Tuo boorijuttu jäi vähän epäselväksi, toimii kantokäsittelynä, mutta voisiko boorin lisäys maastoon toimia juurikäävän hoidossa.

Lähestymiskulmani kieltämättä on erilainen ja on puutteellinen. En koe jatkuvaa kasvatusta jatkuvana kasvatuksena. Se voi johtua siitä, kun olin 60-luvulla leimausporukoissa ja toimittiin eritavalla. Siihen aikaan tehtiin jatkuvaa ja tehtiin jaksollista metsänhoitoa samassa metsässä ja leimattiin metsiä metsien vaatimalla tavalla. Vajaatuottoiset ja kasvunsa päättäneet metsät uudistettiin ja muuten leimattiin jatkuvaa ja leimattiin jaksollista tilanteen mukaan ja samassa metsässä. Ei niinkään tehty metsää, niin kuin tällä hetkellä tehdään ja viljelyä ja jalostustoimintaa oli vähemmän. Oli niitä juurikäävän saastuttamia metsiä siihen aikaan, niin myös männyn tyvitervasta. Talvikorjuut olivat pääasiassa siihen aikaan.

Kiitos AJ. Sinä tiedät metsäasioista ja tutkimustuloksista. Väittäisin kuitenkin, että juurikääpä ei ole ogelmallisempi jatkuvassa kasvatuksessa, sillä juurikääpä itsessään on jo este jatkuvalle kasvatukselle. Muutoin jatkuvan kasvatuksen kiertoaikoja voidaan pidentää huomattavasti ja saada arvokasvua aikaiseksi ja korjuuseen. Myös saada luontainen uusi metsä aikaiseksi. Ellei, sitten uudistetaan ja lähdetään alusta. Näin se luontokin toimii.

Ei ole mitään syytä arvostella jaksottaista metsän kasvatusta, mutta jaksottainen metsän kasvatus aika huonosti ottaa vastaan jatkuvan kasvatuksen. Esim. jaksottaisessa mallissa ennakkoraivataan ennen hakkuuta, kun jatkuvassa kasvatuksessa jälkihoito tehdään hakuun jälkeen. Myöskään kemera ei suosi jatkuvaa kasvatusta. Miten saadaan uusia luontaisia taimistoja ja hoidettuja nuoria metsiä kemeran piiriin.

Voi se olla myös boorin puutteesta ja voi olla myös puutostauti siinä mielessä. Tutkimusten ja selvittelyjen alaisena ainakin on.

Voidaan toimia niin eri tavoin. Ei sitä raivaustarvetta ole myöskään hyvin hoidetussa jatkuvan kasvatuksen metsässä. Koska jatkuvassa kasvatuksessa alle syntyneet kehityskelpoiset taimistot ja nuoret metsät säästetään ja niissä on sitten sitä raivaus ja hoitotarvetta. Niin on myös uudistamisen jälkeen syntyneissä uusissa taimistoissa ja nuorissa metsissä. Ja joiden osalta ei aina tiedetä, minkälaista metsää on tulossa. Voi olla myös jatkuvan kasvatuksen keinoin käsiteltävää metsää. Nämä ovat vähän sellaisia samassa metsässä tapahtuvia ja toteutuvia asioita, joista ei välttämättä aina tiedä mistä on kysymys. Toki Timppa, Visakallo ja monet muut ovat onnistuneet jaksottaisen metsän kasvatuksessa hyvin.

Kun ei oteta huomioon sen uuden taimiston ja nuoren metsän aikaansaamista, samoilla hoitokerroilla menään. Mutta jatkuvan kasvatuksen pitemmässä kierrossa tulee niitä hoitokertoja enemmän ja myös se mahdollinen taimikko ja nuori metsä tulee hoidettavaksi myös. Jatkuvassa kasvatuksessa oleellista on, että ensin hakataan, katsotaan jäljelle jäävä puusto ja hoidetaan alustat ja taimistot kuntoon. En tiedä onko tässä isoakaan eroa hoitomuotojen välillä. Ei vaan onnistu aina, muodostuu estettä jossain vaiheessa ja on aloitettava alusta. Mutta voidaanko myöskään luontaisten metsien hoidolle asettaa estettä.