Jk on nimenomaan höynäytys yleiseksi puun kasvatusmenetelmäksi. Jovainista nyt ei saa erkkikään selvää, heiluu milläkin puolella. ”Eihän ole pakko ja ei ole myöskään syytä, siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, jos…” Halloota vain itellesi!!

Vapaakasvun tutkijoiksi tekeytykööt riippumattomat värittömin pullonpohjin varustautuneet ammattilaiset.

Kemera sinällään on enempi tuonut kuin vienyt.

Ratkaisujako? Syinä vääriin valintoihin on monet kerrat esitetty: mäntypakkolait, sorkkaelukat. Kyllä neuvonta nykyisellään on yhtä tökyttelyä. Myhistyskin kun on työntynyt puunkorjuuseen, päätehtävä on jäänyt pelehtimiseksi.

Täällä pohjoisessa Suomessa (entisen Oulun läänin eteläraja) avohakkuille ei ole vaihtoehtoja. Huomattava osa metsäpinta-alasta on edelleen vajaatuottoisia metsiä, joidenka kasvurajoite on maapohja ja joissa on täysin järjetöntä ajatella jatkuvaa kasvatusta. Ne ja kaikki muutkin alle 3 m3/ha kasvavat metsäpohjat pitää uudistaa aukolla ja maapohja muokata niin, että vesi- ja lämpötalous tai vain lämpötalous (kuivemmilla mailla) tulee kuntoon. Kevyt auraus, ojitus ja mätästys nostaa maan lämpötilaa ja siirtää kasvuolosuhteita 500 km etelämmäksi ja saadaan kasvu nousemaan tasolle 5..7 m3/ha/v. Hyvä tavoite voisi olla saada < 100 vuodessa päätehakkuussa puuta 500 m3 hehtaarille.  Mitä minä olen näitä vajaatuottoisia rämeitä (matala turvekerros ja kivennäismaa käännetty pintaan) nyt muokannut ja kasvatellut 22 vuotta etupäässä mäntyä, niin tuollainen keskiarvopuun puun koko voisi olla 10m (0,5m /v) pituutta 15 cm rinnankorkeudelta 1500 (istutusetäisyys 2,5m) tiheydessä. Tästä eteenpäin ennusteena ensiharvennuspuun keskikoko 35 vuoden iässä olisi sitten 20cm/15m, joka tekisi jo 300 m3/ha. Päätehakkuuseen voisi kasvattaa sitten yhden harvennuksen jälkeen  n. 900 puuta/ha, joidenka keskikoko olisi n. 26cm/20m, joka tekisi sen n. 500 m3/ha. Kahden harvennuksen jälkeen sitten 500 puuta pitäisi kasvaa kuution luokkaan eli 35 cm/20m, jossa tukkiprosentti olisi vähän suurempi.

Timppa: Mhy ja MTK etujärjestönä ovat paljon vartijana. Kieltämättä teollisuuden lähes täydellinen hallinta puukaupassa ja korjuussa on liikaa vaadittu. Se, että metsänomistajat voivat metsätalouden tuottoja kohentaa, jää kiinni näistä puukaupan ja korjuun markkinoista.

Teollisuuden 80-90 prosentin markkinaosuutta pidetään jopa vakiintuneena, jota se ei missään tapauksessa ole. Metsänomistajien korjuuta pidetään myös kannattamattomana ja ennen muuta ammattitaidottomana.

Mitäs muutakaan se voi olla, koska metsänomistajien toimialana korjuu on alas ajettu. Siitäkin huolimatta nökkösten kerääminen tuntuu vielä olevan kannattavaa. Oiskoon sukua metsäsampolle tai moosekselle.

Tuskin tähän muutakaan lääkettä on kuin markkina-aseman puolustaminen. Siinä on metsänomistajien etujärjestöllä MTK:lla ja Mhy:llä tekemisen paikka.

Kurjella hyvät reseptit. Tuo unohtuu monesti, että jalostetun paremman taimiaineksen lisäksi uudistushakkuulla saadaan käyttöön myös suuret hyödyt maanmuokkauksesta koko alalle.