Keskustelut Metsänhoito Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

Esillä 10 vastausta, 191 - 200 (kaikkiaan 299)
  • Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

    Merkitty: 

    Perin metsää ja perintöveron maksamiseksi teetin sinne aukkohakkuun, tilaamani metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Metsäyhtiö, joka osti puut teki palvelusopimuksen mukaisesti aukon taimetuksen. Keväällä istutetut taimet olivat syksyllä sienestämässä käydessämme terhakan pikkupuun näköisiä. Kesän kuivuudesta huolimatta taimetus oli onnistunut hyvin.

    Sitten alkoivat vaikeudet. Seuraavana kesänä huomasimme, että osa taimista oli hävinnyt kokonaan, osa oli keskeltä poikki ja pienet oksantyngät vain jäljellä. Otin yhteyttä taimetuksen tehneeseen yhtiöön. Olivat käyneet katsomassa ja soittivat, että näytti siltä, että hirvet tai kauriit olivat tuhonneet taimet. Ihmettelin, mitä nyt tehdään. Sanoivat, että koska olin tehnyt sopimuksen vain taimien istutuksesta, enkä sopimusta, jossa yhtiö olisi huolehtinut taimikosta sen jälkeen, he eivät ole enää vatuussa taimikosta. Toki he voivat tehdä uuden istutuksen, mutta puulaji pitäisi vaihtaa kuuseksi tai minun pitäisi myrkyttää jollain hirvimyrkyllä kaikki mäntytaimet, taimivaiheen ajan. Ihmettelin voiko puulajin vaihtaa, kun metsänhoitosuunnitelmassa on merkitty ”istutus mänty”. Puutarhanhoitoa harrastaneena sen verran ymmärrän, että puu pitää istuttaa sille sopivalle kasvupaikalle, eli kuivaan maastoon mänty.

    Kyselivät vielä onko metsästä tehty metsästysvuokrasopimus ja pyysivät ottamaan yhteyttä paikallisiin metsästäjiin.Sopimus oli voimassa ja kysyin voidaanko siihen lisätä, teksti, että metsästysseura sitoutuu siihen, ettei hirviä tai kauriita ole liikaa ja metsässä voidaan tehdä onnistuneesti taimetukset. Sanoivat ettei tule kysymykseen, sillä heillä ei ole lupaa poistaa kuin tietty määrä eläimiä ja lupa tulee pääkonttorista.

    Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Sieltäkin oli käynyt mies katsomassa tilannetta ja selitys oli likimain samanlainen, kuin metsäyhtiön. Eivät suositelleet taimien myrkyttämistä hirvimyrkyllä, muttaheidänkään mielestään männyn kasvatus ei näy onnistuvan. Kysyin mitä sitten pitäisi tehdä, kun metsänhoitosuunnitelmassa lukee, että pitää istuttaa mäntyä. Kyseli kuka oli tehnyt metsänhoitosuunnitelman. Antoi neuvon, että otapa yhteyttä sinne Metsäkeskukseen, siellä pitäisi tietää. Sieltä tuli vastaus, ettei missään tapauksessa kuusta noin karuun maaperään. Yritin sanoa, että kuka takaa, ettei niitä uusia taimia taas syödä, tulee kokeilut kalliiksi. Kysyi onko metsästysvuokrasopimus ja pyysi ottaamaan yhteyttä metsästysseuraan. Sanoin, että otin jo yhteyttä ja sieltä sanottiin, ettei heillä ole lupaa vähentää hirviä ja kauriita niin paljoa. Joku pääkonttori kuulemma määrää ne asiat. Kyselin mikä mahtaa olla sellainen pääkonttori? Pyysivät ottamaan yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen. Soitin sinnekin ja joku johtaja sieltä selitti, että he eivät anna lupia, ne antaa joku riistakeskus. Tässä vaiheessa luovutin, sillä se pääkonttori, jos sellainen yleensä on olemassa, näkyy karkaavan yhä kauemmas horisonttiin.

