› Keskustelut › Metsänhoito › Vaikuttaako maaperän typpipitoisuus männyntaimien maistumiseen hirville?

Esillä 5 vastausta, 21 - 25 (kaikkiaan 25)
1 2 3

  • Vaikuttaako maaperän typpipitoisuus männyntaimien maistumiseen hirville?

    Lähetetty: 14.3.2020, 10:25

    Merkitty: 

    Olen usein ihmetellyt sitä, miksi suurin piirtein samanlaisella kuviolla toisella säästyvät istutuskuusten sekaan kasvaneet männyt ja toisella ne syödään.  Esimerkiksi kerran samana viikonloppuna kahteen melko läheiseen aukkoon istutettujen kuusten joukkoon on toisella kuviolla kasvanut hyvä mäntytaimikko.  Toisella taas ne luontaiset männyt syötiin pääosin pois.  Oma johtopäätös on, että maaperässä on jotain eroja.  Voiko olla kyse esimerkiksi typpipitoisuuden eroista.  Siis paremmin maistuu vähätyppisessä aukossa kasvanut taimi.

    Viime talvena silmiinpistävä havainto oli taas sellainen, etteivät aukkojen männyt maistuneet hirville lainkaan.  Ne hakivat ruokansa varttuneista metsistä.  Kävelivät tietä pitkin aukkojen ohi.  Olisiko ollut niin, että kuiva kesä lisäsi mäntyjen pihkapitoisuutta aukoissa, jolloin ne eivät maistuneet hirville?

    Tutkittu on lehtipuusekoituksen vaikutusta taimikoiden syöntialttiteen.  Onkohan tätä mäntyjen syöntiongelmaa käsitelty tutkimuksessa tältä kantilta?   Siis maaperän typpipitoisuuden vaikutusta ja tietysti muidenkin ravinteiden.  Tässä olisi selkeä tutkimusaihe.   Jos typen lisääminen auttaisi, niin sehän olisi helppo ja suhteellisen halpa keino varmistaa männiköiden ja mänty-kuusisekametsien kasvu.

    Tekijä
    Timppa
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Planter 14.3.2020, 19:26

    LÖYTTYNIEMI, K. 1981. Typpilannoituksen ja neulasten ravinnepitoisuuden vaikutus hirven mäntyravinnon valintaan. Folia For. 487:1—14.

    Typpilannoituksen ja neulasten ravinnepitoisuuden vaikutusta hirven mänty ravinnon maistuvuuteen, so. männyn taimien hirvivahinkoalttiuteen, tutkittiin hyväkuntoisissa viljelytaimistoissa puolukkatyypin metsämailla Etelä-Suomessa.

    Typpilannoituksen vaikutusta selvitettiin kolmessa männyntaimikossa (Bromarv, Lapinjärvi I, Lapinjärvi II) ja neulasten ravinnepitoisuuksien suhdetta syön tiin neljässä taimikossa (Bromarv, Koski HL, Mäntsälä, Orimattila). Kaikki taimikot olivat puolukka tyypin viljelytaimikkoja. Taimet olivat hyväkuntoisia ja taimikot tyydyttävän hyvin hoidettuja. Ulkoisia ravinnepuutosoireita ei taimissa ilmennyt. Keväällä 1976 tutkimusta aloitettaessa taimet olivat 8—10 vuoden ikäisiä ja keskipituudeltaan 1,6—1,8 m.

    Lannoitus lisäsi taimien hirvivahinkoalttiutta ja syönnin voimakkuus korreloi positiivisesti lannoituksen aiheuttaman taimien rehevöitymisen ja neulasten typpipitoisuuden lisääntymisen kanssa. Erikseen tutkituissa lannoittamattomissa taimistoissa olivat erot taimien neulasten typpipitoisuudessa koskemattomien ja vioitettujen taimien välillä vähäisiä. Muiden tutkittujen ravinteiden (P, K, Ca, Mg) pitoisuuksien ja syönnin välillä ei todettu selvää ja johdonmukaista yhteyttä, vaikka syötyjen taimien neulasten fosfori- ja kalsiumpitoisuudet keskimäärin olivat hieman korkeammat kuin koskemattomien taimien.

