Keskustelut Metsänhoito Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

Esillä 10 vastausta, 111 - 120 (kaikkiaan 299)
  • Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

    Merkitty: 

    Perin metsää ja perintöveron maksamiseksi teetin sinne aukkohakkuun, tilaamani metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Metsäyhtiö, joka osti puut teki palvelusopimuksen mukaisesti aukon taimetuksen. Keväällä istutetut taimet olivat syksyllä sienestämässä käydessämme terhakan pikkupuun näköisiä. Kesän kuivuudesta huolimatta taimetus oli onnistunut hyvin.

    Sitten alkoivat vaikeudet. Seuraavana kesänä huomasimme, että osa taimista oli hävinnyt kokonaan, osa oli keskeltä poikki ja pienet oksantyngät vain jäljellä. Otin yhteyttä taimetuksen tehneeseen yhtiöön. Olivat käyneet katsomassa ja soittivat, että näytti siltä, että hirvet tai kauriit olivat tuhonneet taimet. Ihmettelin, mitä nyt tehdään. Sanoivat, että koska olin tehnyt sopimuksen vain taimien istutuksesta, enkä sopimusta, jossa yhtiö olisi huolehtinut taimikosta sen jälkeen, he eivät ole enää vatuussa taimikosta. Toki he voivat tehdä uuden istutuksen, mutta puulaji pitäisi vaihtaa kuuseksi tai minun pitäisi myrkyttää jollain hirvimyrkyllä kaikki mäntytaimet, taimivaiheen ajan. Ihmettelin voiko puulajin vaihtaa, kun metsänhoitosuunnitelmassa on merkitty ”istutus mänty”. Puutarhanhoitoa harrastaneena sen verran ymmärrän, että puu pitää istuttaa sille sopivalle kasvupaikalle, eli kuivaan maastoon mänty.

    Kyselivät vielä onko metsästä tehty metsästysvuokrasopimus ja pyysivät ottamaan yhteyttä paikallisiin metsästäjiin.Sopimus oli voimassa ja kysyin voidaanko siihen lisätä, teksti, että metsästysseura sitoutuu siihen, ettei hirviä tai kauriita ole liikaa ja metsässä voidaan tehdä onnistuneesti taimetukset. Sanoivat ettei tule kysymykseen, sillä heillä ei ole lupaa poistaa kuin tietty määrä eläimiä ja lupa tulee pääkonttorista.

    Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Sieltäkin oli käynyt mies katsomassa tilannetta ja selitys oli likimain samanlainen, kuin metsäyhtiön. Eivät suositelleet taimien myrkyttämistä hirvimyrkyllä, muttaheidänkään mielestään männyn kasvatus ei näy onnistuvan. Kysyin mitä sitten pitäisi tehdä, kun metsänhoitosuunnitelmassa lukee, että pitää istuttaa mäntyä. Kyseli kuka oli tehnyt metsänhoitosuunnitelman. Antoi neuvon, että otapa yhteyttä sinne Metsäkeskukseen, siellä pitäisi tietää. Sieltä tuli vastaus, ettei missään tapauksessa kuusta noin karuun maaperään. Yritin sanoa, että kuka takaa, ettei niitä uusia taimia taas syödä, tulee kokeilut kalliiksi. Kysyi onko metsästysvuokrasopimus ja pyysi ottaamaan yhteyttä metsästysseuraan. Sanoin, että otin jo yhteyttä ja sieltä sanottiin, ettei heillä ole lupaa vähentää hirviä ja kauriita niin paljoa. Joku pääkonttori kuulemma määrää ne asiat. Kyselin mikä mahtaa olla sellainen pääkonttori? Pyysivät ottamaan yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen. Soitin sinnekin ja joku johtaja sieltä selitti, että he eivät anna lupia, ne antaa joku riistakeskus. Tässä vaiheessa luovutin, sillä se pääkonttori, jos sellainen yleensä on olemassa, näkyy karkaavan yhä kauemmas horisonttiin.

