Mikä Jk. ongelma, eihän siitä ole kysymys. On tietenkin siinä mielessä, jos jk:ta ajatellaan jatkuvana. Eihän se onnistu jatkuvana jk:n vaivaamilla alueilla ja ei oikein muutenkaan. On uudistettava määräajoin, saadaan uutta alkua valopuille ja ei pääse jk metsä liikaa kuusettumaan. Näin ainakin Etelä-Suomessa ja ainahan luonnontuhot voivat ehtiä ohjaamaan samaan suuntaan.
Tuo männyn juurikääpä, sehän on samasta sienestä ja näyttäisi Luken mukaan esiintyvän enemmän Itä-Suomessa.
Tyvilaho on levinnyt pohjoisemmaksi vuosien mittaan. Molemmilla havupuulajeilla potentiaaliset tyvilahoalueet on laajentuneet ja tod. näk. laajenevat edelleen. Kuusella yläraja on nyt jossain Etelä-Lapin rajoilla, kun se oli 30 vuotta sitten parisataa km etelämpänä. Ei kannata vähätellä sen haittoja siellä missä se on jo puissa. Tiheät alikasvosryppäät levittää tyvilahoa pahiten. Siksi jk ei sovi tyvilahoalueille. Lehtipuiden kasvatus ei onnistu kunnolla jk:n tyylillä talousmetissä.
Harvaan istutuksella voidaan vähentää tyvilahon lisääntymistä , jos kuusi on ainut kasvatusvaihtoehto jollain rehevällä kasvupaikalla esim. hirvien estäessä koivun viljelyn. N. 5 m päähän tyvilahosta kannosta istutettu taimi ei enää joudu kannon juurten kautta leviävän tyvilahon jatkokasvukohteeksi . Kuusen jalostuksella saadaan ehkä parin vuoden sisällä tyvilahottajalle entistä jonkin verran kestävämpiä ku-taimia myyntiin..
Havununna ja sen heikentämät kuuset on erityisen alttiita kuusiporatuhoille tulevaisuudessa varsinkin kuuselle liian kuivilla kasvupaikoilla. Se tuholaisketju on ollut syynä esim. K-Euroopan isoille metsätuhoille . Siihen ei auta kuin hyvä metsänhoito (mm. harvennukset ajoissa, sekapuustojen suosiminen) ja hirvieläntuhojen vähentäminen männiköiden kasvatuksen mahdollistamiseksi .
Juurikääpäsieniä on Suomessa 2 eri lajia : männyn ja kuusen . Männynjuurikääpä voi muistaakseni tarttua myös kuuseen.
”Kuusen ohella kuusenjuurikääpä on myös lehtikuusen lahottaja. Sekä kuusella että lehtikuusella kuusenjuurikääpä aiheuttaa tyvilahoa (entiseltä nimeltään maannousemaa). Lisäksi kuusenjuurikääpä leviää lahosta kuusen kannosta lähellä kasvaviin männyn taimiin ja aiheuttaa niiden kuolemista. Kuusenjuurikääpätuho männyn taimikossa jää kuitenkin aina pienialaiseksi ja lyhytaikaiseksi.
Männynjuurikääpä vaivaa nimenomaan männiköitä aiheuttaen tyvitervastautia, mutta se saattaa olla pääasiallinen lahottaja myös kuusikoissa ja lehtikuusikossa. Silloin se aiheuttaa kuusenjuurikäävän tavoin tyvilahoa. Mikään havupuistamme ei ole täysin kestävä männynjuurikääpää vastaan. Havupuita kestävämpiä ovat lehtipuut, joskin esimerkiksi koivu voi saada tartunnan kasvaessaan sekapuuna männikössä. Männynjuurikääpä ei todennäköisesti pysty leviämään lehtipuusta toiseen, joten sieni häviää ajan kanssa puhtaasta lehtimetsästä. Männynjuurikääpää on tavattu myös varpukasveilla, kuten kanervalla, mustikalla ja puolukalla.”
