Keskustelut Metsänhoito Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 299)
  • Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

    Merkitty: 

    Perin metsää ja perintöveron maksamiseksi teetin sinne aukkohakkuun, tilaamani metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Metsäyhtiö, joka osti puut teki palvelusopimuksen mukaisesti aukon taimetuksen. Keväällä istutetut taimet olivat syksyllä sienestämässä käydessämme terhakan pikkupuun näköisiä. Kesän kuivuudesta huolimatta taimetus oli onnistunut hyvin.

    Sitten alkoivat vaikeudet. Seuraavana kesänä huomasimme, että osa taimista oli hävinnyt kokonaan, osa oli keskeltä poikki ja pienet oksantyngät vain jäljellä. Otin yhteyttä taimetuksen tehneeseen yhtiöön. Olivat käyneet katsomassa ja soittivat, että näytti siltä, että hirvet tai kauriit olivat tuhonneet taimet. Ihmettelin, mitä nyt tehdään. Sanoivat, että koska olin tehnyt sopimuksen vain taimien istutuksesta, enkä sopimusta, jossa yhtiö olisi huolehtinut taimikosta sen jälkeen, he eivät ole enää vatuussa taimikosta. Toki he voivat tehdä uuden istutuksen, mutta puulaji pitäisi vaihtaa kuuseksi tai minun pitäisi myrkyttää jollain hirvimyrkyllä kaikki mäntytaimet, taimivaiheen ajan. Ihmettelin voiko puulajin vaihtaa, kun metsänhoitosuunnitelmassa on merkitty ”istutus mänty”. Puutarhanhoitoa harrastaneena sen verran ymmärrän, että puu pitää istuttaa sille sopivalle kasvupaikalle, eli kuivaan maastoon mänty.

    Kyselivät vielä onko metsästä tehty metsästysvuokrasopimus ja pyysivät ottamaan yhteyttä paikallisiin metsästäjiin.Sopimus oli voimassa ja kysyin voidaanko siihen lisätä, teksti, että metsästysseura sitoutuu siihen, ettei hirviä tai kauriita ole liikaa ja metsässä voidaan tehdä onnistuneesti taimetukset. Sanoivat ettei tule kysymykseen, sillä heillä ei ole lupaa poistaa kuin tietty määrä eläimiä ja lupa tulee pääkonttorista.

    Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Sieltäkin oli käynyt mies katsomassa tilannetta ja selitys oli likimain samanlainen, kuin metsäyhtiön. Eivät suositelleet taimien myrkyttämistä hirvimyrkyllä, muttaheidänkään mielestään männyn kasvatus ei näy onnistuvan. Kysyin mitä sitten pitäisi tehdä, kun metsänhoitosuunnitelmassa lukee, että pitää istuttaa mäntyä. Kyseli kuka oli tehnyt metsänhoitosuunnitelman. Antoi neuvon, että otapa yhteyttä sinne Metsäkeskukseen, siellä pitäisi tietää. Sieltä tuli vastaus, ettei missään tapauksessa kuusta noin karuun maaperään. Yritin sanoa, että kuka takaa, ettei niitä uusia taimia taas syödä, tulee kokeilut kalliiksi. Kysyi onko metsästysvuokrasopimus ja pyysi ottaamaan yhteyttä metsästysseuraan. Sanoin, että otin jo yhteyttä ja sieltä sanottiin, ettei heillä ole lupaa vähentää hirviä ja kauriita niin paljoa. Joku pääkonttori kuulemma määrää ne asiat. Kyselin mikä mahtaa olla sellainen pääkonttori? Pyysivät ottamaan yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen. Soitin sinnekin ja joku johtaja sieltä selitti, että he eivät anna lupia, ne antaa joku riistakeskus. Tässä vaiheessa luovutin, sillä se pääkonttori, jos sellainen yleensä on olemassa, näkyy karkaavan yhä kauemmas horisonttiin.

    Tiekokouksen jälkeen otin hihasta erästä tieosakas-metsänomistajaa ja kyselin häneltä mielipidettä. Hän sanoi, ettei metsänviljelyyn ole paikkakunnalla järkevää enää panostaa, ainoastaan luontaisesti uudistumiseen. Jos teet aukon, jätä jäljelle harvakseltaan koivuja ja mäntyjä, jotka siementävät aukon. Maaperästä riippuen voi olla järkevää antaa jonkun paikallisen kaivinkonemiehen raapia maanpintaa rikki, jolloin siemenille tulee hyvä kasvualusta. Yleensä syntyy erittäin tiheä koivikko ja piempiä kuusia. Kymmenenen vuoden kuluttua pitää alkaa seurata mitä taimikkoon jää jäljelle ja miten edetään. Ennen kuin taimet alkavat yltää viiteen metriin, ei saa mennä harventamaan niitä. Jos koivut harventaa ennen sitä ne menetetään. Kun viiden metrin pituus on saavutettu, hoidetaan taimikko kuntoon raivaussahalla tai kasvatetaan hiukan lisää ja myydään enegiapuuharvennus, joka voidaan tehdä koneella.