    Tiekokouksen jälkeen otin hihasta erästä tieosakas-metsänomistajaa ja kyselin häneltä mielipidettä. Hän sanoi, ettei metsänviljelyyn ole paikkakunnalla järkevää enää panostaa, ainoastaan luontaisesti uudistumiseen. Jos teet aukon, jätä jäljelle harvakseltaan koivuja ja mäntyjä, jotka siementävät aukon. Maaperästä riippuen voi olla järkevää antaa jonkun paikallisen kaivinkonemiehen raapia maanpintaa rikki, jolloin siemenille tulee hyvä kasvualusta. Yleensä syntyy erittäin tiheä koivikko ja piempiä kuusia. Kymmenenen vuoden kuluttua pitää alkaa seurata mitä taimikkoon jää jäljelle ja miten edetään. Ennen kuin taimet alkavat yltää viiteen metriin, ei saa mennä harventamaan niitä. Jos koivut harventaa ennen sitä ne menetetään. Kun viiden metrin pituus on saavutettu, hoidetaan taimikko kuntoon raivaussahalla tai kasvatetaan hiukan lisää ja myydään enegiapuuharvennus, joka voidaan tehdä koneella.

    On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen. Eikä edes kukaan neuvontaorganisaatioiden ”asiantuntijoista” pysty antamaan ohjetta, mitä pitäisi tehdä. Paikalliselta metsäomistajalta sen sijaan saa ilmaiseksi ohjeita, jotka ainakin hänen tapauksessaan näyttävät toimivilta. Ovatko metsäalan neuvontaorganisaatiot täysin turhia ja jopa vahingollisia?

    Tällaisia kaupunkilaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Selkeitä ohjeita ei kuitenkaan saa mistään, pompotellaan paikasta toiseen ja vältellään vastaamasta. Suomi on huippuosaajien maa, mutta nyt tuntuu, että huippuosaajat ovat jossain muualla kuin metsäalalalla. Tuli mieleen opiskeluaikaisen tyttökaverin kommentti tansseissa, että hän yrittää vältellä maa-ja metsätieteen opiskelijoita, koska sinne ovat jääneet ”pahnanpohjimmaiset”, jotka eivät ole muualle päässeet. Pidin sitä silloin vitsinä, mutta onko siinä kuitenkin perää, vai mistä tässä on kysymys, pelkästä rahastamisestako?

  • Timppa

    Tuosta hirvikannan kasvattamisesta.  Nyt päättyneenä metsästyskautena ainakin meidän porukan jäljiltä jäi metsään hirviä niin vähän, että kanta meidän alueella supistui voimakkaasti.  Asia erikseen on sitten tuleeko meille muualta hirviä tai lisääntyykö hirvikanta maahanmuuton ansiosta.   Jokainen kirjoittaja tietää, että hirvet liikkuvat ja ettei kukaan vahdi jotain taimikkoa kiväärin kanssa läpi talven.  Tasavallan presidentti toivoi puheessaan vihapuheen suitsimista.  Voitaisiinko sopia, että myös hirvenmetsästäjät saisivat kohteliasta puhetta osakseen.

    Peuran ruokinnasta olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä.  Olen purnannut siitä myös paikalliselle piirin puheenjohtajalle.  Muuta en asialle voi.  Onneksi meillä päin ei peuroja ole.

    Mänty ei ole varsinaisesti hiesumaalle sopiva puulaji. Onkohan alue sittenkään sitä puolukkatyyppiä? Jos se heinittyy, kyseessä saattaisikin olla kuuselle sopiva alue.

    Joskus kuusen istutusalueilla on tullut vastaan Arjan kuvaamaa maata, joka on ollut jo toukokuussa niin kovaa, ettei pottiputkea ole tahtonut saada maahan.  Voi olla, että Anneli on oikeassa arvellessaan, ettei kyse olekaan männylle sopivasta maasta.  Voi tietysti olla niin, että konsultti on valittajalle kertonut ensimmäisen mieleen tulevan selityksen.  Voi tietysti olla toisinkin.

