Tuskin on näppejään lianna? Rokuli-ajaksi on pyhittänyt, kun on tontuista ja menninkäisistä pitänyt laatia käyttäytymismalleja…

Sopiihan sitä jk:n metsiinkin istuttaa puita ja tehdä th;ja.  Mekin istutettiin yhdelle  jk:n kuviolle taimia ja tehtiin ennakkoraivaustakin.  Ongelmana on vain se että ”virallisesti” sitä ei tehdä koska tuloslaskelma (NNA) ei välttämättä  oikein kestä sitä vertailussa norm. viljelymetsän hoidon kanssa .

Ei ole tarvinnut hätätapauksissa tai illuusiosta poiketen noudattaa hyvää metsänhoitoa. Sillä hyvin hoidetuissa metsissä on jatkuvan kasvatuksen kohteita, joista myös tuloslaskelma tykkää. Onhan tuo ratkikoomista, jos tuhotaan edelleen kasvatettavia tai metsän kasvulle kehittyviä nuoria metsiä tai taimistoja, että päästään noudattamaan normaalia viljelymetsätaloutta.

Mistä niitä riittää hurjan palautteen antajia, kun 60-70 luvullakaan enää ei puhuttu koko asiasta. Metsissä mentiin vielä tätäpäivää, mutta metsäalan koulutuksessa ei puhuttu koko asiasta. Juurikaan muuta ei ollut esillä kuin viljelymetsätaloutta. Pitkästä ylimenokaudesta on ollut kysymys joka tapauksessa ja mistä löytyy kouluttajat tällä hetkellä?

Joskus 60-luvulla, siihen aikaan kun vielä pokasahalla ja justeerilla kaadettiin ja hevosella ajettiin. Tehtiin 40 v. alikasvoksista sippiä. Se oli sen aikaista ropsia vielä ohuempi puutavaralaji. En muista moneenko sentiin latvaläpimitta oli, mutta useita senttejä ohuemmaksi tehtiin kuin ropsi.

Tällä hetkellä tällaiset alikasvokset raivataan metsään tai käytetään energiaksi. On niitä vielä alikasvosmetsiä ja tuo nimike alikasvos on harhaan johtava, koska sitä verrataan edelleen kasvatettavaan kehityskelpoiseen taimistoon. Ns. alikasvoskuusikot eivät ole kehityskelpoisia taimistoja.

Ketjun aloittaja on antanut ”luvan” kirjoittaa avohakkuita vastustavia kommentteja ja vaatinut avohakkuita vastaan lainsäädännöllisiä toimia. Suurimmat avohakkuut, jotka eivät näkyvissä olevalla aikajänteellä palaudu metsiksi, on jo tehty. Pellot, kaupungit, kylät, tiet, radat – ei kasva metsä ei millään. Metsään ei niin suurta aukkoa voi tehdäkään, ettei se ajan kanssa tulisi taas metsäksi. Aikaisempina vuosisatoina metsän arvo oli lähinnä riistamaina, laitumina ja poltto/tarvepuun hakupaikkana. Kaskeaminen aiheutti pienaukkoja, jotka sitten taas palautuivat metsäksi ja hallitsemattomat metsäpalot pystyivät siihen, mihin motolaumakaan ei pysty. Ja taas tuli uutta metsää vuosikymmenten saatossa. Sittemmin ihminen, joka on viljellyt maata vuosituhansia, alkoi soveltaa sieltä saamiaan oppeja metsään. Kitki rikkaruohoja (raivasi ja harvensi) ensin ja koetti saada puut kasvamaan paremmin ja tasaisemmin. Sitten välähti idea, että puuthan voisi korjata ikään kuin viljan – leikkuupuimurilla (motolla). Mutta entä sitten? Sadon jälkeen maa pitää tietysti maa kunnostaa, kylvää ja istuttaa uutta satoa silmälläpitäen. Mutta kun uuden sadon saantiin on niin pitkä aika ja koko ajan pitää tulevaa satoa hoitaa ja varmistaa. Sitten taas lainaus maanviljelyksestä. Ei saa rahaa puusta ja hoidosta on vain kuluja – nyt verovaltio avuksi. Pitää saada tukea, korvauksia tuhoista ja hukkaan menneestä työajasta. Maatalouspolitiikan poukkoilu tuli mukaan. Haetaanpas tukea suon ojitukseen, mutta – ei pahus – kehno idea, haetaan sittenkin tukea ojien tukkimiseen (ennallistaminen). Tässä sirkuksessa pyöritään ja neljän vuoden välein tirehtöörit valitaan uusiksi, kumotaan edellisten päätöksiä ja laitetaan omia tilalle. Metsän kierto on pitkä ja kansan muisti lyhyt. Nyt avohakattavat (päätehakkuu) metsät ovat pääosin luonnonmetsiä – aika vähän taitaa vielä viljeltyjä päätehakattavan. Eli suhteellisen uudesta menetelmästä ei ole kokemusta miten se pitkässä juoksussa toimii. Nyt on hyvä, että käytetään rinnalla myös muita menetelmiä ja päätelmien aika on kaukana meidän jälkeemme.