Keskustelut Metsänhoito Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

Esillä 10 vastausta, 181 - 190 (kaikkiaan 299)
  • Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

    Merkitty: 

    Perin metsää ja perintöveron maksamiseksi teetin sinne aukkohakkuun, tilaamani metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Metsäyhtiö, joka osti puut teki palvelusopimuksen mukaisesti aukon taimetuksen. Keväällä istutetut taimet olivat syksyllä sienestämässä käydessämme terhakan pikkupuun näköisiä. Kesän kuivuudesta huolimatta taimetus oli onnistunut hyvin.

    Sitten alkoivat vaikeudet. Seuraavana kesänä huomasimme, että osa taimista oli hävinnyt kokonaan, osa oli keskeltä poikki ja pienet oksantyngät vain jäljellä. Otin yhteyttä taimetuksen tehneeseen yhtiöön. Olivat käyneet katsomassa ja soittivat, että näytti siltä, että hirvet tai kauriit olivat tuhonneet taimet. Ihmettelin, mitä nyt tehdään. Sanoivat, että koska olin tehnyt sopimuksen vain taimien istutuksesta, enkä sopimusta, jossa yhtiö olisi huolehtinut taimikosta sen jälkeen, he eivät ole enää vatuussa taimikosta. Toki he voivat tehdä uuden istutuksen, mutta puulaji pitäisi vaihtaa kuuseksi tai minun pitäisi myrkyttää jollain hirvimyrkyllä kaikki mäntytaimet, taimivaiheen ajan. Ihmettelin voiko puulajin vaihtaa, kun metsänhoitosuunnitelmassa on merkitty ”istutus mänty”. Puutarhanhoitoa harrastaneena sen verran ymmärrän, että puu pitää istuttaa sille sopivalle kasvupaikalle, eli kuivaan maastoon mänty.

    Kyselivät vielä onko metsästä tehty metsästysvuokrasopimus ja pyysivät ottamaan yhteyttä paikallisiin metsästäjiin.Sopimus oli voimassa ja kysyin voidaanko siihen lisätä, teksti, että metsästysseura sitoutuu siihen, ettei hirviä tai kauriita ole liikaa ja metsässä voidaan tehdä onnistuneesti taimetukset. Sanoivat ettei tule kysymykseen, sillä heillä ei ole lupaa poistaa kuin tietty määrä eläimiä ja lupa tulee pääkonttorista.

    Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Sieltäkin oli käynyt mies katsomassa tilannetta ja selitys oli likimain samanlainen, kuin metsäyhtiön. Eivät suositelleet taimien myrkyttämistä hirvimyrkyllä, muttaheidänkään mielestään männyn kasvatus ei näy onnistuvan. Kysyin mitä sitten pitäisi tehdä, kun metsänhoitosuunnitelmassa lukee, että pitää istuttaa mäntyä. Kyseli kuka oli tehnyt metsänhoitosuunnitelman. Antoi neuvon, että otapa yhteyttä sinne Metsäkeskukseen, siellä pitäisi tietää. Sieltä tuli vastaus, ettei missään tapauksessa kuusta noin karuun maaperään. Yritin sanoa, että kuka takaa, ettei niitä uusia taimia taas syödä, tulee kokeilut kalliiksi. Kysyi onko metsästysvuokrasopimus ja pyysi ottaamaan yhteyttä metsästysseuraan. Sanoin, että otin jo yhteyttä ja sieltä sanottiin, ettei heillä ole lupaa vähentää hirviä ja kauriita niin paljoa. Joku pääkonttori kuulemma määrää ne asiat. Kyselin mikä mahtaa olla sellainen pääkonttori? Pyysivät ottamaan yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen. Soitin sinnekin ja joku johtaja sieltä selitti, että he eivät anna lupia, ne antaa joku riistakeskus. Tässä vaiheessa luovutin, sillä se pääkonttori, jos sellainen yleensä on olemassa, näkyy karkaavan yhä kauemmas horisonttiin.

