Ihmetyttää tuo, että miten vuosittaisissa hakkuissa tukkipuun osuus on lähes yhtä suuri kuin kuidun. Se on joko osoitus hyvästä metsänhoidossta tai sen laiminlyönnistä. Luulisi asiantuntijoiden osaavan tuon laskea, mikä se pitäisi olla, että taimikot tulee hoidettua. Mutta näin maallikkona sanoisin, että kuitupuuta jää paljon korjaamatta ja nuoret metsät hoitamatta.
Yhteismetsällä oli kymmenvuotiskaudella kuusen tukkiprosentti 65, männyn 66 ja koivun 21. Meidän metsät ovat kyllä tavallista järeämpiä. Harvennukset tehdään mieluummin etuajassa, mikä tietenkin pudottaa kuitupuun osuutta.
Siitä olen samaa mieltä, että monin paikoin olisi syytä tehdä lisää harvennuksia.
Juurikäävän biologinen torjunta edellyttäisi että olisi olemassa luonnonmukainen sienimyrkky. Asiaa tutkitaan kyllä aktiivisesti. Jos löytyisi kääpäsienille vastustuskykyinen mänty- ja kuusialkuperä, niitä voisi alkaa levittää.
Olisiko rannikoiden lahon yleisyyteen tuulella osuutensa. Kivisessä maassa juuret hieroutuvat puhki kovilla tuulilla. Vauriokohdasta alkaa lahoaminen. Mitä isommaksi puu kasvaa ,sitä enemmän purjepintaa tuulen heilutella.
Koko tyvilaho-ongelmahan alkoi rannikolta, kun siellä hakattiin metsiä sulan maan aikaan purjelaiva-aikakaudella. Moto ja ajokone teloineen jyrsii nykysin paljon tod.näkösemmin kuusten juuria kuin tuulen heiluttelu. Sorkkaeläimilläkin on oma osuutensa juurivaurioihin , jos on niille alttiita metsiä. Talvikorjuu estää kuusten juurivauriot miltei kokonaan.
Kuusen taimista osa aletaan saada lähiaikoina solumaljoissa kasvatetuista alkuperistä. Sillä tavalla on ruotsalaisen tutkimuksen mukaan jo saatu juurikäävälle tavallista kestävämpiä siemen alkuperiä eroteltua ja kestävämpiä taimia aikaiseksi.
Ainakin meillä tyvilahoa on esiintynyt vain niillä kuvioilla, missä tuli aikoinaan tehtyä puunkorjuuta vinssin kanssa. Viimeiset 40 vuotta korjuu on tehty motoilla ja ajokoneilla, eikä tyvilaho-ongelma ole ainakaan lisääntynyt, vaan juuri päinvastoin.
Suorittavalla on tuolla etiäinen boorin käytöstä juurikasvien viljelyssä ja myös puuston kasvuhäiriöistä vanhassa pellossa, jossa kasvuhäiriöstä kärsivän puun kannosta paljastuu myös laho. Näin se on käytännössä ja myös tutkimus on selvittänyt, että nämä kasvuhäiriöt ovat boorin käytöllä torjuttavissa. Miten lienee sitten laajemmin, sitähän siellä kysytään, onko boorin käyttöä tutkittu maannousemasienen torjunnassa?
Booriyhdisteitä on kokeiltu kantokäsittelynä ainakin Yhdysvalloissa ja Serbiassa, ja kyllä sekin sen homman ilmeisesti hoitaa aivan tehokkaasti. Sopivalla yhdisteellä hoituisi boorilannoitus samalla. Pellonmetsityksessä olisi aina muutenkin tutkittava ja hoidettava ravinnetilanne kuntoon metsäpuille sopivaksi.
Esim. Keca & Keca. 2012. The Efficiency of Rotstop and Sodium Borate to Control Primary Infections of Heterobasidion to Picea abies Stumps: a Serbian Study. Baltic Forestry 18(2):247-254
Sori, menin vahingossa keskustelun edelle. Oli vaan boorin puutteesta juuresviljelyssä ja kuusikon kasvuhäiriön aiheuttajana. Esiintyvät samontyyppisillä alueilla kuin maannousemasieni.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 2,271 - 2,280 (kaikkiaan 2,399)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.