Keskustelut Metsänhoito Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

Esillä 10 vastausta, 101 - 110 (kaikkiaan 299)
  • Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

    Merkitty: 

    Perin metsää ja perintöveron maksamiseksi teetin sinne aukkohakkuun, tilaamani metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Metsäyhtiö, joka osti puut teki palvelusopimuksen mukaisesti aukon taimetuksen. Keväällä istutetut taimet olivat syksyllä sienestämässä käydessämme terhakan pikkupuun näköisiä. Kesän kuivuudesta huolimatta taimetus oli onnistunut hyvin.

    Sitten alkoivat vaikeudet. Seuraavana kesänä huomasimme, että osa taimista oli hävinnyt kokonaan, osa oli keskeltä poikki ja pienet oksantyngät vain jäljellä. Otin yhteyttä taimetuksen tehneeseen yhtiöön. Olivat käyneet katsomassa ja soittivat, että näytti siltä, että hirvet tai kauriit olivat tuhonneet taimet. Ihmettelin, mitä nyt tehdään. Sanoivat, että koska olin tehnyt sopimuksen vain taimien istutuksesta, enkä sopimusta, jossa yhtiö olisi huolehtinut taimikosta sen jälkeen, he eivät ole enää vatuussa taimikosta. Toki he voivat tehdä uuden istutuksen, mutta puulaji pitäisi vaihtaa kuuseksi tai minun pitäisi myrkyttää jollain hirvimyrkyllä kaikki mäntytaimet, taimivaiheen ajan. Ihmettelin voiko puulajin vaihtaa, kun metsänhoitosuunnitelmassa on merkitty ”istutus mänty”. Puutarhanhoitoa harrastaneena sen verran ymmärrän, että puu pitää istuttaa sille sopivalle kasvupaikalle, eli kuivaan maastoon mänty.

    Kyselivät vielä onko metsästä tehty metsästysvuokrasopimus ja pyysivät ottamaan yhteyttä paikallisiin metsästäjiin.Sopimus oli voimassa ja kysyin voidaanko siihen lisätä, teksti, että metsästysseura sitoutuu siihen, ettei hirviä tai kauriita ole liikaa ja metsässä voidaan tehdä onnistuneesti taimetukset. Sanoivat ettei tule kysymykseen, sillä heillä ei ole lupaa poistaa kuin tietty määrä eläimiä ja lupa tulee pääkonttorista.

    Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Sieltäkin oli käynyt mies katsomassa tilannetta ja selitys oli likimain samanlainen, kuin metsäyhtiön. Eivät suositelleet taimien myrkyttämistä hirvimyrkyllä, muttaheidänkään mielestään männyn kasvatus ei näy onnistuvan. Kysyin mitä sitten pitäisi tehdä, kun metsänhoitosuunnitelmassa lukee, että pitää istuttaa mäntyä. Kyseli kuka oli tehnyt metsänhoitosuunnitelman. Antoi neuvon, että otapa yhteyttä sinne Metsäkeskukseen, siellä pitäisi tietää. Sieltä tuli vastaus, ettei missään tapauksessa kuusta noin karuun maaperään. Yritin sanoa, että kuka takaa, ettei niitä uusia taimia taas syödä, tulee kokeilut kalliiksi. Kysyi onko metsästysvuokrasopimus ja pyysi ottaamaan yhteyttä metsästysseuraan. Sanoin, että otin jo yhteyttä ja sieltä sanottiin, ettei heillä ole lupaa vähentää hirviä ja kauriita niin paljoa. Joku pääkonttori kuulemma määrää ne asiat. Kyselin mikä mahtaa olla sellainen pääkonttori? Pyysivät ottamaan yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen. Soitin sinnekin ja joku johtaja sieltä selitti, että he eivät anna lupia, ne antaa joku riistakeskus. Tässä vaiheessa luovutin, sillä se pääkonttori, jos sellainen yleensä on olemassa, näkyy karkaavan yhä kauemmas horisonttiin.

