Aina välillä näkee sellaistakin havaintoa, että nimenomaan lannoitetut taimitarhataimet maistuvat hyvin metsäneläimille. Sikäli olet Timppa oikeilla jäljillä, että oletettavasti hirvieläimillä on hyvä maku- ja hajuaisti ja metsänjalostuksen (uuden geenitekniikan) keinoin olisi varmaan mahdollista kehittää maistumaton taimityyppi. Kuivuus vaikuttaa varmasti myös kasvien haitta-aineiden pitoisuuksiin, mutta en osaa sanoa kumpaan suuntaan. Periaatteessa voisi ajatella, että kun tainta syödään ensimmäisen kerran, se alkaa panostaa enemmän haitta-aineisiin.

Maaperän typpipitoisuuden vaihtelu pitäisi näkyä pintakasvillisuudessa.

Haapasekoituksen hirviä männyn taimikkoon houkutteleva vaikutus näkyi omissakin (VMI-aineiston pohjalta tehdyissä) tutkimuksissani, ja haapahan kuvastaa maaperän rehevyyttä ja kosteutta.

A.Jalkanen: ”Periaatteessa voisi ajatella, että kun tainta syödään ensimmäisen kerran, se alkaa panostaa enemmän haitta-aineisiin.”

Se on ihan päinvastoin. Kerran syötyä syödään toistekkin. Voi tietenkin olla että se oli ennestäänkin maukkaampi. Kyllä täälläpäin on muillakin selkeästi sellainen kokemus että haittaaineitten tuotto heikkenee kun kasvuvoima heikkenee. Tämä saattais sopia yhteen myös sen kanssa, että typpipitoisen rehevän maan taimet ovat vähemmän mieluisiä.

Täällä on esiintynyt myös väitteitä, että istutustaimet olisivat hirville makoisampia kuin luonnontaimet. Minusta se ei pidä paikkaansa, kyse on siitä että istutustaimia on harvemmassa, joten tuho on totaalimpaa.

Vaikka me jalostaisimme taimia minkälaisiksi tahansa se ei ratkaise ongelmaa. Havaintojen perusteella on todettu että kuusen taimetkin syödään jos hirvitiheys on tarpeeksi suuri. Kyse on siis syövien leukaparien määrästä, loppujen lopuksi.

Loppujen lopuksi meidän pitäisi siis jalostaa maahan sellainen riistahallinto, ettei se pihistele kaatolupia ja sellaiset metsästäjät, jotka haluavat ampua kaikki luvat. Ammuttu hirvi kun ei empiiristen havaintojen perusteella syö minkäänlaisia taimia.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Minulla on täsmälleen samat havainnot kuin Tanelillakin. Puhtaassa männyntaimikossa oli seassa runsaasti jyrsittyjä taimia. Alue oli äestetty ja istutettu, mutta oli ottanut rajusti luonnontaimia. Kun männikkö oli reilusti miehen korkuista, nykäisin Huskun käyntiin ja poistin – yllätys monelle – ehjiä taimia. Jyrsitytkin jäivät pystyyn.

Syöntihalut jatkuivat, mutta keskittyivät täydellisesti jo aloitettuihin taimiin. Nyt männikkö on jo ensiharvennettu, eikä siellä ole enää hirville mikään lounaspöytä.

Jätkä on aivan oikeassa, missään tapauksessa ei saa poistaa taimia, joissa on syönti alkanut. Niitä syödään niin kauan kuin vihreää on. Jos on varaa tai tarvetta poistaa, niin poistetaan huonoimpia ja pienempiä, joita ei ole syöty.

Ongelma tulee, kun kaikkia on maistettu, ei osaa tehdä enää mitään. Lehtipuut on pidetty polvenkorkuisena, jolloin mäntyjen syöntiä ei muka tapahdu, syödään vain kantovesoja. VT-kuviolla oli lahoa 20% ja tarkoitus oli puhdistaa se istuttamalla männylle. Tuloksena taitaa olla 20-vuoden viiveellä syntynyt epätasainen kuusitaimikko.