No auttaa varmasti ja kuvetta saa kaivaa syvältä! Siirrä peräreikä uudet kivet sopivaan paikkaan, niin ne asiat hoidetaa

Meikäläisenkin raivauspäivät alkaisivat useimmiten parin kilometrin kävelyllä valtiontien laidasta, jos metsätiet olisi jäänyt tekemättä. Enpä siinä suhteessa todellakaan kaipaa vanhoja aikoja!

Nuo metsätiet ovat yksi avain Suomen vaurauteen ja metsiemme kasvuun.  Saadaan puut helposti korjattua ja hoitotyöt tehtyä edullisesti.  Tuotamme tärkeitä puupohjaisia hyödykkeitä niin omiin kuin monien kaukaistenkin maiden asukkaiden tarpeisiin.

Tietysti jotkut  Haba? ovat sitä mieltä, ettei tarvitsisi päästä metsiin.  Eiväthän ne viherpiipertäjät sinne muuten pääsisi, elleivät metsänomistajat olisi yhdessä Valtion kanssa niitä rakentaneet.  Hyvin taitavat metsäteollisuustuotteet kelvata Haballekin.  Tuskin sormella tasi sammalella pyyhit.

Tiestöasiassa Suomella on sellainen etu, ettei sitä löydy kilpailijamailta.  Meillä tärkeimmillä metsätalouden tuotantoalueilla asutus ja metsät lomittuvat.  Tämä tarkoittaa, että myös metsätalouden ja asutuksen tienkäytöt lomittuvat.  Raskas tieinfra on kehittynyt automaattisesti lähinnä asutuksen tarpeista.  Metsiin on tarvinnut tehdä vain kevytrakenteisia metsäteitä.  Ei raskaita kokoojateitä tai suuria siltoja.

Kilpailijamaissa asutus ja metsät sijaitsevat erillään.  Tämä on johtanut siihen, että jokien yli ei ole kiinnostusta rakentaa kalliita siltoja vain metsätalouden tarpeisiin.  Kehitys tulee ilmeisestikin jatkumaan samanlaisena.  Samalla se tietää esimerkiksi Venäjän ja Kanadan metsien ränsistymistä ja niissä entistä enemmän myös vaikeasti sammutettavia tulipaloja.  Toisin on Suomen metsissä, joissa palokunta pääsee usein niin lähelle, että pystyy letkuvedellä sammuttamaanm palon.  Esimerkiksi meidän metsissä kaksi kertaa salaman sytyttämän palon.

PS. Rajapyykin hävittäjä vastaa rajankäynnin kuluista.

Maanmittaria ei aina kannata kutsua hätiin, jos epäilee rajakiven siirtelyä tehdyn.  Naapurimökin asukas  oli kerran mittaillut ilm. kartasta mökkipalstansa rajoja ja kokoa ja päätynyt siihen, että rajakiveä oli siirretty joskus.  No mittari toimistosta paikalle adjutantteineen ja rajankäynti ; lopputulos oli että ei ole siirretty kiveä (kivi puron varressa ja puro ajan mittaan tehnyt uutta uomaa rannan tuntumassa) .  Toinen kerta oli , kun oli syntynyt epäily kiven siirtymisestä (vanha iso pyykkikivi oli kaatunut/kaadettu(?) sijoillaan, raja siinä kohtaa on ollut aina selvä; suora raja, aukko metsässä toiseen pyykkiin asti vähintään n. 50 vuoden ajan) . Molemmissa caseissa kulut aktiivisen mökin omistajan kustannettaviksi. Ei ihan halpaa mutta ”tapahtumaa” saatiin aikaan .

Rajakiven siirto voidaan tehdä laillisesti esim. tien alta sivuun. Siirto merkataan sitten karttoihin ja selityksiin jotta ei tule myöhemmin sanomista.