Keskustelut Metsänhoito Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

Esillä 10 vastausta, 151 - 160 (kaikkiaan 299)
  • Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

    Merkitty: 

    Perin metsää ja perintöveron maksamiseksi teetin sinne aukkohakkuun, tilaamani metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Metsäyhtiö, joka osti puut teki palvelusopimuksen mukaisesti aukon taimetuksen. Keväällä istutetut taimet olivat syksyllä sienestämässä käydessämme terhakan pikkupuun näköisiä. Kesän kuivuudesta huolimatta taimetus oli onnistunut hyvin.

    Sitten alkoivat vaikeudet. Seuraavana kesänä huomasimme, että osa taimista oli hävinnyt kokonaan, osa oli keskeltä poikki ja pienet oksantyngät vain jäljellä. Otin yhteyttä taimetuksen tehneeseen yhtiöön. Olivat käyneet katsomassa ja soittivat, että näytti siltä, että hirvet tai kauriit olivat tuhonneet taimet. Ihmettelin, mitä nyt tehdään. Sanoivat, että koska olin tehnyt sopimuksen vain taimien istutuksesta, enkä sopimusta, jossa yhtiö olisi huolehtinut taimikosta sen jälkeen, he eivät ole enää vatuussa taimikosta. Toki he voivat tehdä uuden istutuksen, mutta puulaji pitäisi vaihtaa kuuseksi tai minun pitäisi myrkyttää jollain hirvimyrkyllä kaikki mäntytaimet, taimivaiheen ajan. Ihmettelin voiko puulajin vaihtaa, kun metsänhoitosuunnitelmassa on merkitty ”istutus mänty”. Puutarhanhoitoa harrastaneena sen verran ymmärrän, että puu pitää istuttaa sille sopivalle kasvupaikalle, eli kuivaan maastoon mänty.

    Kyselivät vielä onko metsästä tehty metsästysvuokrasopimus ja pyysivät ottamaan yhteyttä paikallisiin metsästäjiin.Sopimus oli voimassa ja kysyin voidaanko siihen lisätä, teksti, että metsästysseura sitoutuu siihen, ettei hirviä tai kauriita ole liikaa ja metsässä voidaan tehdä onnistuneesti taimetukset. Sanoivat ettei tule kysymykseen, sillä heillä ei ole lupaa poistaa kuin tietty määrä eläimiä ja lupa tulee pääkonttorista.

    Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Sieltäkin oli käynyt mies katsomassa tilannetta ja selitys oli likimain samanlainen, kuin metsäyhtiön. Eivät suositelleet taimien myrkyttämistä hirvimyrkyllä, muttaheidänkään mielestään männyn kasvatus ei näy onnistuvan. Kysyin mitä sitten pitäisi tehdä, kun metsänhoitosuunnitelmassa lukee, että pitää istuttaa mäntyä. Kyseli kuka oli tehnyt metsänhoitosuunnitelman. Antoi neuvon, että otapa yhteyttä sinne Metsäkeskukseen, siellä pitäisi tietää. Sieltä tuli vastaus, ettei missään tapauksessa kuusta noin karuun maaperään. Yritin sanoa, että kuka takaa, ettei niitä uusia taimia taas syödä, tulee kokeilut kalliiksi. Kysyi onko metsästysvuokrasopimus ja pyysi ottaamaan yhteyttä metsästysseuraan. Sanoin, että otin jo yhteyttä ja sieltä sanottiin, ettei heillä ole lupaa vähentää hirviä ja kauriita niin paljoa. Joku pääkonttori kuulemma määrää ne asiat. Kyselin mikä mahtaa olla sellainen pääkonttori? Pyysivät ottamaan yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen. Soitin sinnekin ja joku johtaja sieltä selitti, että he eivät anna lupia, ne antaa joku riistakeskus. Tässä vaiheessa luovutin, sillä se pääkonttori, jos sellainen yleensä on olemassa, näkyy karkaavan yhä kauemmas horisonttiin.

