On silloin/tällöin ollut esillä termi ”vajaatuottoinen”, mutta kaikki lukijat eivät varmaan ole mieltäneet, millaisia vajaatuottoisuuden muotoja on tavallisessa metsätaloudessakin.
Miten ihminen voi vaikuttaa vajaatuottoisen metsän määrään?
Visakallolle: kyllä! Itse asiassa metsän myyjä on jo hieman myöhässä kun lainojen korot nousevat. Parina viime vuonna olisi ollut paras hetki myydä metsäpalsta.
Vajaatuotto on miten sen näkee, teollisuuden tarve tai toinen puun myyjän kokemus taloudellisena tulona ajan suhteen. Firmoja ei just hetkauta vaikka jonkun isännän tuotot ovat miinuksella 40 vuotta, omistajatkin saattaneet vaihtua useamman kertaan ja metsän kohdalla kuuluisaksi tullut puuhapalsta.
Sensuroinnin takia täällä en enää voi mainita niitä kaikkia suurimpia vaikuttajia vajaatuottoisuuteen. Sama jos sanoisi ”vaina” jossain piikkilangoin vartioidussa tv -ohjelmassa. Toimituksen uudet tuulet uskovat, että karhut ovat kiltit jos niitä silittää. Suomettuneisuus on palannut.
Ja höpö höpö. ”…Firmoja ei just hetkauta vaikka jonkun isännän tuotot ovat miinuksella 40 vuotta…” Edellä RR tappoi hiehonsa ennen aikojaan vaikka muuta väitti!
Minkälaiseen liiketoimintaan luulette perustuvan Perkon uskottelun on se sahan tai mo vinkkelistä katsottuna?
Puuki:”Jos esim. hakataan PPA:sta 60 % pois, niin kok.kasvu saattaa pudota pitkäksi aikaa ja niin paljon, että odotettu arvokasvun nopeutuminen jäljelle jääneillä puilla ei riitä korvaamaan menetetyn pot.kasvun tuomaa arvolisää.”
Eikö se kertaharvennus pitäisi olla MAX 30 % ppa:sta? Jos ylitiheä nuori metsä pudotetaan Pohjapinta-alaltaan kerralla 60 prosenttia, ja jäännösmetsä on käyrien välissä, niin aika karun näköistä on jälki, varsinkin, jos tulee tykkylumitalvi.
Kyllä hyviksi todetut harvennusmallit on tehty käytettäväksi, siinä heikko ohjenuora on pelkkä runkoluku.
Ei kukaan teetä hakkuita siten, että metsän tuotto olisi mahdollisimman pieni, kun kyse on oman omaisuuden tuotosta. Tai tietenkin joku voi istuttaa jopa haapaa, että pääsisi mahdollisimman pieneen pääoman tuottoon. Jos ei ole taloudellista ajattelukykyä, toimintamahdollisuuksia on rajattomasti.
Mikähän siinä onkaan ettei kaikki järki metsänkasvatukseen olekkaan lähtöisin Metsälehden keskustelupalstan aatelimetsänkasvattajien kuppikunnalta? Jos olisin kasvattanut kuusta kyseisillä nyt hakattavilla aloilla (siis sitä nk. haapaviljelystä) olisin nyt pikkuhiljaa haaveilemassa ensiharvennusta huikealla 500 euron/ha kurssilla. Jonka jälkeen saisin huoletta unohtaa enää ikinäni tienaavani mitään kyseiseltä kuviolta. Koska ikä eikä terveys ihmispololla riitä. Nyt sentään haapa antaa myös eikä pelkästään ota. Rikastumista ei tarvitse milläänkään puulajilla kuvitella nykyään.
Olen aina sanonut ja sanon vieläkin, että DA-Harjavallan haapasopimus on sitä luokkaa, että olisin ehdottomasti silloin tehnyt sellaisen, jos niitä olisi tälle alueelle saanut.
Tarjous oli verraton ja tiesin, että Hybridihaapa on julma kasvamaan. Olisin vaan hoitanut haavikkoni paremmin kuin DA.
Kyllähän sen hyvin huomaa, ettei Jesse ole kuusia istuttanut ja niitä kasvattanut. Silloin kun istutuskuusikon ensiharvennus tehdään kaksikymppisenä, on seuraava harvennus jo kolmikymppisenä aivan kelvollisella tuloksella. Jessen haavikko on silloin toisella kierroksella, kuten on Jessekin taas kiertämässä hirviaitoja.
Nyt kyllä pitää beesata Jätkän asennetta enemmän kuin kuusenkasvatusmaisterin koska hän on älynnyt nopean lyhytkasvatuspuun edut vs. kuusen jos samoista lähtökohdista aletaan. Ensinkin takuuhinta on jotain mitä suomen puumarkkinoilla ei ole esiintynyt ennen eikä jälkeen h-haavan ensisijaisten viljelysopimusten. Soisi nykyäänkin samankaltaisia taas tulevan koska lehtipuun tarve on kuitenkin huutava. Nyt tämä sitoumus tuo vielä hyvän jälkitilin koska kuusikuidun hinta otti loikkaa jo nyt ja sillä tiellä jatketaan varmasti vuoden loppupuoleen. Siitä voidaan kinastella mikä meni minulla pieleen. Itse olen määritellyt asioita siinä järjestyksessä että ensinkin maaperä oli vain tyydyttävä haavalle. Toiseksi hallanarkuus vanhan torpan entisissä suosaroilla joka teki tuhoaan yhtenä keväänä. Sen jälkeen puhkesi vielä mustakoro joka teki laatuun ammottavaa aukkoa. Kasvukin hiukan kärsi siitäkin. Hirviongelma oli liian iso, myönnetään. Teetti liikaa tunteja. Mutta sitä en ota omaksi virheekseni. Kuitenkin säästin hirmuisen määrän tunteja ja työtä kun en voimakkaan aluskasvillisuuden joukkoon työntänyt kuusta vaan nopeasti nousevaa lehtipuuta. Myös itseuudistuvuus takaa nopeasti uuden metsän joten ryönä ei enää kerkeä riehaantumaan ongelmaksi. Hirviaitoja tuskin enää asennan uudelleen. Mutta vannomaan en mene. Mutta sekin on suht paljon järkevämpää nyt kun värkit on olemassa ja ala on pienempi kuin silloin kun noin kahdeksan ha:ia laitettiin aidaten. Mutta melkoinen karjalauma sihen tarvitaan että kaiken kelvollisen suihinsa vetelee. Uskon että osa kuolee kyllä ähkyyn siihen palstalle.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.