    Tiekokouksen jälkeen otin hihasta erästä tieosakas-metsänomistajaa ja kyselin häneltä mielipidettä. Hän sanoi, ettei metsänviljelyyn ole paikkakunnalla järkevää enää panostaa, ainoastaan luontaisesti uudistumiseen. Jos teet aukon, jätä jäljelle harvakseltaan koivuja ja mäntyjä, jotka siementävät aukon. Maaperästä riippuen voi olla järkevää antaa jonkun paikallisen kaivinkonemiehen raapia maanpintaa rikki, jolloin siemenille tulee hyvä kasvualusta. Yleensä syntyy erittäin tiheä koivikko ja piempiä kuusia. Kymmenenen vuoden kuluttua pitää alkaa seurata mitä taimikkoon jää jäljelle ja miten edetään. Ennen kuin taimet alkavat yltää viiteen metriin, ei saa mennä harventamaan niitä. Jos koivut harventaa ennen sitä ne menetetään. Kun viiden metrin pituus on saavutettu, hoidetaan taimikko kuntoon raivaussahalla tai kasvatetaan hiukan lisää ja myydään enegiapuuharvennus, joka voidaan tehdä koneella.

    On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen. Eikä edes kukaan neuvontaorganisaatioiden ”asiantuntijoista” pysty antamaan ohjetta, mitä pitäisi tehdä. Paikalliselta metsäomistajalta sen sijaan saa ilmaiseksi ohjeita, jotka ainakin hänen tapauksessaan näyttävät toimivilta. Ovatko metsäalan neuvontaorganisaatiot täysin turhia ja jopa vahingollisia?

    Tällaisia kaupunkilaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Selkeitä ohjeita ei kuitenkaan saa mistään, pompotellaan paikasta toiseen ja vältellään vastaamasta. Suomi on huippuosaajien maa, mutta nyt tuntuu, että huippuosaajat ovat jossain muualla kuin metsäalalalla. Tuli mieleen opiskeluaikaisen tyttökaverin kommentti tansseissa, että hän yrittää vältellä maa-ja metsätieteen opiskelijoita, koska sinne ovat jääneet ”pahnanpohjimmaiset”, jotka eivät ole muualle päässeet. Pidin sitä silloin vitsinä, mutta onko siinä kuitenkin perää, vai mistä tässä on kysymys, pelkästä rahastamisestako?

  • Gla

    Anton jo tähän Timpan kommenttiin tarttuikin, mutta kertaus on kyllästymisen äiti: ”Täysin asiattomia ovat kehoitukset kääntyä hirvenmetsästäjien puoleen. (oliko hirvi yksin edes syyllinen?). Eivät metsästäjät hirviä kasvata vaan ampuvat niitä. ”

    Suorittava porras, joka lienee tämän palstan keskustelijoista tiukimmin metsästäjien edunvalvonnan puolella, on toistuvasti kehoittanut hirvieläintuhoista kärsiviä ottamaan yhteyttä metsästäjiin. Kun tieto vahingoista saadaan metsästäjille, asialle jotain voidaan tehdä. Nyt sitten kun näin on menetelty, se onkin täysin asiatonta. Ei käy Arjaa tai metsäalan ammattilaisia kateeksi. Olen muuten minäkin ottanut yhteyttä metsästäjiin. Ihan oma-aloitteisesti tosin, ei metsäammattilaisen kehoituksesta. Asiatonta kai sekin. Kuuluuko samaan sarjaan myös keskustapuolueen metsästysmyönteinen kansanedustaja?

    Mutta eipä ole Timpan näkemys tilanteesta muutenkaan mielestäni kestävällä pohjalla. Meillä metsästäjät nimenomaan pyrkivät maksimoimaan hirvieläinkannan tuottavuuden ja saalisvarmuuden. Metsästäjät ei tosiaan hirviä kasvata (sen tekee metsätalouden harjoittajat omalla kustannuksellaan toisten korjatessa sadon), mutta hirvieläinkantaa metsästäjät kasvattavat. Sattumalta ei meille ole esim. laukonpeurasta tullut ongelmaa. Ei, se on tietoinen pyrkimys tuoda tänne uusi riistalaji. Metsästäjät kuvaavat riistanhoidon menestystarinana tilannetta, jossa talvikanta on saatu paisutettua yli 110 000 yksilön (pahimmilla alueilla liki 100 kpl/1000 ha). Luku, jota jälkilaskenta todennäköisesti vielä tulevina vuosina tulee nostamaan.

    Kanta aiheuttaa joka vuosi tuhansia kolareita, pahentaa punkeista aiheutuvia ongelmia ja tuhoaa edellytykset taloudellisesti ja luontoarvojen osalta kestävään metsätalouteen jne. Tämä kaikki ruokkimalla elukoita, joiden selviytyminen talven yli olisi muuten ongelmallista eli näkyisi lisääntymiskyvyssä. Hirvikannan paisuttaminen toi lähes koko Suomeen em. ongelmien lisäksi hirvikärpäset.

