Olen Perko siitä hyvässä asemassa, että olen jo päässyt pidemmän aikaa harvennushakkuilla muuttamaan rahaksi omin käsin uudistamiani kohteita. Päätehakkuitakin pääsee tekemään jo useammalle kuusikko- ja koivikkokuviolle. Ensimmäinen kylvämäni männikkökin olisi päätehakattavissa 10 vuoden sisällä. En haikaile menneitä aikoja, mutta en niitä poiskaan antaisi. Nykyhetki on aina ollut minulle kaikkein parasta aikaa.
Iso J löytänee näitä isoja os.P aukkoja varsinkin juuri tänään,suurella kitollisuudella mielestäni saamaani huomio ihan erityisesti haluan muistuttaa nimimerkki Jätkää,kyllä google,muistaa se kyllå muistaa kaikki tekstisi.
Aukkojen kunnostus on korjautunut. Nykyiset tukkikuusiko ovat enimmäkseen lapsityövoimalla istutettuja.
Mistähän tuo tieto on peräisin? Meillä alettiin vuonna 1997 käyttää ”lapsityövoimaa”. Siis rippikoulun käynyttä omistajien jälkipolvea. Halpaa se ei kyllä ole, sillä palkkaa maksetaan sen verran, että kulu yhteismetsälle on vähän enemmän kuin, jos tilattaisiin homma yhdistykseltä. Ennen tuota vuotta 1997 istuttivat varusmiehet taksvärkkinä yhden kuvion. Maksettiin siis istutuspalkka johonkin hyväntekeväisyyteen. Muutoin istutuksista vastasivat ammattimetsurit. Olivat kyllä todellisia työn sankareita, kun saivat kivisiin maastoihin paljasjuuritaimista hienot metsät syntymään.
Hellitä jo Perko ja ala etsiä tietoa muualtakin kuin omasta päästäsi.
Taidettiin tuosta perkosta saada toinen jovain. Väittely ei johda mihinkään kun ei uskota niin ei uskota. Parasta kun jokainen hoitaa tavallaan metsiään.
Metsuri motokuskia on kiittäminen huomaavaisuudesta. Metsiä on tullut hoidettua ja se täytyy myöntää, etteivät jk metsät vieraita ole. Hakkuusaannot parhaimmillaan jk metsässä ovat olleet avoluokkaa.
Se vähän ihmetyttää tuolla edellä. Mikä isompi korjuualue se jk metsä voi olla, jos puun tuotto on likimain sama. Eihän se voi olla enemmän tai vähemmän, onhan jk:n metsän jäävä puusto otettava huomioon. Jaksottaisessa mennään nollaan ja sen uusi aloitus tasaa ajassa ja harvennuskerroissa.
Tuossa edellä oletin, että puun tuotto nimenomaan ei ole sama, vaan jaksollinen kasvoi 2 mottia enemmän hehtaaria ja vuotta kohti. Oletusmetsäni kasvoi hyvät 7 mottia per hehtaari ja vuosi jaksollisena, 75 vuodessa yhteensä 525 mottia miinus vähennykset 10 %. Kolme kertaa hakkuita (ensiharvennus 75 m3, toinen 150 m3 ja päätehakkuu 300), saanto keskimäärin 0,9 x 175 = 157 m3 kerralla.
Sama jatkuvana kasvaisi esim. 5 mottia per hehtaari ja vuosi, ja saanto eli myyntipuun hakkuukertymä realistinen (?) 80 prosenttia kasvusta, käydään 15 vuoden välein hakkaamassa ja saannoksi jää 60 mottia kerralla. Ei lyö leiville, hakkuukertojen väliä olisi kasvatettava 25 vuoteen: 3 harvennuskertaa 75 vuodessa, jolloin saataisiin jo siedettävä kertymä 100 mottia kerralla.
Kahden motin ero vuosikasvussa voi tuntua pieneltä, mutta kertautuu nopeasti kun vuodet vierivät. Jos tämä kerrotaan 20 miljoonalla hehtaarilla niin päästään isoihin lukuihin. Kasvua olisi päin vastoin nostettava, vaikka on myönnettävä että haasteellista se on. Miksi metsäni kasvoi enemmän jaksollisena? Se oli perustettu jalostetulla siemenellä, maa oli muokattu, ja lisäksi taimikonhoidoin ja harvennuksin oli huolehdittu siitä, että puissa on koko ajan optimaalinen määrä neulasia tai lehtiä.
Täällä päin on niin paljon juurikääpää, ettei yhdenkään kuusikon muuttaminen jk-metsäksi ole järkevää. Koivikossa ja männikössä tilanne on toinen, mutta silloinkin vain siihen saakka, että puusto on muuttunut kuusivaltaiseksi ja uudistuminen heikentynyt liiaksi.
2000-luvulla oli kirjotuksia suomal. koealoista joissa oli keskimäärin kasvueroa tasaikäisen hyväksi ~ 1 – 1,5 m³/ha/v. Siihen kun lisätään entistä paremmin jalostetun materiaalin vaikutus, niin kok. kasvuero kasvaa . Jos ja kun jk:n hakkuukertymä on n. 60-70 m³/ha ja tasaikäisessä tehdään 2-3 harvennusta ja sitten päätehakkuu, niin kertyyhän siinä eroja myös metsäajomatkassa, kun pyritään saamaan~se puumäärä kerättyä kun jk:ssa se laskettaan kasvuerolla vähennettynä. (vaikka ei jostain syystä laskettasikaan , niin silti eroja on saman puumäärän saannissa tienvarteen).
Kun vertasin erään tasaikäisen (G)Omt-kuusikon kiertoajan kasvuja ja kok. tuloksia, niinvertailussa kasvuero oli n. 1,5 m³/ha/v. Jk:n hakkuumäärät sain tutkimuksesta/esityksestä (taisi olla Arvometsän julk. lukuja) . Tasaikäisen kasvu oli nähtävissä ja mitattavissa taimikkovaiheessa. Kantohintojen erot myös aikaisemmin tot. tapauksista. Th-kulut ym.mahdollisimman todenmukaisesti. Laskin jk: metsälle loppuarvonkin kiertoajan lopussa. ( sinnehän jää pystypuustoa toisin kuin tasaikäisen päätehakkuussa). Tot.tapauksessa tasaikäinen oli vielä 4 %;n lakentakorollakin parempi ratkaisu vaikka jk ;n lähtökohta olisi ollut ihanteellinen ( = eri-ikäistä alikasvosta riittävästi. Sitä ei todell. ollut ) .
Väittäisin, että jaksollinen ja jk metsä tuottavat puuta suunnilleen saman verran. Tuskin niiden välille mitään merkittävää eroa saadaan. Myös jk metsät ovat hoidettuja metsiä ja antavat sen mukaisen tuloksen. Tuleeko sitten metsän uudistamisen tai hoidon kustannuksissa merkittäviä eroja. Tuskin siinäkään. Voi olla, että jk:n luontainen uudistaminen ja hoito on edullisempaa. Tällä hetkellä kiistellään jo siitä, mitkä hoidon elementit kuuluvat minnekin metsään, vaikka sopivat hyvin samaan metsään.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.