Keskustelut Metsänhoito Vaihtoehtoja avohakkuulle

Esillä 10 vastausta, 2,331 - 2,340 (kaikkiaan 2,399)
  • Vaihtoehtoja avohakkuulle

    Tänne kai voi kirjoittaa vastustavansa avohakkuita ja ehdotankin että niistä tehdään uudessa metsälaissa tiukasti luvanvaraisia.

  • mehtäukko

    Hyvin hoidetut MT kuusikot ovat päätehakkuukypsiä n. 50-vuotiaina. Rauduskoivikot vieläkin aiemmin. Kyllä niitä on hyvin paljon jo käsittelyissä. Lisäksi pakko-istutetut rehevän maan räkämänniköt.

    Tietoa ja taitoa on aivan riittämiin toteuttaa ilmaston-, mo:n  ja kansantalouden kannalta hyvin lupaavaa alaa. Viher-anarkistit jotka koettavat ryöstää oikeuden, on tulevaisuuden musta surma.

    Timppa

    Ei uudistushakkuu ole mikään nykypäivän keksintö.  Olen tästä ennenkin kirjoittanut täässäkin ketjussa.   Esimerkiksi P.W. Hannikaisen Metsänhoito-opissa vuodelta 1903 tunnettiin uudistushakkuu, silloin nimellä lohkohakkuu ja jatkuva kasvatus, silloin nimellä harsintahakkuu.  Kirjoittaja suositteli lohkohakkuuta  sellaisiin tapauksiin, joissa tukeiksi kelpaamattomillakin puilla oli kysyntää ja harsintaa sinne, missä muu kuin tukkiosuus jätettiin metsään.

    Minulla on kirjahyllyllyssä Tapion vuosikirja 1913, jossa opetettiin metsäpuun taimien kasvatusta ja vuosikirja 1914, jossa opetettiin taimikon hoitoa ihan nykyaikaankin soveltuvin periaattein.  Taimikoista todettiin se, että ne ovat saattaneet syntyä luontaisesti tai keinollisesti istuttaen tai kylväen.

    Kuten olen ennenkin kirjoittanut kuitupuun kysynnän lisääntyminen, kattava metsätieverkosto ja autoistuminen mahdollisivat nykyisen viljelymetsätalouden.  Olisi ollut käytännössä mahdotonta kävellen tehdä viedä taimia ja istuttaa sekä perata taimikkoja tiettömissä metsissä.  Tietysti ei olisi ollut järkevääkään tällainen puuha, jos sitten suuri osa puusta olisi pitänyt kaataa maahan lahoamaan.

    Nimetön

    Hyvät kuomat, asia vilpitön. Oma muistikuva alkaa 70-luvulta ja silloin esimoto tarvitsi mieskaadon eli ei vielä osannut kaataa puuta. Metsäneuvoja kävi lyömässä kaatoleimat puun kylkiin ja sitten omistaja sai kaataa/kaadattaa leimatut puut leiman osoittamiksi puutavaralajeiksi. Tällöin taisi olla kysymyksessä harsintahakkuu, kun puuta kumminkin jäi myös pystyyn. Muistikuvani mukaan laki velvoitti käyttämään asiantuntijaa leimauksessa. Tämä ei nyt kamalasti liity aukkohakkuun kieltämiseen – on enemmän hataria muistikuvia.

    Jätkä

    metsäpuu. Ei 70- luvulla enää kuituleimikoita leimattu, eikä tukkiakaan muualta kuin korkeintaan harvennuksilta. Pystymittaleimikot olivat eri juttu, mutta silloin Prosessorin mittauskalut olivat hyvin alkukehityksessä,

    ”esimoto” – oli silloin prosessori, joka ei yleensä kaatanut, mutta oli jopa kaato-kasauskoneita, jotka tekivät sen metsurien tavallisesti tekemän kaatamisen.

    Nimetön

    .

    Nimetön

    .

    Nimetön

    .

    Timppa

    Kun Englannin kuningatar Elisabeth kävi 1976 ”metsäretkellä” naapurissa silloin Kymiyhtiön omistamassa metsässä, silloin metsuri oli kaatanut puut ja kone vain karsi ja katkoi ne.  Sekin meteli oli Kuningattarelle liikaa.  Näytti isännille nyrpeää naamaa.  Selvisi kuitetenkin retkestään ja myöhemmin muisteli sitä jo vähän hymysuin.

    Jovain

    Vielä 70-luvulla oli metsänomistajia, joille harsinta oli ainut hyväksyttävävissä oleva metsänkäsittelymuoto. Ei ollut sallittua siihen aikaan, mutta sen aikaisten metsälautakunnan sallimissa rajoissa oli vielä mahdollista. Sen sijaan metsänomistajien omaehtoiset harsinnat johtivat usein vaikeuksiin, jopa metsän rauhoittamiseen.

    Kokemus tällaisen rauhoitettujen metsien puhdistus ja hoitohakkuista on mielen kiintoinen. Sillä tämän päivän mittapuun mukaan ei voida puhua edes metsän hävittämisestä. Voi olla, että nykyisen metsälain aikana sallitaan aika paljon enemmän.

    Puuki

    Jatkuvan kasvatuksen metsien uudistuminen Suomessa on hidasta ellei ole taimet ja vähän isommatkin puut  valmiina pystyssä jo harsinnan aikaan.  Siellä missä on enemmän harrastettu jk:a , kuten esim. Saksassa ja jossain osissa Kanadaa, on enemmän siihen sopivia puulajeja kuin täällä (mm. pyökki , kuusi ja valkokuusi) ja muut kasvuolosuhteet  paremmat.  Yksi ongelma on  auringon säteilykulma joka on Suomessa kesälläkin paljon varjoja aiheuttava pohjoisen sijainnnin takia. Osin siksi puut uudistuu hyvin hitaasti alikasvoksena ja pienaukoissa on sama ongelma.   Kuusi on täällä ainut puolivarjopuu jolla on mahdollista uudistua varjossa. Jotta varjovaikutus ei estäisi taimien kasvua , pitää harsinta tehdä yleensä liian harvaksi kasvupaikan kasvukyvyn kannalta.  Suuri osa maan kasvupotentiaalista  menee  hukkaan.

Esillä 10 vastausta, 2,331 - 2,340 (kaikkiaan 2,399)