    Tällä hetkellä metsästäjät eivät halua hävittää villisikaa, vaan iloitsevat uudesta riistalajista. Sikataloudelle aiheutuvaa riskiä kuulemma liioitellaan.

    Jos metsästäjät eivät kasvata hirviä ampumalla niitä, sitten ei Timppakaan kasvata puita, vaan hakkaa niitä. Toistuvasti on kuitenkin kehunut hoidossaan olevien yhteismetsien puuston kasvun, puuston määrän ja hakatun puun määrän hienosta kehityksestä. Joku tässä yhtälössä ei toimi ja se on valitettavan yleistä, kun aletaan puhua metsästyksestä.

     

    Gla

    Risuparta: ”Ketjun otsikko on totta! Mitä muuta voisi sanoa porukasta , joka on valjastettu ilmaisen kuitupuun tuottajaksi.”

    Osoitatko olevasi kykeneväinen erottumaan positiivisella tavalla otsikon mukaisen joukkion tasosta vastaamalla sinulle 29.12.19 klo 6:58 esittämääni kysymykseen viestiketjussa ”Metsä meidän jälkeemme” ja siihen liittyvään alkuperäiseen kysymykseen?

    Vai tyydytkö siihen, että perusteluja vaativa asia kuittaantuu hiljaisuudella tai aiheen ohi menevällä liturgialla räkämännyistä, apulannasta yms. asioista. Sopii toki sekin, mutta vahvistaa kiusallisella tavalla tiettyjä asioita. Saihan Pirkka-Pekka Peteliuskin samalla menetelmällä, kuten nunnuka-huutoja toistamalla, sketsinsä 80-luvulla toimimaan. Ehkä nyt on kuitenkin kyse hiukan vakavammasta asiasta kuin teinien naurattamisesta. Vai onko nimimerkkisi takana eläkeiän kriisiä poteva entinen koomikko, nykyinen vihreä kansanedustaja?

    Musta miäs

    Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa aina savolainen näyteltiin tyhmänä hölmiskönä ja usein myös joku metsätyöntekijä. Kerran täällä oli huvittava viestiketju jossa metsuri kertoi hitaasti ohiajavasta autosta josta katsoi kaunis rouva halveksivasti häntä kun oli töissä siinä tien varressa. T. Yks metsäalalla oleva ja vieläpä savolainen. Ps. Vieläpä heikkolahjainenkin kun Joulupukki ei suuremmin muistanut

    Puuki

    Tulipa mieleen kertomus savolaisukosta joka meni ensi kertaa isompaan kaupunkiin. Kun mies sattui olemaan vähän  kirveellä veistetyn näköinen , niin  kaupunkilaisrouva ukon nähtyään totesi että kylläpä on ruma mies.  Mies siihen: ” En minä vielä kovin ruma ole, vaan näkisitpä velipojan. Se on melkein yhtä ruma kuin sinä.”

    Rane

    Risuparran yksi kirjoitus oli sanasta sanaan sama kuin erään kirjailijan Helsingin sanomien yleisönosastoon kirjoittama kirjoitus.Voi toki olla että kirjoitus oli kopioitu mutta epäilen että Risuparta on tämä kirjailija.Puukin vitsi on sattuva koska Risuparta onkin 86-vuotias Helsingissä asuva rouva.

    mehtäukko

    Tarkemmin ajateltuna ja möläytysten tyylistä päätellen oikeaan osuva diknoosi. Ihmetyttää vain miten se on sen partansa ominut?

    Visakallo

    Kyllä useimmilta naisiltakin parta jostain löytyy!

    mehtäukko

    Risukasoja on monenlaisia.

    Gla

    Valitsin aikanaan ensimmäisen nimimerkkini tälle palstalle sen perusteella, mikä kuvaa itseäni mahdollisimman huonosti. Harmi vain, että siihen liittyvä huono huumori kuvasikin itseäni, vastoin tarkoitustani, oikein hyvin.

    Jos arvuuttelut risuparrasta osuu oikeaan, tuskin saamme enää jatkaa hänen kanssaan keskustelua.

    pikkutukki

    Jortikan kanssa samaa taustassa . 90-luvun alussa Omolissa teknikkolinjalla , kovasti kaljaa ja hauskuutta . Puolessa vuodessa metsäasiaa ja kaljaa tuli tarpeeksi . Lopetin sen lystin .

Esillä 10 vastausta, 101 - 110 (kaikkiaan 299)