    Tiekokouksen jälkeen otin hihasta erästä tieosakas-metsänomistajaa ja kyselin häneltä mielipidettä. Hän sanoi, ettei metsänviljelyyn ole paikkakunnalla järkevää enää panostaa, ainoastaan luontaisesti uudistumiseen. Jos teet aukon, jätä jäljelle harvakseltaan koivuja ja mäntyjä, jotka siementävät aukon. Maaperästä riippuen voi olla järkevää antaa jonkun paikallisen kaivinkonemiehen raapia maanpintaa rikki, jolloin siemenille tulee hyvä kasvualusta. Yleensä syntyy erittäin tiheä koivikko ja piempiä kuusia. Kymmenenen vuoden kuluttua pitää alkaa seurata mitä taimikkoon jää jäljelle ja miten edetään. Ennen kuin taimet alkavat yltää viiteen metriin, ei saa mennä harventamaan niitä. Jos koivut harventaa ennen sitä ne menetetään. Kun viiden metrin pituus on saavutettu, hoidetaan taimikko kuntoon raivaussahalla tai kasvatetaan hiukan lisää ja myydään enegiapuuharvennus, joka voidaan tehdä koneella.

    On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen. Eikä edes kukaan neuvontaorganisaatioiden ”asiantuntijoista” pysty antamaan ohjetta, mitä pitäisi tehdä. Paikalliselta metsäomistajalta sen sijaan saa ilmaiseksi ohjeita, jotka ainakin hänen tapauksessaan näyttävät toimivilta. Ovatko metsäalan neuvontaorganisaatiot täysin turhia ja jopa vahingollisia?

    Tällaisia kaupunkilaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Selkeitä ohjeita ei kuitenkaan saa mistään, pompotellaan paikasta toiseen ja vältellään vastaamasta. Suomi on huippuosaajien maa, mutta nyt tuntuu, että huippuosaajat ovat jossain muualla kuin metsäalalalla. Tuli mieleen opiskeluaikaisen tyttökaverin kommentti tansseissa, että hän yrittää vältellä maa-ja metsätieteen opiskelijoita, koska sinne ovat jääneet ”pahnanpohjimmaiset”, jotka eivät ole muualle päässeet. Pidin sitä silloin vitsinä, mutta onko siinä kuitenkin perää, vai mistä tässä on kysymys, pelkästä rahastamisestako?

  • Japine56

    Kylmäsen tuotteita en osta sen jälkeen kun alkoivat myymään halal-teurastettua lihaa.

    Gla

    Jees: ”Siellä näkee ammattiosaajien neuvomaa metsän kasvatuksen tulosta ja harrastehaavanviljelijän ratkaisun samasta aiheesta.”

    Eli ammattilainen antoi lahon kuusikon kasvaa ja sinä uudistit sen ajoissa. Tämä on juuri sitä, mitä Arjallekin yritin sanoa eli ydinliiketoimintaa ei pidä antaa konsultin hoidettavaksi. Siinä jää väkisinkin asioita huomiotta, kun konsultti tekee päätökset annettujen lähtötietojen perusteella. Kun hänelle ei kerrota lahovaivasta, eikä asiaa pyydetä selvittämään, todennäköisesti asia ei tule huomioitua. Siksi langat kannattaa pitää omissa näpeissä sen sijaan, että aletaan taivastella ammattilaisen osaamattomuutta.

    ”Esim. peltoheitot ovat nyt hänellä kuusiviljelyssä joka on tietänyt käsittämätötä määrää tunteja ja paljon myrkkyjä. Torpan ympäristö on nyt istutettu lähes viimeistä neliötä myöten männylle. Alavammat kohdat kuuselle. Nyt niissä alkaa raivaustarve olla huutava jos meinaa ne edes hiukan suojata hirviltä. Minä vastaavassa tilanteessa kaksikymmentä vuotta sitten turvasin nopeakasvuiseen lehtipuuhun eli h-haapaan. Työmäärä itse taimien saattamiseksi kasvuun oli pieni mutta aaidat silloin jouduin laittamaan.”