    Mielenkiintoista olisi tietää, miksi Metsäkeskus/Otso valikoitui suunnitelman laatijaksi.  Oliko kyseessä edullinen hinta?   Itse olisin ensisijaisena vaihtoehtona pitänyt paikallista metsänhoitoyhdistystä.  Heillä on joka tapauksessa paras asiantuntemus ja tietysti halu saada tyytyväinen asiakas tilaamaan jatkossakin palveluksia.  Ollaan kyllä saatu kerran entisen Metsäkeskuksen aikaan heiltäkin hyvä suunnitelma, muttei silloin ollutkaan hintakilpailua.  Näissä konsulttihommissa on nimittäin riskinä, vanha totuus, että ”kolmen euron suutari tekee viiden euron vahingon”.

    Rane

    Seuraavassa linkissä voi tutustua näiden ei-heikkolahjaisten eli muille kuin maa-ja metsätieteelliseen suuntautuneiden ajatusmaailmoihin.Näyttäisi siltä että tieto tosiaan lisää tuskaa.Simppelikin hankinta näyttäisi aiheuttavan loputtoman identiteettikriisin.Tässä esimerkiksi asunto,auto ja bonuskortti.

    https://ylioppilaslehti.fi/dev/2009/05/aikuisten-oikeesti/

    Rane

    Ehkä vihreä kaupunkilainen ei olekaan ylimielinen vaan vain etsii helpotusta loputtomaan huonoon omatuntoon?

    Arja H

    No niin, näyttää, että ne keskustelun jyvät on löydetty ja mielikuvitus vie pojat mennessään paikkaan missä on maailman lyhimmän miehen parta,  joten on loppuyhteenvedon aika.

    Jalkaska tuolla jo huomasikin, että otsikko oli laadittu tahallaan provosoivaksi, että se erottuu somevirrasta. Toimi.  Vierestä kyllä varoitettiin, että listivät siellä sinut, mutta ei listitty, vaikka giljotiinilla uhattiin.

    Se metsäsuunnitelma-mappi lentää nyt roskikseen. Se on laadittu johonkin ideaalimaailmaan, jota ei ole olemassa. Metsään.fi palvelusta löytyvät tarvittavat kuviokartat ja tiedot sovellettavaksi. Taimikon aikaansaamiseksi kannattaa lähinnä peesata naapureita ja katsoa mikä menetelmä on samanlaisissa olosuhteissa onnistunut.

    Keväällä teemme epäonnistuneelle kuviolla omana työnä täydennysistutuksen kuuselle, välineet saamme lainaksi metsänhoitoyhdistykseltä. Kokeilumielessä yritämme tehdä Timpan ehdottaman kylvön, istutuksen lisäksi. Kynsimme ja raavimme pintamaata rikki kohdista, jotka eivät ole pahasti heinittyneet ja kylvämme niihin käsin männynsiementä.

    En kylläkään usko, että kylvetytkään männyt saavat olla rauhassa, mutta kokeillaan. Joulun jälkeen kuljimme ristiin rastiin läpi metsämme ja koukkailimme myös naapurien puolelle. Mitä männyn taimia oli metsätien varteen ja muihin vapaisiin paikkoihin luontaisesti syntynyt, niin oli ne kaikki typistetty tai katkottu, miksi ne kylvötaimetkaan säilyisivät?

    Metsätiekin oli kuin ravirata, vain sillä erotuksessa, että juoksijoilla on sorkat jaloissa. Se metsästysseuran mieskin sanoi silloin suoraan, ettei valkohäntäkauriita enää pystytä metsästämällä vähentämään ja toisaalta hirviä ei saa vähentää. Rivien välistä antoi ymmärtää, että tilanne tulee pahenenmaan. Kyse ei siis ole siitä, että metsäämme olisi sattunut eksymään jokin satunnainen lauma, ei, siellä asutaan, lisäännytään ja ruokaillaan vakituisesti sankoin joukoin.