    On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen. Eikä edes kukaan neuvontaorganisaatioiden ”asiantuntijoista” pysty antamaan ohjetta, mitä pitäisi tehdä. Paikalliselta metsäomistajalta sen sijaan saa ilmaiseksi ohjeita, jotka ainakin hänen tapauksessaan näyttävät toimivilta. Ovatko metsäalan neuvontaorganisaatiot täysin turhia ja jopa vahingollisia?

    Tällaisia kaupunkilaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Selkeitä ohjeita ei kuitenkaan saa mistään, pompotellaan paikasta toiseen ja vältellään vastaamasta. Suomi on huippuosaajien maa, mutta nyt tuntuu, että huippuosaajat ovat jossain muualla kuin metsäalalalla. Tuli mieleen opiskeluaikaisen tyttökaverin kommentti tansseissa, että hän yrittää vältellä maa-ja metsätieteen opiskelijoita, koska sinne ovat jääneet ”pahnanpohjimmaiset”, jotka eivät ole muualle päässeet. Pidin sitä silloin vitsinä, mutta onko siinä kuitenkin perää, vai mistä tässä on kysymys, pelkästä rahastamisestako?

  • Timppa

    Ensiksi kiitoksia kiitoksestasi.

    Olet aivan oikeassa, että metsä pitää jättää parempaan kuntoon kuin se oli saadessasi.  Joskus se on kyllä vaikeaa kuten esimerkkisi osoittaa.  Joskus taas onnistuu leikiten.

    Täysin asiattomia ovat kehoitukset kääntyä hirvenmetsästäjien puoleen. (oliko hirvi yksin edes syyllinen?).  Eivät metsästäjät hirviä kasvata vaan ampuvat niitä.  Hirvet kulkevat sitä paitsi laajoilla alueilla, joten mahdolliset syöjät ovat myös saattaneet tulla petoja pakoon jostain kauempaa.  Jos tältä saralta syyllistä pitää etsiä, niin Maatalousministeriö on ainakin osasyyllinen.  Nimittäin kolme vuotta sitten myöhennettiin metsästysajan alkamista kahdella viikolla, millä epäilemättä on hirvikantaa lisäävä (ja myös liikenneturvallisuutta heikentävä) vaikutus.

    Uudelleen istutus ei siis kannata.  Se on selvää.  Meillä maat ovat moreenia, joten minulla ei ole kokemusta lajittuneista silttimaista.  Joskus sellaiseen saattaa syntyä männyntaimia aivan tavattomasti.   Varmastikin joskus taas se routa vie taimet.  Fakta on kuitenkin se, että tuolle alueelle on aikanaan syntynyt männyt routivasta maasta huolimatta.   Varmasti ne saa myös siellä kasvamaan uudelleenkin.

    Minä jatkaisin tuolla kuvaamallani kuokkimislinjalla.  Ottaisin ensiksi käsittelyyn vaikka puolen hehtaarin alueen.  Siihen tarvitaanm n 100 gr männynmsiemeniä eli aineet maksavat n 100 euroa.  Testailisin vähän erilaisia kuokkimistapoja.  Onko laajempi paljas paikka parempi.  Vai toimisiko niin, ettei teekään istutuspaikkaa aivan sinne kivennäismaahan saakka vaan jättää vähän kunttaa, johon kylvää siemenen.  Tällöin ei roudasta pitäisi olla niin suurta haittaa.  Kaikkissa tapauksissa pitää siemenet peittää vähän maa-aineksella, jottei kuivat kaudet keväällä nitistä niitä.

    Tarkistaisin kyllä sen heinätilanteenkin ja sinne heinettyviin paikkoihin istuttaisin niitä kuusen taimia.

    Jean S

    Asiallinen kysymys on, että mikä on metsän parempi kunto kuin missä sen on itse saanut.

    Perinteisesti metsää on hoidettu jatkuvan kasvatuksen menetelmällä ja tällöin metsä on ollut entistä parempi, kun metsä on ollut entistä vanhempaa ja järeämpää.

    Sittemmin on siirrytty jaksolliseen kasvatukseen, jossa metsään on vedetty sileäksi ja itselle ja muille on perusteltu, että metsä on entistä parempi, koska sen kasvunopeus on entistä suurempi, vaikka puurahat olisi ryypättykin tai niillä olisi ostettu lisää hehtaareita.

    Kummassakin on oma vinha peränsä. Tässä tapauksessa rahat menivät perintöveroon, joka ei sinänsä tuota mitään, mutta minkäs sille mahtaa.