    Tiekokouksen jälkeen otin hihasta erästä tieosakas-metsänomistajaa ja kyselin häneltä mielipidettä. Hän sanoi, ettei metsänviljelyyn ole paikkakunnalla järkevää enää panostaa, ainoastaan luontaisesti uudistumiseen. Jos teet aukon, jätä jäljelle harvakseltaan koivuja ja mäntyjä, jotka siementävät aukon. Maaperästä riippuen voi olla järkevää antaa jonkun paikallisen kaivinkonemiehen raapia maanpintaa rikki, jolloin siemenille tulee hyvä kasvualusta. Yleensä syntyy erittäin tiheä koivikko ja piempiä kuusia. Kymmenenen vuoden kuluttua pitää alkaa seurata mitä taimikkoon jää jäljelle ja miten edetään. Ennen kuin taimet alkavat yltää viiteen metriin, ei saa mennä harventamaan niitä. Jos koivut harventaa ennen sitä ne menetetään. Kun viiden metrin pituus on saavutettu, hoidetaan taimikko kuntoon raivaussahalla tai kasvatetaan hiukan lisää ja myydään enegiapuuharvennus, joka voidaan tehdä koneella.

    On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen. Eikä edes kukaan neuvontaorganisaatioiden ”asiantuntijoista” pysty antamaan ohjetta, mitä pitäisi tehdä. Paikalliselta metsäomistajalta sen sijaan saa ilmaiseksi ohjeita, jotka ainakin hänen tapauksessaan näyttävät toimivilta. Ovatko metsäalan neuvontaorganisaatiot täysin turhia ja jopa vahingollisia?

    Tällaisia kaupunkilaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Selkeitä ohjeita ei kuitenkaan saa mistään, pompotellaan paikasta toiseen ja vältellään vastaamasta. Suomi on huippuosaajien maa, mutta nyt tuntuu, että huippuosaajat ovat jossain muualla kuin metsäalalalla. Tuli mieleen opiskeluaikaisen tyttökaverin kommentti tansseissa, että hän yrittää vältellä maa-ja metsätieteen opiskelijoita, koska sinne ovat jääneet ”pahnanpohjimmaiset”, jotka eivät ole muualle päässeet. Pidin sitä silloin vitsinä, mutta onko siinä kuitenkin perää, vai mistä tässä on kysymys, pelkästä rahastamisestako?

  • Tolopainen

    Rakennusmiehet eivät tajunneet mitä tekivät, 80-luvulla tehtiin vielä laattaperustukset täysin väärin, eikä mitään tietoa kosteusongelmista ollut. Rakennukset on pelkkää sutta ja sekundaa, eikä rakennusmiehet ymmärrä kemiasta ja fysiikasta mitään. Osaavat lyöda viistuumasia nauloja nopeasti ei muuta.

    Lähes kaikki 80-luvulla tehdyt julkiset rakennukset on purettu kosteusongelmien takia.

    Gla

    Jees: ”Gla, niihin olosuhteisiin minäkin olen joutunut sopeutumaan. Konstit onneksi ovat monet ja väitän että minun parempi.”

    Trico-viestiketjusta kävi ilmi, että matkaa palstalle olikin 60 km/suunta eli 120 km/keikka. Siltä osin matkakustannukset pitää laskelmissani kertoa kolmella eli 12000 km eli 2400 €. Tonni vielä taimiin ja hakkuutuloa 4000 € eli erotus 600 €. Siinä on 30 vuoden tulos. No, ei ihan. Jos kuvio on yli hehtaarin, se tietysti alentaa aitaamisen osuuta.

    Paremmuus riippuu tavoitteista ja niiden painoarvosta, joten ei siitä enää sen enempää. Jokainen määrittelee tavoitteet itse. Tärkeintä on, että tehdään itsenäiset päätökset ja kannetaan niistä vastuu. Jatkuvaa oppimistahan tämä on, samoin tilanteen seurantaa. Kun katsoo valkohäntäpeuran kannan kehityskäyrää, nykytahdilla metsäsuunnitelman voimassaoloaikana elukoiden määrä ehtii lähes kolminkertaistua. Harva muu asia muuttuui niin nopeasti metsäpuolella. Minun tuhottu taimikko oli peräisin ajalta, jolloin vhp-ongelmasta ei puhuttu julkisuudessa yhtään. Vain hirvituhoista oli keskustelua, vaikka kanta oli melkein alimmillaan vuosituhannen vaihteen katastrofin (140 000) jälkeen. Tarkastuksessa ei puhuttu sanallakaan siitä, onko koivut syönyt joku muu kuin hirvi. Jälkiviisaana veikkaan vhp:n olleen ainakin osasyyllinen. Edelleen niiden polkuja alueella risteilee, vaikka syötäväksi kelpaavia taimia ei olekaan.