    Usvasta tuli esiin pistoolisankari, lännen mies ja ampui täysillä kohti minua ja metsä..?..ministeriä.

    Luin ne kommentit moneen kertaan ja toisaalta luin Jalkaskan yhdessä kommentissa olleet kaksi linkitettyä juttua. Toisessa metsä..?…ministeri peräänkuuluttaa ihmisenkokoisia ilmastotekoja. Toisessa Metsäkeskuksen herra tarjoilee ne kultalautasella. Metsäkeskushan on maa-ja metsätalousminiteriön hallinnonalalla. Ministerin alaisilla olisi resepti valmiina, jos hän ymmärtäisi astua alas ministeriön aitiosta ja ottaa ne käyttöön?

    Lännen pistoolisankari on varmaan siinä oikeassa, että metsien kasvua ja sitä hiilidioksidin sitomista voitaisiin lisätä huomattavasti, jos metsän hoito voitaisiin tehdä sen roskikseen heittämäni mapin mukaisesti eli valita aina puulaji ainoastaan metsänhoidollisin perustein. Nyt valinnan joutuu tekemään muilla perusteilla ja käteen jää pelkkä kuusi.

    Tästä tulikin aasinsilta kepuun. Minusta näyttää, että kepu on nyt potkinut metsänomistajatkin joukoistaan sopulivaellukselle etsimään uutta kotia. Ei varmaan kerää kannatusta, että maaseudun ihmisten elämään vaikeutetaan. Polttoaineveroa korotetaan ja metsien hoitoa vaikeutetaan. Miksei Timpan anneta ampua niitä hirviä niin kuin parhaaksi näkee? Miksi ei muille jaeta vaikka  e-pillereitä, että voi tehdä pienen ruokintapaikan ja ripotella muonan sekaan vähän lisääntymisenestoainetta?

    Todetaan nyt vielä lopuksi, ette te  lukijat mitään heikkolahjaisia ole. Vika on siellä pääkonttorissa, eikä vian tarvitse olla suuri jos se on päässä. Hoitakaa, että seuraava m-ministeri on metsäministeri. Metsäalan koulutuksen saanut ja käytännön kokemusta omaava, joka omistaa metsää hirvituhoalueella. Sitten alkaa tapahtua.

    Kiitos, näkemiin  ja hyvää alkanutta metsävuotta kaikille!

     

     

     

     

    Per Ä Reikäs

    Arja kirjoitti asiaa ja paljon ”suorat sanat”, harmi ettei hän enää tuhlaa aikaansa täällä,joka fiksu teko sinänsä.

    Aimo Jortikka

    Omissa metsissä  ei ole enään hirviä näkynyt ainakaan kymmeneen vuoteen kunnes tänä syksynä yksi asettui asumaan. Sitä paikallinen porukka jahtasikin lähestulkoon joka viikonloppu koko syksyn kunnes se hirvi päätti häipyä paikalta ja ilmeisesti säilytti henkensä. 90- luvulla ne kyllä söi kaikki männyn ja koivuntaimikot moneen kertaan mutta luonto hoiti niihin paikkoihin kuitenkin kohtuullisen metsän sen kummemmin asiaan itse vaikuttamatta. Hämmästyttävästi moneen kertaan syödystä männystäkin on vielä puu kasvanut, koivuihin tuli mutka mutta kun ne poistettiin ensiharvennuksessa niin jäljelle jäi kuitenkin vielä riittävästi hyviä puita, kun   niin kova nälkä niillä hirvillä ei ollut että joka taimen olisivat syöneet.

    Kumikettu

    Arja on päässyt asian ytimeen ja käyttää tehokseen stereotyyppistä mielikuvaa punaniskajunteista.