    Tiekokouksen jälkeen otin hihasta erästä tieosakas-metsänomistajaa ja kyselin häneltä mielipidettä. Hän sanoi, ettei metsänviljelyyn ole paikkakunnalla järkevää enää panostaa, ainoastaan luontaisesti uudistumiseen. Jos teet aukon, jätä jäljelle harvakseltaan koivuja ja mäntyjä, jotka siementävät aukon. Maaperästä riippuen voi olla järkevää antaa jonkun paikallisen kaivinkonemiehen raapia maanpintaa rikki, jolloin siemenille tulee hyvä kasvualusta. Yleensä syntyy erittäin tiheä koivikko ja piempiä kuusia. Kymmenenen vuoden kuluttua pitää alkaa seurata mitä taimikkoon jää jäljelle ja miten edetään. Ennen kuin taimet alkavat yltää viiteen metriin, ei saa mennä harventamaan niitä. Jos koivut harventaa ennen sitä ne menetetään. Kun viiden metrin pituus on saavutettu, hoidetaan taimikko kuntoon raivaussahalla tai kasvatetaan hiukan lisää ja myydään enegiapuuharvennus, joka voidaan tehdä koneella.

    On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen. Eikä edes kukaan neuvontaorganisaatioiden ”asiantuntijoista” pysty antamaan ohjetta, mitä pitäisi tehdä. Paikalliselta metsäomistajalta sen sijaan saa ilmaiseksi ohjeita, jotka ainakin hänen tapauksessaan näyttävät toimivilta. Ovatko metsäalan neuvontaorganisaatiot täysin turhia ja jopa vahingollisia?

    Tällaisia kaupunkilaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Selkeitä ohjeita ei kuitenkaan saa mistään, pompotellaan paikasta toiseen ja vältellään vastaamasta. Suomi on huippuosaajien maa, mutta nyt tuntuu, että huippuosaajat ovat jossain muualla kuin metsäalalalla. Tuli mieleen opiskeluaikaisen tyttökaverin kommentti tansseissa, että hän yrittää vältellä maa-ja metsätieteen opiskelijoita, koska sinne ovat jääneet ”pahnanpohjimmaiset”, jotka eivät ole muualle päässeet. Pidin sitä silloin vitsinä, mutta onko siinä kuitenkin perää, vai mistä tässä on kysymys, pelkästä rahastamisestako?

  • Tolopainen

    Mikä se tämä euron kasvatuspalkkio on, kuka niitä makselee voisin antaa tilinumeron.

    Tolopainen

    Jos metsäinvestoinneille alkaa laskea tulosta, on syytä varata aika psykiatrille jo etukäteen, kyllä siitä syvä masennus seuraa ja usko omaan talousosaamiseen on mennyttä. Joskus on vain parempi mennä uskon varassa ja unohtaa tosiasiat. Voi olla vaikka koko elämänsä väärässä, mutta kun sitä ei itse tiedä  ei se paina mieltä. Tappiolliset osakekaupat näkyy heti salkkuraportissa ja vielä viisi vuotta niitä saa katsoa veroilmoituksesta. Se on ikävämpää, kun aletaan laskea tuloksia.

    Niin metsä onkin kansallisomaisuutta, jonka kasvatustuloksista 90% suuntautuu muualle, kuin sille joka omista maapohjan johon puiden juuret ovat tilapäisesti kiinnittyneet.

