Jos siemenpuita jää paljon pystyyn, uudistamisvelvoite ei välttämättä laukea. Iso osa jk-hakkuistakin on yläharvennettu niin rajusti, että metsä näyttää siemenpuustolta. Uudistettavan ja kasvatettavan metsikön raja on tietenkin lain valvonnassa tärkeä, mutta muuten epämääräinen.
Timpalle vastaisin, että myös jk-menetelmän kokeilijat ovat kertoneet, että ellei uudistuminen onnistu niin sitten käytetään avohakkuuta. Kustannuksia on silti säästetty, kun uudistamista on siirretty eteenpäin.
Pukkalan puolustukseksi sen verran, että sanavalintani johti Planterin väärille jäljille. Pahoittelen. Timo on sanonut esitelmissään, että jatkuvassa kasvatuksessa ovat sallittuja tai tavoiteltavia kaikki muut hakkuutavat paitsi avohakkuu. Hänen lanseeraamassaan ”vapaan kasvatuksen menetelmässä” tehdään aina se mikä on järkevintä. Ehkä tämä on ainakin osavastaus Timpallekin; menetelmien välillä voidaan vaihtaa aina jos se vaikuttaa järkevältä. Esimerkiksi erirakenteiden ojitetun turvekankaan – lähinnä korven – hakkuussa voidaan ensin tavoitella luontaista uudistumista, mutta jollei se onnistu, tehdään avohakkuu.
Kustannuksia on silti säästetty, kun uudistamista on siirretty eteenpäin.
Päin vastoin. Rutkasti tuhlattu rahaa. Maksettu Arvometsälle. Saatu harvennuksesta huono hinta. Siis ensimmäiselläkin kerralla rahaa jäi vähemmän käteen kuin uudistuksessa. Muutama puu on kaatunut harvennuksen jälkeen. Arvo 0 euroa. Kun sitten on uudistettu, niin taimikon hoito on oleellisesti vaikeutunut, koska harvennuksen jälkeen on luotu oivalliset edellytykset heinälle ja pusikolle.
Tuollaista korpea mekin yritämme kasvattaa poimintahakkuilla.
Tässä kun ennustajaksi toisten tavoin heittäydyn ja uskon kokeiden perusteella on osoitettuun. Jotenkin tuntuu tuo yhtiö haittaavan puun kasvua muutamille visionäärille.
Vapaata kasvatusta voi toki toteuttaa omassa metsässä ei ainoastaan Arvometsässä. Mikäli taimettumista on 30 kpl /v/ ha niin 30 vuodessa metsässsä on jo yli 400 kasvavaa puuta. 30 vuotta aiemmin jätetettyt kuitupuut ovat tukkipuita ja arvokasvu nostanut hinnan kolminkertaiseksi. Metsästä saa tuloa jatkuvalla myynnillä eikä tahalista menoa synny.
Perko. Oletko koskaan kuullut viisautta: Munakasta ei voi tehdä särkemättä munia? Pohdippa tuota tässäkin jatkuvan harsinnan kuviossa oikein perusteellisesti.
Visakallo tuossa taas muistuttaa isiemme aikoinaan tekemistä metsänhoidollisista sankariratkaisuista, joiden jälkiä perataan osittain vieläkin.
Kun Suomessa puulajit ovat sellaisia, että yläharvennuksella ei uudistu muut kuin kuusikko, eikä sekään enää sitten, kun sammal on ottanut hallintaan koko kenttäkerroksen. Siihen ei kulu montaa kymmentä vuotta…
Olen pohtinut tuon käsittelemistä jatkuvan kasvatuksen menetelmin. Mietin vaan että jos ainoa arvo hakkuun jälkeen on maisema-arvo noilla puustotiedoilla, sillä väljästä kasvatusasennosta huolimatta esim. uudistuskelpoista alikasvosta kuviolla ei todellakaan ole. Samaten jos tuosta poistetaan pää- ja lisävaltapuita siten että jäävän puuston ppa on luokkaa 13-15 m2/ha niin lienee fiksumpi jättää kokonaan hakkaamatta ja painottaa luontoarvoja vanhan metsän piirteineen. Vaikka joku tuon ostaisikin ja suostuisi käsittelemään jatkuvan kasvatuksen periaatteella niin tili ei taida kovin merkittävä olla suhteessa hakkuun lopputulokseen.
Ja mikähän on ettei Jalmarin metsä sovi päätehakkuuseen? Mikä se kauhean suuri merkitys on lähimaisemassa? Onko se museon naapurissa heti tontin rajalla vai?
Jatkuva kasvatus ei ko kohteessa onnistu. Valtapuusto kuusia, järven ranta ja vielä niemessä – jos kuusia harventaa merkittävästi, niin tuulituhot ovat mittavat. Avohakkuu ja koivua, jos maisemaa arvostaa pidemmällä tähtäimellä. Rantavyöhykkeellä voivat kuusetkin pysyä pystyssä, kun ovat tuuliin tottuneet. Hyvin varovainen kuusien harvennus sinne.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.