No sitähän juuri yritin… ?! Siis selittää, miksi jk on jk:ssa isompi ongelma kuin jaksollisessa mallissa. Jovain mielestäni väitti että ongelma on samanlainen.
Onhan jk:ta uudistettava avohakattava, ellei onnistuta säilyttämään jk:n jatkuvaa luontaista uudistumista. Siihen varatut keinot eivät useinkaan riitä. Menee mieluummin niinpäin, että uudistuu, jos tarvittavat elementit ovat olemassa. Siihen suuntaan luontokin toimii.
Luonnontuhot, joita on aika paljon ja toisaalta hoidon puutteet, kuten mm. esillä olleet kuusiporat, juurikäävät, yletön kuusen viljely jne jne…, vaikka myyrät joskus, toimivat kaikki samaan suuntaan. Eli on siellä tarjolla niitä vaihtoehtoja, ajatus vaan on siinä, miten onnistutaan eri vaihtoehtoja yhdistämään ja yhteen sovittamaan.
Ihmetyttää tuo, että miten vuosittaisissa hakkuissa tukkipuun osuus on lähes yhtä suuri kuin kuidun. Se on joko osoitus hyvästä metsänhoidossta tai sen laiminlyönnistä. Luulisi asiantuntijoiden osaavan tuon laskea, mikä se pitäisi olla, että taimikot tulee hoidettua. Mutta näin maallikkona sanoisin, että kuitupuuta jää paljon korjaamatta ja nuoret metsät hoitamatta.
Tuo pitää paikkansa. Ajeletpa missä päin Suomea, hoitamattomia tureikoita riittää. Ja kuinka paljon niitä mahtaa olla huonojen teitten ja taipaleiden takana?!
Hoitamattomuus vain lisää kuitupuuprosenttia. Puun kasvunopeus pysyy saman suuruisena, ellei ole vajaa tuo runkoluku/ ha.
Kun jk (juurikääpä) vaivaa jk-metsää (Jatkuvan kasvatuksen metsää), niin kyllä se vaikeuttaa usein myös jk-uudistamista (jaksollisen kasvatuksen uudistamista)
Jk-avohakkuussa, jossa kannoissa on jk – on paras keino nyppiä kannot ylös ja murskata ne, antaa kuivua ja kelin salliessa polttaa / kulottaa alue perusteellisesti.
Sen jälkeen voikin alueen uudistaa hyvärotuisilla kuusentaimilla, taikka rauduksilla.
Jätkän resepti melko hyvä, mutta: ei häviä juurikääpä kokonaan edes kannot nostamalla ja kulottamalla. Se piileskelee edelleen syvemmällä maassa olevissa ohuissa juurissa. Siksi olisi noinkin järeiden toimenpiteiden jälkeen varminta vaihtaa välillä lehtipuulle. Lisäksi kannot pitää kuivata mieluiten alueen ulkopuolella ja kuljettaa polttoon.
Onkos tutkittu maaperän ravinnetilan vaikutuksia juurikäävän esiitymiseen. Iskeekö se esimerkiksi herkemmin jo valmiiksi huonokuntoisiin puihin. Kasvinviljelypuolella boorin niukkuus aiheuttaa vikoja ja epämuotoisuutta juurikasveihin . Miksei sama tapahtuisi myös puiden juurille ,jotka ovat tällöin alttiimpia myös sienituhoille. Aika usein ravinnepulasta ja kasvuhäiriöstä kärsivän puun kannosta paljastuu myös laho. Viimeksi esimerkki kyseisestä löytyi edelliseltä isolta työmaalta ,joka oli metsitetty pelto . Maannousemaa siellä tuskin ennestään on ollut. Lahoa esiintyi kuitenkin keskimääräistä enemmän.
Eikö Lukella ole joutilaita taivastelijoita kehittämään semmoinen myrk.. korjaan biotorjunta-aine, joka hakkuun jälkeen levitettynä tappai..korjaan lihottaisi juurikäävän hengiltä?
”Kasvinviljelypuolella boorin niukkuus aiheuttaa vikoja ja epämuotoisuutta juurikasveihin . Miksei sama tapahtuisi myös puiden juurille ,jotka ovat tällöin alttiimpia myös sienituhoille.”
METLA: ”Suomessa boorinpuutosta esiintyy erityisesti kaukana merestä olevilla alueilla, missä sadeveden booripitoisuus on alhaisempi kuin rannikoilla. Todennäköisesti aiemmin harjoitettu kaskitalous ja metsälaidunnus ovat osaltaan lisänneet kivennäismailla boorinpuutosta, mikä puolestaan lisää kasvuhäiriöriskiä nykyisissä hyvin kasvavissa metsissä”
Lahoa eniten rannikolla, jossa ei juuri esiinny boorin puutosta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 2,261 - 2,270 (kaikkiaan 2,399)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.