    jees h-valta

    Ensimmäinen virhe Glan laskelmassa korkoa varten on ettei haapaa laiteta kuin tuhat/ha. Toinen virhe on laskea aitauksen kuluja h-haavan kasvatuksen kuluiksi. Tuo pitää laskea valtio karjankasvatuksen tueksi. Koska valtion ei tarvitse korvata aitaamalla suojattuja taimia. Olen siihen lupautunut Riistakeskukselle. Eikä ole kyllä tarvinnutkaan. Laske vain kahden kerran omat uudistus/myrkynlontrauskulusi. Toivottavasti pääsemme tuosta glyfosaatin turhasta luontoon levityksestä mahdollisimman pian. Päätehakkuun voin tehdä vaikka heti ja itseasiassa ensimmäiseen peltoheittoon olin niin ajatellutkin. Korkoja on toki mukavampi laskeskella kun ei tule uni syötyjen rauduksen taimia harmitellessa.

    jees h-valta

    Toloppa, se kasvatuspalkkio tulee sieltä sinunkin puidesi ostajalta. Onhan metsäteollisuuden joku kurssi puille keksittävä koska markkinoiden kanssa sillä ei juuri mitään sidosta ole. Joten on vain aikaa myöten kehittynyt joko tarkoituksella tai sattumalta aika moneen puulajiin ja jakeeseen sopiva korvaus eli noin euro/vuosi. Se vain pätee aika moneen kunhan ei ala pilkkua viilaamaan. Jopa haavan kasvatukseen!

    sikari

    Jos puu kasvaisi 15:ssa vuodessa kuution kokoiseksi silloin se myydessä       15 €:lla tuottaisi euron per vuosi. 1000 runkoa tuottaisi 15000 €/15v. Nyt minäkin tajusin miksi jeessin pankkitili pullistelee rahasta.

    Gla

    Jees: ”Ensimmäinen virhe Glan laskelmassa korkoa varten on ettei haapaa laiteta kuin tuhat/ha.”

    Ok, olen saanut Jätkän puheista käsityksen, että kasvatat haapoja aivan liian tiheässä.

    ”Toinen virhe on laskea aitauksen kuluja h-haavan kasvatuksen kuluiksi. Tuo pitää laskea valtio karjankasvatuksen tueksi.”

    Tuki kuitenkin litteroidaan metsätalouden piikkiin aivan kuten sinä olet laittanut kilometrisi verovähennyksiin.

    Ai niin, avolavan kulut unohtui. Sehän on metsätalouden kalustoa, koska aitavärkkien kuljettaminen sellaisen vaatii.

    ”Laske vain kahden kerran omat  uudistus/myrkynlontrauskulusi.”

    Uusintaviljely, jonka kaikki kulut meni hirvituhokorvauksena. Heinäys toki on teettänyt ylimääräistä työtä, eikä sitä korvata, mutta glyfosaattia kahtena vuotena yhtensä ehkä n. 5 l/ha. Yksi käyntikerta per vuosi. Nyt alkaa uusi taimikko olla heinikon tasalla. Osalla jo selvästi pää pinnalla, osa vielä vuoden tai pari joutuu sinnittelemään. Vuoden päästä varhaisperkaus. Trico-käsittely toki jatkuu vuosittain vielä viitisen vuotta. Siinäkin yksi käyntikerta per vuosi. On tuossa eroa aitojen tarkasteluihisi.

    ”Toivottavasti pääsemme tuosta glyfosaatin turhasta luontoon levityksestä mahdollisimman pian.”

    Samaa minäkin toivon. Myös Tricon osalta. Mutta se päätös tehdään jossain muualla kuin minun metsissäni. Minä vain joudun sopeutumaan olosuhteisiin.

     

    jees h-valta

    Gla, niihin olosuhteisiin minäkin olen joutunut sopeutumaan. Konstit onneksi ovat monet ja väitän että minun parempi. Ja sikari voisi lakata tuon elvistelyn jos on huonoa ollut minun kirjoitukseni seuranta. Euron /vuosi, tarkoitan puun keskihintaa joka noissa taulukoissa yleensä näkyy. Ja nimenomaan noin. Tämä hinta kulkee aika hyvin noiden puulajien kasvatusiän mukana eli kuutiohinta jaettuna kasvatusvuosilla. Parhaimmillaan mennään hyvinkin yksyhteen. Onhan nyt tuo sikarinkin oletus mahdollinen. Parhaat geenikäsitellyt hybridihaavat pääsevät tuohon sikarin esimerkkiin vaivattomasti.

