Keskustelut Metsänomistus Vain 0,1 prosentilla tutkimuksen nimellä esitetystä on pysyvää arvoa.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 25)
  • Vain 0,1 prosentilla tutkimuksen nimellä esitetystä on pysyvää arvoa.

    Eljas Pohtila kirjoittaa maaseudun tulevaisuuden (metsätaloustuottajajärjestön äänenkannattaja) vierasyliössä 12.07.2013:

    ”Kuuluisa kylmätutkija Olli V. Lounasmaa esitti kerran hyytävän arvion, että 90 prosenttia maailmassa julkaistusta tutkimuksesta on vähäarvoista ja virheellisenä suorastaan vahingollista, vain 10 prosentilla on jotakin arvoa, ja vain 0,1 prosentilla pysyvää arvoa. Erikseen ovat vielä huijarit, joita niitäkin on”.

  • A.Jalkanen

    Onko tuo Pohtilan kirjoitus verkossa? Tein haun MT sivuilla mutta en löytänyt sitä, löytyi tosin toisten emeritusten, Hanneliuksen ja Palon hyvät kirjoitukset. Matti Palon ajatukset vastaavat hyvinkin omiani; perustutkimus ja jonkinasteinen vapaus ovat tärkeitä voimavaroja tutkimuksessa. Eikös se ollutkin juuri Pohtila joka totesi että kun perustutkimus loppuu, ennen pitkää loppuu soveltaminenkin?

    Gla

    http://riihi.mtk.fi/
    epaper_MT/products/MT
    _-2013-07-12/articles/
    article_2_3.htm

    hemputtaja

    #### http://riihi.mtk.fi/
    epaper_MT/products/MT
    _-2013-07-12/articles/
    article_2_3.htm
    Lähetetty: 1 h, 2 min sitten
    Lähettäjä: Gla ####

    En ole viitsinyt lukea lain perusteluja. Lakiluonnosta sen sijaan tiirailin. En tykännyt. Oli mielestäni omituinen sekoitus.

    Ainakin tässä asiassa olen samaa mieltä kuin Pohtila, eikä tuossa tekstissä muutenkaan ollut moittimista.

    En ole ymmärtänyt miksi lakia pitää muuttaa. Mielestäni siitä jo löytyy riittävästi vapausasteita. Kyse on vain tulkinnasta.

    Ainoksi syyksi tuntuu aukeavan jatkuva kasvatus. Sen kannattajista vouhoin osa oli päättänyt, että nykylaki kieltää jatkuvan kasvatuksen. Jaa, että miten niin kieltää.

    Ettei vain olisi selkärangatonta nuoleskelua koko homma.

    A.Jalkanen

    Kiitos linkistä. Eljaksella on totisesti edelleen sana hallussa. Muuten kirjoitus liikkuu yleisellä tasolla. Tämän keskustelupalstan ketjussa ”Metsälakikritiikkiä” on esitetty konkreettisia esimerkkejä mahdollisesti toimimattomista kohdista.

    Kasvatusmenetelmistä ei varmaan kannata säätää liian tarkkaan laissa. Jos jk menetelmä on ’metsäss aivan mahdoton’, sittenhän homma jatkuu entisellään.

    Tapion metsänhoitosuosituksia odotamme mielenkiinnolla. Niiden linjaukset vaikuttavat paljon siihen miten laki ’jalkautuu’ metsiin.

    Gla

    Muutamaa kohta voisi kommentoida.

    ”Hallitus on rakentamassa uskomatonta byrokratiaa muodissa olevan luonnon- ja ympäristönsuojelun varjolla. Sille ei ole mitään todellisia perusteita.”

    Byrokratialle ei tietenkään ole perusteita, mutta luonnon- ja ympäristönsuojelulle on. Eljas vetoaa luontomme nuoruuteen, jonka takia tilanne aina palautuu ennalleen. Meidän ei tarvitse tuhota luontoa siksi, että se häirinnän jälkeen palautuu ennalleen. Jos me häiritsemme, kuka sitten ei häiritse, vaan antaa palautua? Seuraava sukupolviko? Miksi?

    Tutkimusten laadun morkkaaminen tässä yhteydessä on mielestäni heikkoa populismia. Jos ei pysty osoittamaan, että lakitekstissä on vedottu kelvottomaan tutkimukseen, ei kannattaisi mainita asiaa ollenkaan. Tutkimustuloksiin lain kuitenkin pitää perustua, koska yhden asiantuntijan mutuun vetoaminen vasta kelvoton peruste olisi.

    Pienaukkohakkuiden ja eri-ikäismetsän suosimista hieskoivuineen ei lakiesityksessä ole. Sen sijaan eri menetelmät asetetaan tasavertaisiksi jaksollisen kasvatuksen menetelmien kanssa.