    Joka tapauksessa kyllä se hakkuuaukko ajan oloon jotain kasvaa, ja sieltä voi sitten 10-15 vuoden päästä katsoa, mitä sinne tuli. Seuraava sukupolvi saa ihan varmasti pienempikokoisemman ja siinä mielessä huonomman metsän (koska metsä ei kasva niin nopeasti), mutta tarmo kannattaa ehkä laittaa muuhun osaan metsäänsä.

    A.Jalkanen

    Timpalla hyviä ohjeita kylvöön. Vähän oudoksun routimista kun karuilla mailla ei yleensä sitä ongelmaa ole. Routavaurio on yleisempi turpeessa tai rehevällä paikalla. Jos alue ei ole iso, se uudistuu luontaisesti reunapuista ja säästöpuista, mutta kylvö ei ole kallis toimenpide joten sitä voi kokeilla.

    Timppa

    Jos alue ei ole iso, se uudistuu luontaisesti reunapuista ja säästöpuista,

    Ei muuten aina uudistu.  Voi tulla esim kanervaa, joka tehokkaasti estää taimettumisen.  Kyllä männiköiden kanssa joutuu joskus tekemään töitä.

    Kyllä minua harmittaisi loppuikäni ensimmäiseksi tekemäni aukko, johon ei kasvanut kunnon metsää.

    Jeanille sanoisin, että jatkuvan kasvatuksen metsät heikkenevät aikanaan ja niiden uudistaminen maksaa ja on hankalaa vahvan uluskasvillisuuden vuoksi.

    suorittava porras

    Timpan kokemukset voin vahvistaa omalta kohdaltani 8 hehtaarin kokemuksella . Kyseiselle pilalle harsitulle alallae sain ”ilmaiset”taimet ,jotka istutin ja koetin saada selviytymään heinikon ja risukon keskellä.

    Sekin työmaa koitui lopulta hyödyksi myydessäni tilan. Vajaatuottoisena pidetyt hehtaarit olisivat laskeneet tilasta saatua hintaa huomattavasti.

    A.Jalkanen

    Timppa on edelleen oikeassa! Ei aina uudistu luontaisesti, tai uudistuu kovin hitaasti ja aukkoisesti. Joskus heinä, kuivuus, halla tai eläimet vievät siemenet ja sirkkataimet. Metsänviljelyn (istutuksen ja kylvön) yksi päätarkoitus onkin lopputuloksen varmistaminen ja nopeuttaminen, mutta se maksaa.

    Metsäkupsa

    Ehkä jälkiviisaana voisi todeta,että jokunen valiosiemenpuu/jättöpuu tasaisesti jätettynä olisi tässä tapauksessa todennäköisesti siementä antanut avuksi.

    Timppa

    Ehkä jälkiviisaana voisi todeta,että jokunen valiosiemenpuu/jättöpuu tasaisesti jätettynä olisi tässä tapauksessa todennäköisesti siementä antanut avuksi.

    Ei tämäkään läheskään aina toimi.   UPM:n kaveri kertoi, että he ovat todenneet, että vain noin joka viides vuosi uudistus onnistuu luontaisesti kunnolla.  Samoja havaintoja on meidän aika monista mäntyaukoista.

    Kerran takavuosina jouduttiin yksi siemenpuuaukko kuokkimaan, koska ei taimettunut.  Sillä kertaa pärjättiin ilman siemeniä.  Nyt siellä kasvaa hyvä ensiharvennusta odottava männikkö.

    Sellaista on luonnon kanssa toimiminen.  Tämä viljely toisaalta palkitsee, kun saa seurata vuosikymmenistä toisiin suurenevia kasvulukuja.

    A.Jalkanen

    Tuo otsikko on muuten laadittu vähän niin kuin iltapäivälehdissä: ei juuri mitään tekemistä itse asiasisällön kanssa, mutta kerää hyvin klikkauksia. ?

    Jovain

    Se on vähän kuin metsänhoito ajateltuna niin valmiiksi, että jättöpuita on jätettävä, mutta ne ei saa tuottaa siementä. Vaaditaan jätettäväksi muussa tarkoituksessa, mutta jos tuottaisivat siementä, pelastaisivat nekin jotain. Eihän puun siemen lennä laajoille avohakkuualueille, kun niitä siementäviä puita/metsää ei ole lähi tienoollakaan.

    Jos viitseliäisyyttä riittää, puun siementä voi tuottaa pienellä vaivalla ja ilman näkyviä kustannuksia myös itse. Tälläkin hetkellä on kuusessa hyvä käpyvuosi, joka toistuu aika harvoin, n. 10 vuoden välein. Kannattaa hyödyntää, kerätä käpyjä ja karistaa, kun muistaa kuivauslämpötilan, kuusella ei yli 25 asteen ja männyllä ei yli 40 asteen. Ettei valkuaiset hajoa ja itävyys ala kärsimään. En väitä, että hajakylvönä hangelle keväällä, mutta sitäkin on kokeiltu.

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 299)