    Ollaan nyt rehellisiä. Haapojen suojauksesta on vuosien mittaan keskusteltu paljon. Sinun antamilla lähtöarvoilla tuli laskettua sekä aikaa, että kustannuksia. Tuolloin kävit tarkastamassa aitoja ja vaihtamassa akkuja 2-3 viikon välein. Laskin silloin ajomatkaksi 60 km/keikka. En muista, montako vuotta sirkusta kesti, mutta jokunen vuosi kuitenkin. Sen takia olet lotrannut bensan kanssa satojen litrojen edestä ja käyttänyt vähintään kymmeniä, ellei satoja tunteja aikaa. Naapurisi on pari kertaa vuodessa hoitanut hiki päässä kuusiaan ja se on nyt ongelma. Glyfosaattiakin on kulunut vuosien aikana kanisterillinen, kun peltoviljelyn aikaan sitä kului kanisterillinen joka vuosi. Naapurisi myös tulee saamaan tukkia, sinä kuitua, joten kannattavuus ei ole ollenkaan itsestäänselvä asia.

    Hyvä puoli tuossa on se, että molemmilla on selkeä näkemys hoidosta. Homma joko onnistuu tai sitten ei, sellaista sattuu. Moni jättää hanskat naulaan. Siinä tuskin voi onnistua.

    mehtäukko

    Metsätalous on siitäkin kiitollista, että tekijällään on tarvittaessa kaikkiin toimenpiteisiin riittävästi aikaa ottaa asioista selkoa. Siksi monet käytännöissä nähdyt toilaukset eivät saa ymmärrystä. Miksi ihmisen on toistuvasti isketettävä päätään vaikka Karjalan mäntyyn? Petäjään.

    Onko kysymyksessä ylpeys, tyhmyys vai välinpitämättömyys? Kaikissa joutuu kuitenkin maksajaksi.

    jees h-valta

    Ei tuo H-vallan kohde josta nyt kuvatkin lähetin sentään teetä kuin alle puolet tuosta kilometrimäärästä Gla. Jokunen vuosi meni mutta myös mielenrauha säilyi. Eli nukuin sentään suht rauhassa yöni. Jota minun hermoilla ei olisi tehty ilman aitaa. Nyt ”kylmäaidasta” oli vielä paikoin hyötyä rajan merkkauksena. Ei tuo aita niin työläs ole ja en nyt alkaisi autolla ajoa työksi laskea kuin korkeintaan vanhalla corollalla. Mutta asioita saa kernaasti kukin tyylillään laskea. Minulle laskenta tuottaa positiivisen tuloksen vaikka heti kun allekirjoitan ja hyväksyn tarjouksen. Mutta kun nyt saatiin haavikon edestä synkkä kuusikko pois niin saadaan lihavuutta lisää muutamassa vuodessa tuolle rajan puoleisellekkin sivulle. Sehän on varjostuksessa hiukan hennompi vielä muuhun alaan nähden.

    Planter

    ”Siksi langat kannattaa pitää omissa näpeissä sen sijaan, että aletaan taivastella ammattilaisen osaamattomuutta.”

    Tässä ei tullut ilmi minkä kokoinen tila oli peritty. Jos se on 300 ha pitää asiat ottaa ehdottomasti omiin näppeihinsä ja niin varmaan aina tapahtuukin. Jos kuitenkin kyseessä on keskimääräinen 30 ha, johon yksi sukupolvi tekee ehkä pari päätehakkuuta, niin tuskin metsänomistaja  alkaa opiskella metsäalan osaajaksi.

    Kyllä pari kertaa elämässä tapahtuviin eritystaitoja vaativiin tapahtumiin pitäisi saada luotettavaa ammattiapua. Jos nyt ottaisi oikein ontuvan vertauksen, niin et Gla ala opiskella lääkäriksi, että voit itse leikata sen nivustyrän, jonka suurella todennäköisyyllä saat, kun aikasi metsässä punnerrat. Saat  sen vielä molemmille puolille eri aikaan, eli kaksi ”päätehakkuuta tarvitaan alakerran metsään”.

    Otsikkoon mennäkseni, eivät metsäalan ihmiset ole keskimääräistä lahjattomampia. Ihmiset hakeutuvat itseään kiinnostaviin ammatteihin ja kiinnostus ei jakaudu älykkyyden mukaan.

    Kyse on laiskuudesta ja ahneudesta. Mennään yli siitä mistä aita on matalin. Miksi lähteä maastoon rämpimään ja katsomaan mikä paikan päällä todellinen tilanne, jos homman voi hoitaa sisäsiististi kahvikupposen ääressä. Eikä tämäkään ole yksin metsäalan ongelma, se ihmisen ominaisuus.

