Jalmarin metsään ei sovi jk:n hakkuu koska menisi liian harvaksi kerralla. Väljennyshakkuu jossa poistetaan enimmäkseen kuusia. Toinen samanlainen 5-10 vuoden päästä, kun jäänyt puusto on vahvistanut juuristojaan (n. 150-200 kpl/ha tiheyteen). Siten näkee tapahtuuko luontaista taimettumista/onko juurikääpää ja onko edellytyksiä peitteisyyden säilyttämiseen pidempään. Kuvion reunapuut pysyy yleensä hyvin pystyssä vaikka ovat kuusia. Niillä on valmiiksi kokemusta kovista tuulista.
Mielestäni kannattaa selvittää mahdollisuus suojeluun Metso-ohjelmassa. Metsätaloudessa ei taida muita hyviä vaihtoehtoja olla kuin päätehakkuu. Puukin tavoin pitäisi edetä, mutta onko siinä mitään taloudellista mieltä, se onkin toinen asia.
Jätkä älä huoli, olen kuulut juttuja ja aniharvoin enää tulee uutta edes vahasta muuneltua. Tarina sielunvaeluksesta, ammati- jätkä muuttuu kuoltuaan poroksi sopii monen metsurin monimutoisuuteen ja monessa sopassa keitettyyn henkilökuvaan joka Jätkästä ilmenee.
En pidä munia samassa korissa sopinee näin Pääsiäisenäkin sanoa. Sammaloituvan kuusikon aion raapia jollain traktorin hankmolla tai äeksellä kevyesti kunhan on harvennettu väljäksi. Nuo ensimmäiset istutuskuusikon pohjat happamoituvat eikä edes leppä lähde. Tuloksena on 70 vuotta ohjeistuksen mukaista ja valvottua metsänhoitoa.
Meillä on Päijänteen rannalla samanlainen kuvio, mutta mäntyvaltainen. Osayleiskaava sanoi, että rantavyöhykkeen hakkuu on suoritettava on suoritettava Tapion ”Hyvän metsänhoidon suositusten” ranta-aluieiden ohjeiden mukaan. Maisematyölupaa ei vaadittu.
Nämä ohjeet sanovat tietysti, että sinne rantaan jätetään puustoinen kaista. Toisaalta ohjeet sanoivat myös, että näkymä järvelle voidaan avata. Siis osasta rantaa voidaan kaataa vaikka kaikki puut, jos sillä saadaan avattua esim tieltä tai asutuksesta järvinäkymä. Meillä tähän avaamiseen ei ollut tarvetta.
Jätin sinne rantaan 25-30 metrin kaistan, jolta poimittiin parhaat männyt. Loppu aukoksi. Rehevämpi osa istutettiin koivulla, kuten Seppokin tuolla edellä neuvoi. Loppuosa istutetaan tänä keväänä männyllä. On niin asutulla alueella, että saanevat olla hirviltä rauhassa.
Siis neuvo. Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä. Aukoksi soveltaen noita Tapion ohjeita. Tuollaisen kuusikon saaminen Metso-ohjelmaan tuskin onnistuu. Kirjanpainajatuhoriskin vuoksikaan en suosittele.
Pari vuotta sitten alaharvensin hankintana pari hehtaaria rantapalstalta kuusikkoa. Lähimmillään n 30 rannasta. Osa jo järeää kuusikkoa, osa nuorempaa. Poistuma oli 50 m3/ha. Ylitiheäksi jäi, mutta eipä ole tuulituhojakaan. Jonkin verran maannousemaa. Järkevintä olisi hakata seuraavassa hakkuussa aukoksi ja istuttaa koivua. Pitkässä juoksussa myös palstan mökkitontin kannalta parempi. OMT pohjilla rinteessä istutuskoivut kasvavat nopeasti.
Menninkäinen hyvä huomio sitä miekin pelkään, olisko kaskeaminen mielestäsi mahdollinen. Naapurin rajalle on vajaa 500 metriä niin ei oikein sietäis tikkuja raapia.
Vertaistuki tuotti saman tuloksen kuin omakin ajatus. Jk ei sovi tuohon kohteeseen. Päätehakkuu ei kanssa koska maisema. No Metso-ohjelmaan pieni ja ei vielä tarpeeksi lahopuuta tai muuta erikoisesti säilytettävää luontoarvoa. Eli lopputulemana annetaan olla sellaisenaan ja toivottavasti tuosta syntyy ajan kanssa kohde jonka luontoarvot korvaavat hakkuuarvon.
Kyllähän se noin kahdensadan vuoden päästä. Ehkä Jalmari on pitkälle potkivaa laatua mutta olisihan tuon todellisen piiperon mantran voinut vähemmälläkin jallituksella paljastaa. Teitähän täällä kyllä nykyseen piisaa.
Yksi vaihtoehto voisi olla sakeanpuoleinen männyn siemenpuuhakkuu, jos mäntyjä on melko tasaisesti olemassa alueella. Niemessä kasvaneet männyt pysyvät yleensä aika hyvin pystyssä, koska ovat koviin tuuliin jo tottuneet. Puhtaaksi ennakkoraivaus ennen hakkuuta ja kaikki latvusmassa pois hakkuun jälkeen. Muokkaus olisi tietysti tehtävä siististi, ettei siitä tulisi sanomista.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.