    Kartanonherra Walshinkin morkkaaminen on turhaa. Johan jo Anttilan aikana todettiin, että omistajien arvot ovat monipuoliset. Koska puusta on ylituotantoa, emme tarvitse jokaista hehtaaria tehotuotantoon. Metsiin mahtuu muutakin kuin avohakkuuta, joten omistajille se suotakoon. Tässä suhteessa Pohtilan on siis syytä siirtyä menneiden aikojen kuutioiden kasvatuksesta nykyaikaan. Ja jos jälkiviisaaksi ryhdytään jo nyt, ei Pohtilan kauden metsätalous muutenkaan ollut pelkkää voittokulkua. Mäntykuutioita kyllä on saatu tilastoja kaunistamaan, mutta mikä on tuollaisen puutavaran arvo? Sama pätee uuteen lakiin. Uudet tuulet tuovat uusia ongelmia, mutta moni asia silti muuttuu parempaan suuntaan.

    Gla

    Kirjan Rakotulilta maailmalle arvostelun mukaan eläkkeellä olevan Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtajan mukaan Metlassa oli käsittämättömän paljon ”tutkijoita”, jotka eivät olleet julkaisseet juuri mitään.

    Käsittämätöntä on sekin, että tilanne tuollainen oli, mutta toki on reilua tunnustaa tilanne. Toivottavasti sentään tehdyt julkaisut eivät menneet Lounasmaan spekseihin.

    Vielä kummallisempaa on se, että lakimuutoksen tarve kyseenalaistetaan. Johan nykyisen lain 1§ koskien taloudellista kestävyyttä on määritelmänä täysin kestämättömällä pohjalla.

    Kaikkein kummallisinta on se, että kun metsänomistuksen taloudellisena tavoitteena on useimmiten metsään sijoitetun pääoman tuoton maksimointi, pääoman kasvattaminen, mahdollisimman suuri ja tasainen vuositulo tai omaisuuden arvon säilyttäminen ja osa metsäomistajista arvostaa myös metsästä nopeasti realisoitavissa olevia lisätuloja äkilliseen rahantarpeeseen, MEMO-työryhmä on listannut lähes kaikki kuviteltavissa olevat taloudellisesti harhaanjohtavat kuvaukset kannattavuudesta ja sivuuttanut (raha)taloudellisesti selkeän metsätalouden tavoitteen eli pyrkimyksen mahdollisimman suuriin metsänomistajan tuloihin eli nettokantorahatulojen nykyarvoon.

    (Loppuosa on sovellettu lainaus Olli Tahvosen artikkelista Metsätieteen aikakauslehdestä 1/2013).

    Anton Chigurh

    Hirvi on pensaikkoisten soiden ja tunturien laji, joissa kasvillisuus on sopeutunut kyseisen lajin laidunnukseen. Säätelyjärjestelmän tuhoaminen saa lajin levittäytymään myös metsiin, jotka ovat sille marginaalihabitaatteja. Lajin ydinhabitaateilla sopii enintään 10000 yksilöä, joilla ne pysyvät ainoastaan ravintoketjun huippupedon läsnäollessa.

    Ällistyttävimmän tutkijäväitteen kuulin syyskuussa 2010 metsäradion eräillassa RKTL:n tutkimusjohtajan vesa ruusilan lausumana: ”luonto kestäisi huomattavasti suuremman hirvikannan” (talvikanta oli silloin 100000, kymmenkertainen puuntuotannolliseen ja ekologiseen kestävyyteen verrattuna), jota sitten metsätaloustuottajajärjestön äänenkannattajan päätoimittaja lauri kontro peesasi: ”kyllä luonto sen hyvin kestää”, jota taas tällä palstalla ylisti maasta taivaaseen MTK:n mikko tiirola.

    Metsänomistajia on sentään 740000, joista hirvenmetsästystä harrastaa 40000, joista tunnen muutamia ja joista yksikään ei hyväksy hirvituhoja. Hirvenajoketjussa olin ensimmäisen kerran 1959, olen seurannut tuon massiivisen tahallisen tuhon etenemistä aitiopaikalta.

    Anton Chigurh

    Nimimerkki GLA kysyi tuolla edellä (12.7.2013, 21:37): Joko tiedät, kuinka suuri hirvikanta saa aikaan lehtipuuston taantumisen?

    Kommenttini (30.12.2014, 10:53) tuossa edellä kuvaa hyvin vallitsevaa todellisuutta ja kohtuullisella mielikuvituksella siitä löytyy vastaus myös nimimerkki GLAn mieltä jäytävään ongelmaan.

    MJO

    ”Kuuluisa kylmätutkija Olli V. Lounasmaa esitti kerran hyytävän arvion, että 90 prosenttia maailmassa julkaistusta tutkimuksesta on vähäarvoista ja virheellisenä suorastaan vahingollista, vain 10 prosentilla on jotakin arvoa, ja vain 0,1 prosentilla pysyvää arvoa.

    Kuuluisiko tämän ”kuuluisan” tutkijan tämä samainen ”tutkimus” näihin virheellisiin ja suorastaan vahingollisiin väittämiin?

    Kalle Kehveli

    Aikanaan minulle eräs vanhempi lääkäri sanoi, että hänen opeista on 50% totta ja 50% paskaa. Hän ei vain tiedä, kumpi puoli on totta ja kumpi puoli paskaa.

    Maailma ja tietämys muuttuu…

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 25)