Myös Amerikoissa ollaan kehittämässä harvennustekniikoita, heillä hyönteisten lisäksi paha tuholainen on metsäpalo. Molempien alkusyy on metsien kasvattaminen liian tiheinä ja liian vanhoiksi. Hankkeen sponsori Louis Bacon on tunnettu myös Peter Nygårdin naapurina Bahamasaarilla.
Jovain: ”Kannattaako myöskään maannousemalla ressata. Luken mukaan juurikääpää esiintyy rannikkoseudulla ja ahvenanmaalla 10-30 % kuusikoista ja sisämaassa vähemmän.”
Kun tyvet menee kuitu- tai energiapuupinoon, vahinko on konkreettinen. Helposti 20% kuusesta kerryttämästä kuutiomäärästä kokee tuon kohtalon. Lisäksi koska vaiva tuntuu leviävän, vastaus on kullä kannattaa.
”Eiköhän sienen hallinta ole aika hyvin hallussa. On luonnollista, että sienen vaivaamilla alueilla kuusen kasvatusta ei jatketa.”
Sienen hallinta ei ole hallussa. Moni luulee, että kantokäsittely auttaa asiaan, mutta sehän vain hidastaa ongelman pahenemista. Puulajin vaihto ei ole ollenkaan luonnollinen asia. Itse laitoin viime toukokuussa koivua ja ne oli lähes kaikki syöty heinä-elokuussa, kun Tricon kanssa kuviolle saavuin. Kuusen suosiosta päätellen lähes kaikki lahokuusikoiden hakkaajat päätyy puulajivalinnassa kuuseen. Arvaatko, mitä tästä seuraa tulevaisuudessa, kun taimikot kasvaa harvennus- ja päätehakkuuvaiheeseen?
”Näin se on myös jaksottaisessa metsän kasvatuksessa ja tuo väittämä, että maannousema olisi jatkuvan kasvatuksen ongelma, on aika kaukaa haettu.”
Ongelma korostuu jatkuvan kasvatuksen kohteissa.
”Vähänkö on viimeiset vuosikymmenet muokattu ja istutettu kuuselle. Sitäkään ei ole perusteltu maannousemalla.”
Sehän olisikin vitsikästä, jos kuusen istutusta perusteltaisiin kuusta vaivaavalla sienellä.
”Tuskin tiedetään sitäkään, oliko vuosikymmeniä jatkuneessa kuusen istutuksessa kysymys onnesta vai onnettomuudesta ja minkälaisen uhkan kirjanpainaja tulee sitten tulevaisuudessa asettamaan.”
Yhä yleisempää on nykyään suositella sekametsän kasvatusta.
Jovain..”Mikä Jk. ongelma, eihän siitä ole kysymys. On tietenkin siinä mielessä, jos jk:ta ajatellaan jatkuvana. Eihän se onnistu jatkuvana jk:n vaivaamilla alueilla ja ei oikein muutenkaan…”
Jovainin tiedot kovin heikot. Onhan minullakin ollut juurikääpää jo männikössä pohjois-satakunnan palstalla. Kyllä sitä esiintyy koko eteläsuomessa. Kuusikoissa oikein pahastikkin paikoin.
Aivan, jk ei onnistu juurikäävän vaivaamilla alueilla.
Jos kysymys kuului, että juurikääpä nähdään jatkuvan kasvatuksen esteenä tai nähdään jk metsän kasvatusta rajoittavana tekijänä. Siihen ei ole syytä uskoa, sillä samanlainen ongelma juurikääpä on myös jaksollisessa metsän kasvatuksessa.
Kuusenjuurikääpä on hankala vastus jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa. Puulajin vaihto pois kuusesta maaperän puhdistamiseksi ei välttämättä onnistu ilman avohakkuuta ja metsänviljelyä, paitsi jos lähtökohta on sekametsä jossa on edellytykset luontaiselle uudistamiselle. Männynjuurikääpä on vielä tätäkin visaisempi ongelma, kun männylle ei ole karumman pään kasvupaikoilla oikein järkevää puulajivaihtoehtoa. Sen leviäminen pitäisi estää kaikin keinoin.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.