    Kun siis tuonkin tilan suunnitelma on tehty elukkamäärän ollessa ihan jotain muuta kuin nyt, voi olla kohtuutonta syyttää suunnitelman tekijää huonosta suunnitelmasta. Toisaalta jos suunnitelmassa olisi määrätty kuusta juurikääpäiselle alueelle, olisiko se ollut parempi? No, ainakaan sellainen metsänomistaja, joka ei aiheeseen viitsi perehtyä, ei olisi tiennyt puissa muhivasta ja vasta myöhemmin paljastuvasta ongelmasta.

     

    Gla

    Tolopainen hiukan liioittelee ja kohdentaa ongelmat väärään paikkaan (talonrakennuksen lopputulokseen vaikuttaa monta muutakin asiaa kuin rakennusmiesten taito), mutta on muuten rinnastus Arjan tarinaan. Rakennuttajalla ei ole langat näpeissään, vaan tilaa suunnitelmat konsultilta. Suunnittelija piirtää muodin mukaiset rakenteet, koska näin on ennenkin tehty. Kukaan ei mieti sitä, onko lopputulos käyttäjän kannalta toimiva. Urakoitsija tarjouskisan jälkeen miettii, millä selviää urakasta kuivin jaloin ja jos valvonta on puutteellista, usein sitä on myös lopputulos. Valvoja, joka yleensä on taas yksi konsultti, tekee lähinä itsestää tärkeän kiinnittämällä huomion helppoihin ongelmiin vakavampien jäädessä vähälle huomiolle. Oma lukunsa on talotehtaiden toteutukset, joissa vastaava mestari laissa säädettyine velvoitteineen tulee talotehtaan puolesta. Siinä on pukki kaalimaan vartijana.

    Homman viimeistelee käyttäjä (maallikko tai säästöpaineiden alla kieriskelevä julkisen sektorin edustaja), joka ei ymmärrä käytön aikaisen kosteuden hallinnan merkitystä.

    Joku voisi kysyä samaa rakennusalasta ja rakennusten käyttäjistä kuin Arja metsäpuolelta. On makuasia, missä vika on. Tiedossa on kuitenkin se, miten homma kuuluisi hoitaa. Jos näin ei tee, voi kysymyksen kohdistaa itseensä.

     

    Tolopainen

    Onhan se käsittämätön asia, että 80-luvulla vielä rakentamisessa mukana ollut väittää, että silloin ei tehty rakennusvirheitä. Niitä löytyy vaikka kuinka paljon mm. pientaloissa on liian loivia kattoja, jotka vuotaa. Käykääpä tutkimassa.

    pitkät neulaset

    Ehkä syy ei ole rakennusmiesten , vaan suunnittelijoiden,arkkitehtien,rakennusinsinöörien ja mestareiden. Uskon että varsinaiset rakentajat tekevät palkkansa eteen työt mukisematta.

    Onko koulutus puutteellinen? Idiootit opettavat väärin ,koska eivät osaa tehdä mitään?

    Vastaako talotehtaat asennuksista – vai onko joku lippalakkipoika vastuussa – eli ei käytännössä kukaan muu kuin rakentaja itse….

    Timppa

    Varmaan tehtiin 80-luvullakin virheitä.  Remmiin alkoi astua uusia tekijöitä, joilla ei ollut kokemusta.  Alkoi tulla laatusertikaatteja ym.  Kun kysyin kerrran yhdeltä kokeneelta rakentajalta, että takaako tämä sertifikaatti sen, ettei talossa ole vesiongelmia, niin vastaus oli ”ettei tietenkään”.  Homma tehdään vaan sertin mukaan.

    Juuri se, että puuhasta hävisi maalaisjärki oliko kyse rakentamisesta tai metsätaloudesta, on monen ongelman ydin.  Ja se, että toistetaan samoja suunnitelmia ja samoja virheitä kuten Gla totesi.

