Tuntuisi sienituhojen vaivaamilla alueilla ravintotilanteen metsän kasvatukselle olevan hyvä. Voi olla liiankin hyvä, ainakin kalkkia on liikaa. Ovat emäksisiä ja siinä mielessä kalkin vaivaamia, kun sitä vastoin normi happamilla mailla vaivaa ei esiinny.
Täsmähoitona boorin lisäys toimii kyllä, mutta olisiko avuksi myös maanousemasienen hoidossa?
Jovainille. Linkki Keca & Keca ei aukea koska se ei ole linkki. Jos haluaa lukea tuon boorijutun voi mennä vaikka hakusivulle ja laittaa hakukenttään otsikon. Löytyy pdf-tiedosto.
En usko että tyvilahoa voisi ehkäistä lannoittamalla, koska se edellyttäisi että ravinnetilanteen parantaminen tekisi tuoreista kannoista tai kasvavista puista vastustuskykyisiä lahottajasienelle. Se on totta että turvemailla tyvilaho on harvinaisempi kuin kivennäismailla, mutta veikkaan, että ainakaan pitkälle maatunut ojitettu turvekangas ei enää ole suojassa tartunnoilta.
Olisi mielenkiintoista kokeilla mäntymailla kantojen noston hyötyä tyvitervaksen torjunnassa. Kulotus ei varmaan tule kyseeseen turvemaalla eikä karuilla mailla joilla humus on ohut.
Turvemaille on ehdotettu jk:n käytön lisäämistä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Se on kuitenkin hankalaa, koska turvemaille on parempi harvennuksissakin jättää tavallista enemmän puita pystyyn koska tuulituhot on yleisempiä juuri turvemailla . Myös pohjaveden pinnan nousu voi estää liian harvan metsän kasvun kokonaan. Mallinnuksissa voi jk olla vaikka kuinka hyvä menetelmä CO2-päästöjen kannalta mutta ei toimi välttämättä käytännössä ollenkaan yhtä hyvin.
Olen kirjoittanut ennenkin. Mietittiin miten eräillä korpisoilla harvennettaisiin. Erääässä kuviossa oli valmiiksi erirakenteista metsää. Siihen tehtiin jk-hakkuu.
Toisella kuviolla oli tasakokoista n 50-vuotiasta kuusikkoa, joka oli aikoinaan syntynyt hieskoivikon alle. Tällä ei ollut taimia eikä merkkiäkään siitä, että kuusien sekaan syntyisi uusia kuusia, männyistä tai koivuista puhumattakaan. Päädyttiin perinteiseen harvennukseen, jonka yhteydessä paljastui, että hakatuista kuusista 17 % oli lahovikaisia. Ei tällaisessa tapauksessa liene muuta mahdollisuutta kuin aikanaan tehdä kaistalehakkuu ja aloittaa kierto uudestaan. Siis ensiksi luontainen hieskoivikko ja sitten aikanaan sen alle luontainen kuusikko.
Avohakkuun jälkeisen uudistamisen ja kunnostusojituksen investointikin voi monella turvekangasalueella olla liikaa. Jos nämä voidaan välttää poimintahakkuilla, saadaan aiemmalle ojitusinvestoinnille tuottoa ja teollisuudelle puuta.
Luontainen uudistaminen onnistuu hyvin avohakkuun jälkeen esim. rahkasammalpeitteisillä turvemailla. Jos maaperä on liian kuiva uudistumiselle, tukitaan ojat muutamaksi vuodeksi. Koivun ja männyn siemeniä tulee lähipuista yleensä liiankin kanssa. Yhden semmosen kohteen metsitykseen riitti puolenkymmentä mä s-puuta aukon reunalla. Jos mahdollista ne kannattaa jättää vallitsevan tuulen suunnan mukaan sopivasti.
Korpikuusikot uudistuu myös yleensä hyvin luontaisesti ainakin pohjoisessa. E-Suomessahan niitä ei juuri olekaan ja taitavat olla ne harvat usein siellä metsälakikohteitakin tai muuten suojelukohteita.
Poimintahakkuukin sopii varmaan joillekin kasvupaikoille ja puustoille. Rehevät turvekankaat voi kasvaa yhtä hyvin puuta kuin vast. lehtomaiset kangasmaat. Silloin riittää puuta vähän reippaamman harvennuksen jälkeenkin haihduttamaan vettä , jos puut vain pysyvät sitten pystyssä.
A.J :n huomautus tuottavuus menettelystä jää monelta huomaamatta. Puuki on siirtynyt eri-ikäiskasvattajaksi aikoja sitten ja hakee vielä optimimuotoa tyyppi kohtaisesti. Metsän tuottavuuden optimointi on laaaaja pilvi josta ei ole paljoa perimätietoa tallennettuna. Monesta ”kurssaajasta” ja pinon polkijasta on enemmän tallennettua tietoa. En tähän liitä kartellissa mukana olleita MG:n johtoa ja hallitusta joille sopivin metsä olisi saunan takana.
Vaihtoehtoja riittää yhdistellä joista oikein valiten on mahdollista välttää tai säästyä sijoitetusta tappioista.
Kyllä vuosittain on alan tiedotusvälineissä ollut juttuja ”metsän tuottavuuden optimoinista”. On kirjojakin ja pakinoita mo hyvistä onnistumisista eri tilanteissa. Niitä kelaamalla ja omaksumalla niksit pärjää hyvinkin pitkälle.
AJ: Ei aukene nuo linkit, sillä huonosti hallitsen niiden käyttöä, mutta boorin käytöstä on kokemusta. Boorin käytössä kysymys ei varsinaisesti ole ravintotilanteesta, ei ainakaan ravinteiden puutteesta, vaan boorin puutteesta. Joka esim. juuresten viljelyssä on välttämätöntä antaa. Peltoviljelyssä boorin voi antaa muun lannoituksen yhteydessä, mutta metsässä siihen tuskin on tarvetta. Sillä kasvuhäiriön ja maannouseman vaivaamat alueet ovat yleensä ravintorikkaita ja tuskin tarvitsevat lisälannoitusta. Metsässä boorin voi antaa täsmälannoituksena.
Juurikääpä on professori Hantulan mukaan ongelmallisempi jatkuvassa ksvatuksessa. Esityksessä väitetään että edes sekapuusto ei estä kääpäsienen leviämistä. Sen sijaan kantokäsittely auttaa, samoin tulevaisuudessa mahdollisesti juurikäävälle haitallisten virusten ymppääminen kantoihin ja taudinkestävien kuusialkuperien istuttaminen. (Mahdolliset ruotsalaiset kestävät, mutta meihin verrattuna eteläisemmät, kuusialkuperät eivät kuitenkaan sellaisenaan kelpaa koko Suomeen.)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.