    Tottakai olemme täällä maakunnissa keskimäärin karkeammin käyttäytyviä ja omanlaisia mielipiteinemme. On hyvä kuitenkin erottaa ulkoinen olemus pukeutumisineen ja käytöksineen sekä lahjakkuus toisistaan. Tuli jotenkin mieleen tämä toissajouluinen Heikkisen Antin laukaisema joulupukkigate, joka rapsutteli kaikkinensa herkkiä kohtiani. Olin ja olen Antin joukoissa.

    Moni on aika herkkä ihminen ja ei kestä kovin hyvin itseensä kohdistuvaa jatkuvaa arviointia ahdistumatta. Metsä antaa turvapaikan maailmaa vastaan. Vähemmän on pukumiehiä ja jakkunaisia odottamassa tai vaatimassa sinulta jotain. Metsässä on hyvä leipoutua ajatuksissaan ja antaa niitä ulos sopivassa mielentilassa, jos ne jotakuta kiinnostavat, miksei siitäkin välittämättä.

    Asiaansa voi tuo kuusen istutus olla hyväkin ratkaisu. Itse olen tämän joutunut tekemään omille hirvilaitumilleni. Sieltähän nuo nousevat, elleivät valkopersiet käy vielä napsimassa. Kauan eivät kurotu enää.

    Tietysti männyn kylvö ja hyvä vartio jäävät ainoiksi keinoiksi oikein karulla paikalla.

    Timppa

    Taitaa sittenkin olla kyse peuroista eikä hirvistä.  Ei meillä päin tiet muistuta raviratoja vaikka hirviä onkin runsaasti.  Nytkin ammuttiin 4 hirveä/1000 ha.  Metsänomistajan kannalta onm tietysti sama kumpi vahingon aiheuttaa.  Tuo peurojen talviruokinta pitäisi ehdottomasti kieltää.  Se ainakin hillitsisi peurakantaa luontaisesti.  Metsästäjät eivät siihen todellakaan enää näytä pystyvän.  Ihmettelen touhua, sillä onhan kyseessä kaiketi myös monien peuranmetsästäjien omat metsät.  Metsästäjälehdissä vain yllytetään ruokkimaan.

    Kuten joskus aiemmin kirjoitin, niin meillä kevättalvella lumituhoja kartoittaessani, en nähnyt lukuisissa mäntytaimikoissamme yhtään hirven syönnöstä.  Hirviä oli ja pari herätettiin päiväuniltaankin.  Ruokailivat kuitenkin vain varttuneissa metsissä yleensä lehtipuun vesoja.  Teilläkin liikkuivat.  Eräässä paikassa oli tiellä kulkenut hirvi toki haukannut koivunvarvun mäntytaimikon vierestä.  Olen joskus lähettänyt kuviakin tien varrella menestyneistä männyntaimista.   Tasan eivät käy onnenlahjat.

    suorittava porras

    Kova poru valkohäntien ruokinnasta. Ilman sitä saalistulokset olisivat laihoja ja elukka levittäytyisi nykyistä tarmokkaammin uusille reviireilleen.

    Kummasti tuo taimikoiden oikea-aikainen hoitokaan ei tilastojen valossa kiinnosta. Siinähän suorastaan kerjätään hirvivahinkoja omille tiluksille tarjoamalla monipuolista ravintoa runsain määrin sorkkaeläimille. Pienempien sorlkaeläinten pääasiassa pyyntitarkoitusta palveleva ruokinta on taimikonhoitojen laiminlyöntiin nähden hyttysen hyrinää. Päätä saa lyödä seinään ,mutta jos tekee kipeää on turha valittaa. Ajallaan käsitelty taimikko ei hirviä kiinnosta.

    Rane

    Suorittavan kirjoituksia lukiessa huomaa että ketjun otsikko pitää täsmälleen paikkansa.

Esillä 10 vastausta, 111 - 120 (kaikkiaan 299)