    Hirvituhoille alttiilla alueilla on männyntaimikkojen lannoituksesta syytä luopua lisääntyvän hirvituhonvaaran vuoksi, tai suorittaa lannoitus vasta taimien ohitettua tuhoille alttiin koon. Toisaalta typpilannoitus, mahdollisesti yhdessä fosforilannoituksen kanssa, on kangasmailla tehokas hirvilaidunten hoitokeino.

    Timppa 14.3.2020, 20:43

    Aika outoa.  Ainoa meillä tehty neulasanalyysi on kohteesta, jossa kasvaa lähes vain pelkkää kuusta.  Männyt on syöty.   Analyysin muukaan typpeä on 13,7 g/kg ka.  Raportin mukaan typpipitoisuus on välttävä.

    Onkohan eroja istutustaimen ja siemensyntyisen taimen välillä?

    Gla 15.3.2020, 14:22

    Perimässä voi olla eroa, mutta taimitarhan lannoituksen vaikutus tuskin asiaa selittää. Kun taimi istutetaan puolen nyrkin kokoisessa paakussa, parin vuoden kuluttua istutuksesta taimi on levittänyt juurensa niin laajalle, ettei alkuperäisen paakun ravinteilla voi olla havaittavaa merkitystä siinä kokonaisuudessa, mistä taimi koko juuristollaan kaiken tarvitsemansa kerää. Ellei sitten maaperän sienilajistolla olisi jokin vaikutus (jotkin lajit auttaa tiettyjen mineraalien saannissa paremmin kuin toiset lajit tms.) ja sehän ei edes missään viljavuusanalyysissä näy.

    Mutta vaikka asia periaatteessa onkin erittäin kiinnostava, tutkimuksen resursseja ei siihen pidä käyttää. Se edesauttaisi suuren hirvieläinkannan ylläpitoa, jos löytyisi keino kasvattaa hirvieläimille huonosti maistuvia taimia. Pian kaikki suorittavat portaat tulisivat kertomaan meille, miten me tutkimustenkin mukaan kasvatamme metsiä väärin ja hirvieläintuhot on oma vika.

    Timppa 15.3.2020, 14:58

    Siitä olen samaa mieltä, että hirvikantaa pitää supistaa sieltä missä niitä on liikaa.  Vaikka unohdettaisiin metsätalous, niin edelleen syntyy liikaa liikennevahinkoja.

    Järkevää tietysti olisi tietää mitkä seikat tekevät joistakin taimista maistuvampia kuin toisista.

    Kuitupuunkasvattaja 15.3.2020, 16:31

    Taimitarhalannoitus ei voi selittää asiaa, sillä myös paljasjuuritaimikoissa on ollut karjalle maittavaa neulasmassaa. Perimän merkitys: ottaako hyvin kasvava perimä paremmin ravinteita ja siksi kelpaa syöntiin? Maanmuokkaus laittaa ravinteet paremmin taimen käyttöön ja hirvi hakee niitä sitten neulasista?

    Lisäksi on muistettava pihkan merkitys puussa. Pihkaa erittyy erityisesti silloin kun puun kasvua häiritään. Eli kun kasvu on hyvää, pääravinteet ja hivenet hyvin kohdillaan, puu kasvaa hyvin ja tällöin neulasten pihkapitoisuus saattaa olla alempi kuin kituliaammin kasvavalla taimella.

    Aika lailla Glan linjoilla. Tutkittavaa olisi paljon, mutta se vain lisäisi hirvikarjaa.

Esillä 5 vastausta, 21 - 25 (kaikkiaan 25)
1 2 3