Kannattaa taas kerran muistaa, että sekametsiä syntyy vain aukkovaiheen kautta. Siis jatkuvan kasvatuksen metsät päätyvät lopulta kuusikoiksi.
Mekin, kuten olen usein kirjoittanut, pyrimme kasvattamaan aukoissamme sekametsiä. Tietysti rehevimmillä OMT-tyypeillä voi kuusten sekaan jättää mäntyjä vähänlaisesti. Koivuja voisi jättää, mutta hirvet saattavat syödä rauduskoivut.
Normaalilla MT-pohjalla kannattaa pyrkiä sekametsiin. Niissäkin hirvet ottavat joskus omansa ja mäntysekoituksen saaminen edellyttää useimmiten äestystä ja männyn kylvöä, jotta niistä voi jonkun syödäkin.
Timpalta hyvä lähtökohta myös jatkuvalle kasvatukselle. Nyt kun ollaan pääsemässä ahtaista tukinnan rajoista jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen välillä. Vaihtoehdoista metsähoidossa löytyy ja ainakin minun mielestäni jatkuva kasvatus sopii hyvin jaksolliseen metsään. Sopii myös päin vastoin. Sopivat myös samaan metsään, samoja elementtejä on molemmissa. Kysymys on enemmänkin lähtökohdista, minkä laista metsänhoitoa haluaa toteuttaa.
Etelä-Suomessa yksi metsäkuvaa hallitseva piirre on pienipiirteisyys ja pirstaleisuus, joka johtuu osittain juuri aukkohakkuiden pienuudesta ja johtaa metsänreunan suureen määrään suhteessa metsäkuvion sisäosaan. Tästä on haittaa lajeille, jotka suosivat peitteistä metsää. Isot metsänomistajat voisivat mielestäni ajatella taloudellisesti ja ekologisesti ja suurentaa kuviokokojaan eteläisessä osassa maata. Jos uudistamisesta huolehditaan, ei tarvita reunametsän siemennystä varmistukseksi. Oikeastaan ainut merkittävä haitta suuresta aukosta on maisemahaitta, joka on ohimenevä, ja jota voidaan lieventää muotoilemalla kuviot kauniisti ja jättämällä säästöpuuryhmiä yms. näkemäesteitä.
Lajistosta sen verran vielä, että avohakkuulajistosta ei sinällään Etelä-Suomessa ole pulaa, vaan aarniometsien lajistosta.
Minusta liian laaja-alainen avohakkuukuvio on esim. 50 ha . Jossain paikassa paljon pienempikin voi olla ja onkin jo liian iso. Peitteisen metsien lajeille voi olla haittaa enemmän, jos aukun yli ei pääse ollenkaan edes kiertämällä . Esim. liito-orava pystyy muistaakseni max n. 80 m liittoon. Kuukkelikaan ei lennä mielellään ison aukon yli , kun lentokyky on mitä on. No niitä ei juuri enää olekaan muualla kuin Lapissa.
Voisi tietysti isontaa aukkokokoa E-Suomessa . 3 ha aukossa kasvaa puukin paremmin kuin 1 ha:n aukossa. Keskelle voi jättää survivalpuita eläimille.
No joo. 50 ha on jo keskikokoinen suomalainen metsätila, niin että harvoin sellaista aukkoa etelään tehdään ja lienee harvinaisuus jo pohjoisessakin. Itselläni suurin suunnitellusti tehty aukko on ollut 13 hehtaaria ja Asta-myrsky teki vielä vähän isomman, siemenpuuhakkuun.
Kyllä osa lajeista viihtyy hyvin aukioiden pilkkomissa metsissä. Viirupöllö näyttää olevan tällainen, on pääosin kuusikoissa, mutta saalistelee mielllään aukioilla. Monet petolinnut saalistelevat mielellään aukioilla, koska siellä on myyriä.
En tiedä, onko meilläpäin metsot eri rotua kuin muualla, mutta nuorissa hoidetuissa männiköissä ne täällä näyttävät elelevän. Siellä, missä niitä kaikkein useimmin näkee, ei vanhaa kuusikkoa tai muuta vanhaa metsää ole lähelläkään.
Männikköeläjä metso ei tarvitse kuusikoita elinalueikseen, eivät myöskään muut metsäkanalinnut, jotka suosivat soita ja tunturikoivikoita (riekko), sekametsiä tai lehtimetsiä (teeri ja pyy). Metso tarvitsee vanhoja hakomismäntyjä, harvennettuja peitteisiä metsäalueita ja soidinpaikkoja.
Mitä pöllöihin tulee, asia ei ole ihan yksinkertainen. Lintutieteilijöiden mukaan (mm. Erkki Korpimäen haastattelu kirjassa Metsä meidän jälkeemme), vanhojen metsien vähentyneet tiaiset haittaavat pöllöjä, koska tiaiset ovat tärkeä vaihtoehtoisravinto joka pitää yllä pöllöjä myyrien katovuosien yli.
Pöllöt ovat kovin erilaisia elinpiireiltään, metsälajeja ovat lähinnä viirupöllö, lapinpöllö ja helmipöllö. Huuhkajat pesivät siellä missä ravintoa löytyy hyvin, perinteisesti kallioilla, mutta vaikkapa Helsingissä tai kaatopaikan lähellä. Hiiripöllö on avomailla ja pohjois-Suomessa viihtyvä laji. Lehtopöllö viihtyy jopa kaupunkien puistoissa ja sarvipöllö usein peltoaukeiden keskellä metsiköissä variksen pesissä. Tunturipöllö ei taida edes vakituisesti pesiä Suomessa, vaan ilmestyy Lappiin hyvinä sopulivuosina.
Lintutieteilijöiden/harrastajien ”tiedot” ovat usein mututietoa, eivätkä perustu mihinkään systemaattiseen tutkimukseen.
Vielä noista meidän puolen metsoista sen verran, ettei ne tunnu hakkuista välittävän. Vuosien mittaan vanhat kuusikot ovat muutaman kilometrin matkalla muuttuneet avohakkuiden kautta nuoriksi männiköiksi, mutta metsoja on nyt niin kuin ennenkin, jopa enenemmänkin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.