    Timppa

    Jos vielä vähän otsikon asiastakin.  Kun olin valmistumassa joskus 1950-luvulla ylioppilaaksi, niin eteen tuli ammatin valinta.  Olin liikkunut metsissä itsekseni jo 8-vuotiaasta ja olin myös innokas metsästäjä.  Mietiskelin tuolta pohjalta josko opiskelisin metsänhoitajaksi.

    Isä, joka oli hyvin viisas, ehdotti kuitenkin rakennusinsinöörin uraa.  Hyvillä matematiikan taidoilla olikin helppo päästä opiskelemaan Teknilliseen Korkeakouluun ja niinpä minusta tuli insinööri.  Isä oli oikeassa siinä, että insinööreille riittää töitä.  Niinhän sitten minä ja monet muutkin kaltaiset maalaispojat, joilla rakentamista ei ollut aiempaa perinnettä, olimme suuressa osassa rakentamassa sodan jälkeistä Suomea.

    Jos olisin päätynyt metsänhoitajaksi, olisiko metsäammattikunta viisastunut vai tyhmentynyt.  Tai pysynyt yhtä viisaana.  Siihen en ota kantaa.  Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että rakennusinsinöörin taidoilla, tai tietysti minkä muunkin ammatin taidoilla, pärjää käytännön metsätaloudessa hyvin ammattilaisen rinnalla.   Riittää kiinnostus ja taito lukea sekä luontoa että kirjallisuutta.  Tukimussektori on asia erikseen.  Siihen vaaditaan jo alan koulutusta.

    Puuki

    Rakennuspuolen hommatkin on melko helppo oppia ihan vain lukemalla kirjallisuutta ja itsekseen, jos kiinnostusta riittää.  Nykyäänhän ei esim. lujuuslaskelmia tarvitse kenenkään itse laskea, tietokoneet tekee kaiken. Suomen ongelmat rakennuspuolella varsinkin hometalorakentamisen lisääntymisen vuoksi vaikuttaa olevan suht. suurempia  kuin esim. metsäpuolella on metsän  uudistamisongelmat.   Tavan maalaisjärkeä olis ehkä tarvittu sielläkin puolella enemmän.

    Timppa

    Vaikka koneet tekevät mekaanisen työn, niin rakennuksen kokonaislujuuden hallinta onkin jo vaativampi homma.  En ottaisi minkäänlaista rakennushanketta suunnittelemaan maallikkoa.  Senhän me jokainen täällä kirjoittaja metsäasioista tiedämme, että leimikon teko sujuu ilman alan koulutusta käyttäen silmiään ja Tapion taulukoita.

    Tuota homeongelmaa minäkin aina ihmettelen.  Ei me noita hometaloja tehty.  Kyllä silloin 1960-80-luvuilla tehty asuntokanta on oikeastaan yllättävän hyvässä kunnossa.  Opittiin virheistä eikä toistettu kuten nykyään.

    Ongelmat johtuvat usein siitä, ettei oikein kukaan vastaa laadusta, kun kaikki hommat on ketjutettu aliurakoitsijoille.  Silloin ”vahvoina hyvinä aikoina” oli mestarit, joilla omat luottomiehet töissä.

    Mitä tästä opitaan metsäpuolelle.  Ainakin se, että perushommat kuten taimikon perustaminen ja perkaukset pitää suorittaa hyvin.  Niissä ei kannata nuukailla.  Siitä metsä aikanaan kiittää.  Tätähän Arjakin yritti.  Tietysti sitten on jossain noita viheliäisiä sorkkaeläimiä, jotka tuhoavat hyvänkin yrityksen.

Esillä 10 vastausta, 181 - 190 (kaikkiaan 299)