Heh, tuskinpa vain. Ei tule mitään jk-metsäkoneita vaan tulee edelleen saman työtehtävän koneita eli metsän käsittelykoneet niin pääte/kuin harvennushakkuulle. Jk menee noilla harvennuskoneilla tai jopa päätehakkuukoneilla jos tehdään aavaa uraa silleen että näkyy ja tuulettuu.
Timppa: Voin ihan yhtä hyvällä syyllä todeta, että esittämäsi faktat eivät pidä paikkaansa. Eihän ole pakko ja ei ole myöskään syytä, siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, jos edellytyksiä ei ole olemassa. Ja mitä tulee tuohon sekametsään, sehän on jk:n edellytys, kun siirrytään avovaiheen kautta uuteen aloitukseen.
Korjuun ja kuljetuksen kustannukset ovat edelleen metsätalouden kustannuksia. Ovat keskimäärin yli puolet puunhinnasta ja ovat vähennettäviä sieltä kantohinnasta. Hakkuuoikeuden kustannukset vähennetään aina puunhinnasta.
Toivottavasti on hyväksyttävää analyysia, mutta voi olla myös AJ:n ”parasta mallia”, johon viittaat.
Korjuun ja kuljetuksen kustannukset ovat edelleen metsätalouden kustannuksia.
Tietysti myös tehtaiden rakennus- ja käyttökustannukset. Kaikkien duunareitten ja pomojen palkat. Lainojen korot. Rahdit kuluttajille vaikkapa Kiinaan. Kyllä niitä kuluja riittää, jos laskemaan aletaan. Meikäläinen laskee kuluiksi vain sen, mitä veroilmoituksissa näkyy.
Jos myisin tehtaalle toimitettuna, niin silloin saisin tietysti enemmän myyntituloa, mistä sitten vähentäisin korjuun ja kuljetuksen kulut. Onko homma sitten kannattavaa onkin aivan eri kysymys. Ei ole eikä tule olemaan. Eihän Tornatorkaan hakkaa itse metsiään vaikka on jonkin verran meitä suurempi metsänomistaja.
Jovain voisi samalla myös kertoa näistä isännättömän rahan liikkeistä UPM:nkin metsissä. UPM:n metsät kun on eriytetty omaan yhtiöönsä, niiden hoidot, hakkuut ja kuljetukset hoitavat ulkopuoliset urakoitsijat. Käytössä on kaiken lisäksi jaksollinen kasvatustapa. Onko nyt niin, että metsäyhtiötkään eivät hallitse parhaalla mahdollisella tavalla puukauppaansa ja metsiensä käsittelyä?
Ja Metsähallitusko tussaroi omin koneketjuin? Myhistys,sahat..? Oli metsät omia tai vieraita, käytäntöjen sanelemat asiat ovat muovautuneet ja kehittyneet tähän pisteeseen. Parempaan ei ole vielä ehditty eikä kukaan ole keksinyt siihen uutta mullistavaa.
Nyt täällä esitetyt suuret teoriat ja sovellukset nyky-aikaiseen puun korjuuseen ovat samalla tasolla kuin koettaisi ohuella leppäseipäällä hypätä korkeutta maailmanennätyksestä (jotain päälle 6m..).
”…Eihän ole pakko ja ei ole myöskään syytä, siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, jos edellytyksiä ei ole olemassa. ..” Siitähän tässä on paasattu. Kaikenlaiset riskit, hallitsemattomuudet ja tuoton epävarmuus ovat jk:n riesa. Tasa-ikäisessä ne ovat kontrolloitavissa. Miksi höynähtää uskomusten ja epävarmuuden rekeen?
Nyt Jovain yksinkertaistat pikkasen liikaa. Tottahan metsän uudistamiseen ja kasvattamiseen liittyy riskejä mallista riippumatta, mutta niiden todennäköisyydet ovat erilaiset.
Jk metsä ei ole mikään höynäys uskomus tai epävarmuustekijä. Onhan tuo aika aatamin aikaista, jos jk metsinä hoidetut metsät ovat enää vain jaksollisina metsinä hoidettavia metsiä. Haloo!!!
Vaikea on isännättömästä rahasta ja sen vähennysoikeudesta luikerrella. En väitä etteikö näin toimita tällä hetkellä, mutta sen isännättömän rahan puutavarayhtiöt käyttävät kyllä omiin tarkoituksiinsa. Pidättävät sen rahan puunhinnasta, maksavat sillä urakoitsijalle ja pidättävät vähennysoikeuden itsellään.
Näinhän puutavarayhtiöt toimivat myös omissa metsissään, sillä erotuksella, että kysymys on yhtiön omista metsistä. Maksavat urakoitsijalle omistaan ja ovat oikeutettuja vähennykseen.
Omassa toiminnassani, vaikka olenkin aika paljonkin pienempi puuntoimittaja ja metsänomistaja. Pystykaupassakaan en hyväksy muuta vastiketta kuin laskulle. Ja senkin siitä yksinkertaisesta syystä, koska olen kustannusten maksaja, olen oikeutettu myös vähennykseen.
Ja onhan tässä se etuus, jos kilpailu korjuun markkinasta avataan, tarkoittaa se kilpailua isännättömästä rahasta, eli metsänomistajan omista rahoistaan.
Aika vähän on niitä jk:een sopivia metsiä, kun monin paikoin juurikääpä on kuusikoiden riesana kangasmailla . Valmis riittävän hyvä alikasvos on edellytyksenä kannattavaan jk:n metsän kasvatukseen. Siinäkin ehtona on sopiva(t) puulaji(t) kasvupaikan puuntuotoskykyyn nähden. Kuiville kankaillekin tulee usein kuusta alikasvokseen mutta ei se kasva siellä tarpeeksi hyvin.
Osa turvemaista kasvaa luontaisesti erirakenteisena, joten niille kohteille sopii, jos uudistuminen onnistuu ilman maanmuokkausta. Rahkaturvepinnoilla onnistuu vaan ei esim. karhunsamalikoissa.
Yks juttu vielä, Columbon tapaan. Edellisen metsälain menettelyllä Suomen metsiin on tullut valtaisat ”rästit ” joihin tungetaan edelleen rahaa ja ahertamista huonolla tuotolla. Mitä on mennyt pieleen. En kaipaa syyllisiä mutta miten se tulisi pysäyttää. Otaksun, täällä on ratkaisijoita.
50 vuoden korkomenetys on 160 milj. yhteiskunnalle, joka vuosi Kannattaisko kuitenkin vapaankasvun tutkiminen.
Kemera-tuet 56,2 miljoonaa euroa. Valtaosa Kemera-tuesta, noin 37,9 miljoonaa euroa, käytettiin nuorten metsien hoitoon. Kemera-tukea saa vuosittain noin 45 000 metsänomistajaa. He ovat omatoimisimpia pienten ja isojen taimikoiden hoitotöissä.
Aiemmin kirjoitettu;
”Timppa : Siis tekemällä viisaasti oikeita asioita pärjäisimme kyllä hyvin. Metsäkeskusten toiminta ei taida erityisemmin edesauttaa kilpailukykyämme. Siksi sinänsä pätevät inssit sieltä joutunevat hakemaan uutta työtä.”
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.