    Olen joskus kertonut esimerkin Helsingin Katajanokan rakentamisesta.  Sinne alettiin rakentaa uudistuotantoa joskus 1980-luvun alussa.  Paikkahan on erittäin tuulinen, mistä saattaa todella aiheutua pahoja vesiongelmia.  Näin oli laita mm talossa, jossa Presidentti Koivistollakin oli asunto.   Myös lehdistö kirjoitti asiasta.  Mitä tekivät suunnittelijat ja rakennuttajat seuraavissa kohteissa?  Suunnittelijat toistivat virheet ja suuret rakennuttajat kuten Helsingin Asuntuotantotoimisto eivät vaatineet kunnon suunnitelmia.  Silloin ei neuvoteltu urakkavaiheessa.  Kun urakkasopimus oli allekirjoitettu, lähetettiin rakennuttajalle kirje, että tehkääpä sellainen suunnitelma, että talonne pitää vettä.  Kun suunnitelmat oli korjattu, niin pystyttiin rakentamaan vettäpitävä talo.  Minä olisin kyllä hävennyt, jos minun alaiseni, oli kyse suunnittelijoista tai Asuntotuotantotoimistosta, olisi ollut noin typerä, että ulkopuolisen pitää huomauttaa perusasioista.

    Metsuri motokuski

    Yleensä noissa rakennushommissa menee niin että arkkitehti suunnittelee ja joko hän tai joku muu suunnittelija tekee rakennepiirustukset. Timpurit sitten toteuttavat työn näiden kuvien mukaan. Silloin jos rakennepiirustukset ovat huonot ja vika johtuu niistä niin vika ei ole timpureissa. Mutta jos työnjälki on huonoa niin vika on timpureissa. Joten yleistää ei näissäkään voi.

    Puuki

    Rakentamisessa on useimmiten syynä huonot ilmat rakennusvaiheessa ja /tai liian kireä aikataulu.  Betonivalua ei malteta kuivattaa tarpeeksi tai villat kastuu sateessa ja uusi kämppä on kohta homeessa. Niinkin on käynyt että uuden kerrostaloasunnon katto (laipio) homeessa heti eka vuonna.

    Metsäpuolella suurin syy hirvieläimet …

    PS  Kyllä pittää ottaa tietenkin huomioon suunnitelman tekijän myös paikalliset olosuhteet. Joskus suunnitelman tekijä voi olla esim. kesäharjoittelija joka ei tiedä/jota ei ole informoitu tarpeeksi tiettyjen  luonnontuhojen yleisyydestä paikkakunnalla.  Onhan niitä toki muitakin syitä kuin hirvet huonoon onnistumiseen, (Pistin vähän hyymorilla tuon ed.). Hirvien syyksi voi mennä esim. metsämyyrän tekosetkin mä-taimikossa joskus. Niistä epäonnistuneista pitää koettaa vain oppia , kun ei kukaan aina voi onnistua.

    Planter

    Meneekö tämän nyt kohtuuttomuuksiin asiakkaan näkökulmasta. Arja ei olisi saanut luottaa asiantuntijan laatimaan metsäsuunnitelmaan vaan asiat olisi pitänyt ottaa omiin näppeihinsä. Oma vika.

    Jos Arja nyt päättää rakennuttaa omakotitalon. Hän ei saa luottaa asiantuntijoiden laatimiin rakennepiirustuksiin vaan hänen pitää ottaa asiat omiin näppeihinsä. Hänen pitää perehtyä asioihin, korjata vesieristyksissä, lvi-piirustuksissa ja sähkösuunnitelmissa ja muualla mahdollisesti piilevät virheet. Samoin hän ei saa luottaa vastaavaan mestariin vaan hänen pitää ottaa projektin valvonta omiin näppeihinsä. Jos ei näin tee, on oma syy jos toteutuksessa on virheitä.

    Jos Arjan metsä sijaitsisi samalla hirvi”talousalueella, kuin minun hirviongelmametsäni, niin suunnitelmassa olisi virhe. Täällä on hirvitiheys ollut koko 2000-luvun Luken käppyröiden mukaan yli 4/1000 ha, eli männyn istutus on tosiaan tuhoon tuomittu yritys…. ellei tehdä jotain muutakin.

    Jos männyn istutus metsäsuunnitelmaan kirjoitetaan, pitää siihen lisätä, että kuvio suojataan kymmenen vuoden ajan aidalla tai ruiskutetaan syönninestoaineella, silloin suunnitelma on hyväksyttävissä.

    Visakallo

    Minulla on alunalkaen ollut tunne, että tuota Arja H:ta ei ole oikeasti olemassa, vaan joku on vain vetäissyt juttunsa tuohon muotoon.

Esillä 10 vastausta, 191 - 200 (kaikkiaan 299)