    Aloittajan kuviosta: Ei sitten kukaan kysynyt mitä kuviolla oli kasvanut ennen. Jos sieltä löytyi vaikka 40cm halkaisijaltaan olevia kuusen kantoja, niin voi olettaa, että siinä kuusi kasvaisi.

    Veikkaan, että kuviolla oli juurikääpää. 30 vuotta motomiehenä kantoja katsellut opetti (siis älykäs metsäalan ihminen!) minulle, että tuollainen rinne on juuri se pahin paikka. Mäen päällä kuuset kasvavat tasaisen kuivassa maastossa huonosti, mutta lahoa ei ole. Alhaalla tasaisessa maastossa lähes vakiokosteusolosuhteissa kuuset ovat enimmäkseen terveitä. Rinteessä, jossa ne ovat vuoroin kosteassa vuoroin kuivassa ne stressaantuvat ja lahoa on eniten.

    Alla kopio Annelin kommentista ”hirviä 100 000..”  ketjusta. Arjan kuvio oli juuri tuota hienojakoista. Sen valossa jokainen voi kelata taaksepäin ja katsoa tuliko neuvottua oikein.

    ”Voimakas maanmuokkaus yhdessä rehevän ja hienojakoisen maaperän kanssa näyttäisi myös nostavan tuhoriskiä.”Kukin puulaji kannattaa pitää sille parhaiten soveltuvalla kasvupaikalla: ei kuusta männyn maalle eikä mäntyä kuusen maalle, erityisesti jos maaperä on hienojakoista.”

    Tolopainen

    Metsäalalla työskentelevät ovat keskimääräistä laiskempia. Harva ostomies osaa itsenäisesti käydä leimikolla. Tai jos käy, käväsee tienpuoleisessa reunassa. Mitäpä hän siellä tekisi, kun mitään päätösvaltaakaan ei ole.

    Timppa

    Kyse on laiskuudesta ja ahneudesta. Mennään yli siitä mistä aita on matalin. Miksi lähteä maastoon rämpimään ja katsomaan mikä paikan päällä todellinen tilanne, jos homman voi hoitaa sisäsiististi kahvikupposen ääressä. Eikä tämäkään ole yksin metsäalan ongelma, se ihmisen ominaisuus.

    Vähän Planter yleistät.  Ainakin kahdessa viimeksi teettämässäni metsäsuunnitelmassa tekijä on kyllä huolellisesti kiertänyt meidän tosi louhikkoiset metsät, minkä olen itse nähnyt.  Myös ovat löytäneet jopa sellaista mitä en itse tiennyt siellä olevan.  Epäilemättä ovat luonteeltaan tavallista huolellisempia.  Varmasti asiaan on sekin vaikuttanut, että ollaan useasti tavattu siellä metsässä.  Ongelma onkin tällaisten etämetsänomistaja Arjojen tilanne.  Myös heidän pitäisi saada yhtä hyvä suunnitelma.  Hänen kaltaisissaan tapauksissa  tosiaan kiusauksena on katsella vaan tieltä tai toimiston näytöltä tilanne.   Silloin pystyy tekemään halvan tarjouksen.

    A.Jalkanen

    Jos maaperä on hienojakoista ja siinä on lisäksi juurikääpää, havupuut ei käy, pitää vaihtaa lehtipuulle, jonka hirvet tietenkin syövät pois. Aitaaminen tai Trico-käsittely pitäisi hirvet ja kauriit poissa kriittisen ajan ylitse. Jos alue ei ole iso, ehkä odottelisin josko sitä luonnontainta tulisi.

    Puuki

    Istuttakaa siellä etelän vaikeilla mailla vaikka hieskoivua. Sekin on parempi kuin syöttää hirville männyn taimikot. Samalla puhdistuu maa juurikäävän itiöistä.

    Planter

    Kaikkia puulajeja on jo ehdotettu…. eikä niistä mikään käy. Raivaussahakurssin tytöt olivat sitten oikeassa ja fiksumpia kuin MMM-herrat. Tällä menolla Suomen metsien tila tulee heikkenemään.

Esillä 10 vastausta, 151 - 160 (kaikkiaan 299)