Miniminä tarjotaan palovakuutusta , sehän palo on varsin epätodennäköinen , aivan turha yksistään . Itsellä meni syöksyvirtaus yli 2016 , tuli noin 30 vuoden maksurahat kerralla . Voisihan ajatella , että vakuuttaisi vain tilat , joihin kesällä ei pääse .

Metsässä on vain halpa palovakuutus ja muullakin omaisuudella vakuutus on hyvin suurella omavastuudella, sähkömoottoreitten jne. kärähtämiset oma talous kestää.

Mitä minä Kärkkäistä kuuntelin niin hänen suositus oli että metsät kannattaa hoitaa niin että kestävät myrsky ja lumituhot. Omat metsät ei sijaitse tykkylumialueella.

Alle sadan hehtaarin tilalle vakuutus oli useamman satasen vuodessa. Omavastuu oli 10-20 mottia, en muista tarkkaan. Korvaus taisi olla jotain 15-20€/motti, jos olisi tukkimetsää kaatunut. Harvennetussa metsässä otettiin huomioon myös tuleva kasvu ja arvion vahingoista teki MHY. Myrskyn kaatama metsähän ei ole arvotonta, ainakin kuitupuun hinnan siitä saa myydessä. Jos sattuu palamaan, niin risukasaan taitaa puut mennä?

Itse laskeskelin, että otan riskin alemmasta puunhinnasta myrskyn sattuessa. Alle 50 motin vahingot pystyn keräämään itse tienvarteen. Hankintana niistä saa sen 30€ motilta verovapaasti. Harvoin pelkkää tukkia kaatuu. Jos päätehakkuukypsää metsää kaatuisi, niin sitten moto hommiin. Mutta en maksaisi tuhatlappusia vuodessa, sehän on jo useamman hehtaarin ensiharvennuksen puunmyynnistä saatu tulo.

Meillä on suuri tila.  Vuonna 2006 heinäkuussa kiertelin 3 viikkoa sen metsiä kartoittamassa tuhoja, kun syöksyvirtausrintama teki metsään aukkoja.  Päijänteeltä tuli 4 virtausta jotka tekivät 0,5-1 km:n välein hyppyjä.  Kaatoivat tai katkoivat maahan osuessaan lähes kaikki yleensä n hehtaarin alalta.  Aika hyvin selvittiin.  Puuta kaatui noin 1500 m3, koska osin virtaukset iskivät aukkoihin.  Meillä oli vakuutus, joka korvasi vahingot laskelman mukaan.  Tämän jälkeen tulivat muualle Asta-, Veera-, Tapani-  ym myrskyt.

Näistä tapahtumista on hahmottunut kauhuskeenario, jossa joku leveä leveä myrskyrintama pistää muutama kymmenen hehtaaria järeää mäntymetsä säpäleiksi joskus heinäkuun alussa, kun kaikki korjaajat ovat lomilla.  Sellaista ei halua nähdä vakuuttamattomassa metsässä.  Toinen kauhuskeenario on lumituho, joita meillä on lievinä esiintynyt ehkä kerran 10 vuodessa.  Voi joskus tulla tosi pahakin, joka pistää laajalta alalta kasvatusmetsiä uudistuskuntoon.  Metsäpalokin on ollut n. 20 vuotta sitten.  Kuivilla kankailla vahinkoa saattaisi syntyä melkoisesti vaikka tiestö auttaa sammutuksessa.  Muiden tuhojen vuoksi tuskin kannattaisi vakuuttaa.

Muutama vuosi sitten kilpailutettiin ja saatiin suuresta pinta-alasta johtuen aika edulliset ehdot kaikki tuhot kattavasta vakuutuksesta suurehkolla omavastuulla.  Siitä olen samaa mieltä, että vakuutus on silloin vähemmän tarpeen, jos metsät koostuvat lukuisista erillisistä palstoista.  Kannattaa kuitenkin muistaa esimerkiksi Konneveden suurtuhot, joita korjaamassa taisi olla melkein kaikki Etelä- ja Keski-Suomen korjuuketjut.

Vakuuttaminen riippuu omasta riskinsietokyvystä ja siitä mikä on pystyssä olevan puutavaran arvo. Vakuutuksen kannattavuudelle on vaikea antaa kaavaa: vaikka keskimääräiset riskit tiedetään, vuodet eivät ole veljeksiä ja vahinko ei välttämättä satu juuri omalle kohdalle. Suurimmat korvaukset on maksettu tuulituhoista. Itse en ole Astan jälkeenkään vakuuttanut, kun pystyvarasto on pieni.