherkesannointi edellisenä kesänä toiminut parhaana lannoitusmuotona. kunnon makkilantaa ei enää tahdo saada mistään.
Kerrompa yhden muiston hirvitulilta vuodelta -85? Sen jälkeen homma ei ole enää huvittanut.
Vanhemman papparaisen kertomaa. Sota-aikana kun oli pula kaikesta ja viina kortilla. Viinaa piti saada mutta viljaa ei riittänyt kuin leipään ja hevosen appeeseen, niihinkin säästeliäisesti.
Joku kekseliäs oli huomannut että hevonen kun on ”läpipaskuri”, niin murskattu vilja tulee osittain sulamattomana ruuansulatuksesta läpi. Siispä kakkarat talteen ja saaviin, siittä sitten rankki käymään.
Kun ”poika” oli aikansa käynyt saavissa, liemi kipattiin muuripataan ja tehtiin asiaan kuuluvat toimenpiteet että saataisiin ”jaloa päihdyttävää juomaa”, eli pontikkaa.
tislauksen jälkeen padan reunusta oli kiertänyt kellertävä rasvainen rengas ja koko pata oli ”tuoksunut siltä itseltään”
Lopputuotteen maku kuulemma oli ollut aika muikea hänen kertomansa mukaan. Mukana ollut kunnon ”hevosmiesten aromi” kaikkine vivahteineen.
Ja miksikö tuohon tisleeseen ei käytetty puhdasta viljaa?
Pollen piti jaksaa kiskoa tukkirekeä kotirintamalla että Itäsen Suomen sotaponnistelut eivät kärsisi.
Valitse jokin talvilajike, istuta syksyllä voimakkaasti lannoitettuun maahan. Komposti käy hyvin lannoitteena.
Kynnet ennättävät juurtua jo syksyllä, lehdet nousee keväällä joskus jopa lumen alta.
(Mitä tömäkämmin lannoitat, sitä kiireempi lehvillä on raikkaisiin kevät tuuliin.)
Keskikesällä kun kukkavarsien päähän alkaa muodostua kukinnot, leikkaa ylimääräiset kukinnon alut pois, jätä 1-2 parasta kasvamaan.
Sadonkorjuun jälkeen kuivata kukinnon tekemät itusipulit viikko tai pari. Irrottele itusipulit toisistaan ja kylvä hyvään puutarhamultaan.
Jos kaikki onnistuu sinulla on seuraavana syksynä sormenpään kokoisia yksikyntisiä valkosipuleita. Erinomaista lisäysmateriaalia.
Parhaimmillaan noin tehden on saanut korjata pingispallon kokoisia, yksikyntisiä valkosipuleita.
Sellaisen kun syö, pysyy flunssat ja sudet loitolla.
Olisikohan tuosta valkosipulista apua hirvikarkotteena? Ripustelis kynsiä puitten oksille. Myrkytön vaihtoehto. Jos hirvet söis, niin olis liha valmiiksi marinoitu.
Vertaa Huovisen Veikon pakina, ”Pystyyn marinoitu nainen”.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.