Tosiaan kaikki paitsi avohakkuu näyttää kelpaavan sen jatkuvan kasvatus-nimikkeen alle.  Vaikka siis tuo Petäveden metsä, jonka hakkuu oli käytänössä yläharvennusta.

Kertauksen vuoksi.  Siis oikeaoppisessa jatkuvan kasvatuksen metsässä on useita latvuskerroksia.  Sellaisen olen nähnyt Luken tutkimusmetsässä Lapinjärvellä.

Ei tuon Espoon metsän hakkuu ole mitään helppoa, jos sitä motolla tehdään.  Kyllä taimet saavat kyytiä, kun oksaista kuusta vedetään kaatopään rullien läpi.  Toisekseen saattaa käydä niinkin, että ne kuusentaimet kuolevat paahteeseen.  Muutama vuosi sitten tehtiin aukko, jossa sijainneelle ajouralle oli syntynyt kuusentaimikko.  Kaikki kuolivat paahteeseen.  Joskus on taas jäänyt tuollaisia ryhmiä henkiinkin.  Vaikea aina ennustaa.

”Timo Pukkalan määritelmän mukaan kaikki paitsi avohakkuu on jatkuvaa kasvatusta.”

Mikä mies tämä Timo P on, ei metsälakia noin voi tulkita. Siemen- ja suojuspuuhakkuu on uudistushakkuu.

Metsälaki

2 a § (20.12.2013/1085)
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

2) uudistushakkuulla puunkorjuuta, jossa käsittelyalue hakataan uuden puuston aikaansaamiseksi tarvittaessa jätettäviä säästö-, siemen- tai suojuspuita lukuun ottamatta avoimeksi alueeksi.

5 § (20.12.2013/1085)
Kasvatushakkuu ja siihen liittyvä uudistamisvelvoite

Kasvatushakkuu on tehtävä siten, että kasvatushakkuun jälkeen käsittelyalueelle jää riittävästi kasvatuskelpoista puustoa tasaisesti jakautuneena. Kasvatushakkuussa jätettävän kasvatuskelpoisen puuston riittävän määrän arvioinnissa otetaan huomioon käsittelyalueen maantieteellinen sijainti, kasvupaikka, kasvatushakkuiden toteuttamistapa sekä valtapituus, jolla tarkoitetaan hehtaarin sadan paksuimman puun pituuden aritmeettista keskiarvoa.

Kasvatushakkuusta aiheutuu metsän uudistamisvelvoite, jos jäljelle jäävän puuston määrä ja laatu eivät ole riittävät puuston kasvattamiseksi edelleen.

5 a § (20.12.2013/1085)
Uudistushakkuu ja siihen liittyvä uudistamisvelvoite

Uudistushakkuun päättymisestä seuraa metsän uudistamisvelvoite. Uudistushakkuu katsotaan päättyneeksi, kun puunkorjuun seurauksena käsittelyalueelle on syntynyt yli 0,3 hehtaarin avoin alue.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_64+2019+4.aspx

Jos metsä on kaksijaksoinen ja sen kasvatusta jatketaan ylispuun poistolla, se on tasaikäistä kasvatusta kuten tähänkin asti on ollut.  Jos selvästi   latvuskerroksia on enemmän kuin  kaksi, niin sitten  se on jatkuvan kasvatuksen metsää.   Samoin suojuspuuhakkuiden ja siemenpuuhakkuiden jälkeen voi mahdollisuuksien  mukaan valita jatkaako kasvatusta tasaikäisenä vai jk:n opeilla.    Pukkalan agendaan sopii varmaan paremmin , jos kaikkea luontaista uudistamista alettaisiin kutsua jatkuvaksi kasvatukseksi .  Se lisää potentiaalista asiakaskuntaa firmalle.

Voihan sitä yrittää kikkailla vaikka miten, jos itse päättää kutsua jotain hakkuutapaa jatkuvaksikasvatukseksi ja vaikka siten laistaa uudistamisesta.  30 aarin aukkoja vain peräkkäin ja rinnakkain , kapeat metsäkaistaleet väliin . Eri asia on , olisko siinä mitään järkeä ; tod.näk. kerätä jälkeenpäin tuulenkaadot ja uudistaa heinittyneet pienaukot.

Käsitteet pitää olla selvillä, jotta keskusteluissa ja käytännöissä olisi selvyyttä.

Timpalle täytyy heti korjata, että mm. professori Pukkalan mukaan jatkuva kasvatus ei ole sama kuin erirakenteinen kasvatus, vaan jälkimmäinen on ensimmäisen alalaji. Systeemin alulle panija Erkki Lähde puhui kyllä erirakenteisesta metsästä, mutta siihen ei tarvitse hirttäytyä, jos avohakkuu voidaan välttää muilla keinoin, esimerkiksi yläharvennuksen, kaksijaksoisuuden tai siemen/suojuspuuston avulla.

Pienaukkoihin liittyy ongelmia joten niitä en lue jatkuvaan kasvatukseen suositeltaviin keinoihin mutta laki tietenkin sallii niiden käytön.

Eihän sitä tukea saa harvennuksilla kuin ensiharvennukseen, jos ei ole puut ehtineet lihoa yli kokorajan.  Käsitteiden selvittäminen itselleen ei estä eri hakkuutapojen käyttöä vaikka vierekkäin  yhdistelemällä.