No niin. Kiitän kaikkia tähän mennessä keskusteluun osallistuneita, sekä aiheesta että aiheen vierestä.

Kohteesta: Maaperä hiekka/hiekkamoreeni. Ajokelpoisuus erinomainen ja metsäajomatka tosiaan maksimissaan se 200 metriä sieltä perältä asti, keskiarvona tietysti vähemmän. Vakiintunut, mutta hyvin kapea urasto. Ei juurikaan lahoa. Tällä kertaa käsiteltäväksi tulevassa osassa periaatteessa kolmikerroksinen metsä, jossa ylinnä (n. 26 m) kuuset (tilavuus usein useampi kuutio per kappale, ikä n. 100v, toisena kerroksena pääasiassa koivua (mutta myös muuta) 1960-luvulta ja alimpana kerroksena paikoin kuusta – muttei vielä tarpeeksi. Kohteen erirakenteisuus on osittain perua 1930-40-luvuilla harjoitetusta turkistarhauksesta. Kohteen reunassa talo, joka asuttavassa kunnossa, 3 minuuttia moottoritieliittymästä ja 30 minuuttia kehäkolmoselta. Lähistöllä saha, joka ystävällisesti ostaa myös hankintapuuta etenkin näin keskeiseltä paikalta. Tukkiprosentit aiempina vuosina hankintakaupoissa siellä 90 % paremmalla puolella. Puut saa haettua tukkirekalla pihalta ongelmitta ja näin on aiemminkin toimittu. Kuten todettu, kannattavuudesta ei ole tarkoitus keskustella, mutta on varmaan selvää, että a) hakkuuaukko alentaa talon myyntihintaa enemmän kuin mitä metsänhoidolla saavutetaan ja b) jos jätetään rivi kuusia kulissiksi, niin sellainen 4 kuution kokoinen kuusi aiheuttaa väärään paikkaan kaatuessaan yleensä ihan tarpeeksi remonttitarvetta rakennuksiin. Tuleva kuusi-koivu sekametsä taas todennäköisesti näyttää ihan siistiltä ja voidaan olettaa, että taimettumismahdollisuudet lisääntyvät.

Vastauksista: Ihan hyviä ehdotuksia erilaisista vehkeistä. Laitan tiedot eteenpäin päättävälle taholle. Mhy:lle soittamista hiukan epäröisin, koska Mhy haluaa tietysti myydä omaa (kallista) hankintapalveluaan eikä välittää urakoitsijoiden yhteystietoja. Samoin ainakin yksi vinkki työilmoituksen laittopaikasta tuli, mitä voidaan kokeilla. Ehkä se suurin ongelma tosiaan oli näiden vehkeiden tai urakoitsijoiden saatavuus ja tavoittaminen jostain.

Naapureista: Riitaanhan tarvitaan yleensä aina vähintään kaksi osapuolta, mutta luulen, että suuri osa keskustelijoista on tuon ruuhka-Suomen ulkopuolelta jossa kyläyhteisöt ovat ehkä vähän tiiviimpiä ja ihmiset tunnetaan paremmin. Mikään ei ole tehokkaampi vääristymien ja ongelmien aiheuttaja, kuin joittenkin tarpeettoman vilkas mielikuvitus yhdistettynä liian vähäiseen kanssakäymiseen tosielämässä. Kaupunkien lähistön pikkutilat yleensä myydään hevostiloiksi tai asuinpaikoiksi muualta tulleille ja vähitellen edeltävät sukupolvet päätyvät arkkuun. Tässä tapauksessa ihmissuhdevahinko on jo ehtinyt vuosikymmenien kuluessa tapahtua luontaista tietä eikä sille ole enää juuri mitään tehtävissä.

Kuten jo on sanottu, kysymys ei ole koskenut sitä, mitä metsässä katsotaan tarpeelliseksi tehdä (tai sen kannattavuutta), vaan sitä, mitä kautta saa hankittua vehkeitä tai tekijöitä puunajoon. Lisäksi papparainen on jäänyt juuri varhennetulle eläkkeelle eli on todennäköisesti 63-vuotiaana nuorempi kuin puolet asiaan kantaa ottaneista. Kuten todettu – tämän kokoluokan puita on kaadettu meillä ennenkin ja ne osataan kaataa niin, ettei jäävä puusto vaurioidu. (Tarkkaan ottaen on käyty kaatelemassa pihapuita sieltä sun täältä ilman vakuutusta ja vahinkoja.) Ongelma on tosiaan nyt vain se, millä ne pöllit saadaan metsästä pois.