Tuo Puuki esittämä vanhan kuusikon tai sankan kuusikon uudistaminen yleensäkään ei mitenkään onnistu muutoin kuin avohakkuuna. Oksa-ja latvusmäärät yksin ovat sellainen törkyläjä ja myöhemmin lannoitepaukku, jossa kaikki muu roju hyökkää kasvuun(sitomaan hiiltä). Jos sitä ei heti olla taimettamassa, se jää aikomukseksi.
A.J. Onpa hyvä kysymys. Tuota vois lähestyä matemaattisella ratkaisulla jossa etsitään parasta mallia ja sen tavoite olisi tiedossa. Siitä vaan kaikki ratkaisemaan.
Perko: mallintamiseen tarvitaan lähtötietoja. Miten oletat uudistumisen onnistuvan ja miten oletat jäävien puiden kasvavan. Ei tarvitse vastata, mutta nämä kaksi parametriä ovat ratkaisevia ja laskentakorko tärkeä myös.
Paras malli löytyy suht. helposti laskemalla. Mutta eri asia on miten missäkin kohteessa teoriassa paras tapa toimii hyvin myös käytännössä. Nyt on vielä aika paljon hyviä kohteita tehdä jk:n hakkuitakin koska taimikot on aikoinaan perustettu muokkaamalla maaperää ja usein viljelemällä joten alkuperätilanne on hyvä tehdä vaikka mitä huvittaa koska alikasvosta on. Ainakin jonkin aikaa toimii yleensä hyvin siitä lähteä kasvattamaan eri-ikäisrakenteista metsää tai sitten voi jatkaa tasaikäistä kasvatusta, jos olosuhteet syystä tai toisesta sopii paremmin sille.
Jos tavoite on vain osoittaa jokin menetelmä pelkän mat. mallin avulla parhaaksi, niin helposti menee metsään tai tässä tapauksessa ohi metsän.
Jos tulos (maaperän hiilestä)on syntynyt toisen tutkimuksen sivutuotteena (yli 600 kestokoealalta saatujen tulosten perusteella pitkällä aikavälillä ) ja julkaistu jossain muualla ,niin ei se tee siitä kait väärää muuten kuin jonkun poteroituneen avohakkuun vastustajan oksanreijästä katsottuna.
Missä muuten Simulan(?) tutkimus aurausalojen päästöistä on vertaisarvioitu ? Aurauksia kun ei enää nykyään juuri ollenkaan tehdä vaan muokkaukset tehdään ihan eri tavalla .
Tahvonen kertoo , että jk on kannattavampaa taloudellis-ekologisesti tarkasteltuna mo:lle vaan ei sitä missä on kannatavampaa ja miten laskien lopputulokseen on päästy.
Kyllähän maaperän hiilivaroista on olemassa muutakin tutkimusta kuin Ilvesniemen ja Simulan. Muun muassa Luken kasvihuonekaasuinventaariossa lasketaan koko ajan myös maaperän hiilivaraston muutoksia. Jatkuvan kasvatuksen metsistä ei ole paljoa havaintoja, mutta kyllä menetelmän vaikutuksista voidaan tehdä asiantuntevia arvioita aiemman tutkimustiedon ja biologian ja ekologian teorian pohjalta. Esimerkiksi voidaan melko luotettavasti tehdä se johtopäätös, että kun tehdään avohakkuu ja maa muokataan, maaperän hiilivarastossa on suurempi vaihtelu, kuin jos tehdään vain poimintahakkuuta ilman maanmuokkausta. Pitkällä aikavälillä menetelmien välillä ei pitäisi olla suurta eroa, koska avohakkuumallin suurempi karikesato tasoittaa erot. Kuten Puuki tuonnempana totesi, jos eroa on, niin kivennäismailla mieluummin siihen suuntaan, että jaksollisen mallin metsässä ovat molemmat suurempia – sekä hiilivarasto että hiilen sidonta.
Tämän kommentin laitoin YLEn kommenttikenttään nimimerkille Umpilumi, joka luuli että puusto kasvaa yhtä paljon molemmilla menetelmillä:
”Eivät menetelmät ole samanarvoiset: jaksollinen metsä kasvaa kiertoaikana hieman enemmän kuin jatkuvan kasvatuksen metsä. Tämä johtuu maanmuokkauksesta joka kiihdyttää maan ravinnekiertoa ja jalostetun taimi- ja siemenaineksen käytöstä. Koska kasvu on avohakkuumallissa suurempi, on myös maahan päätyvä kariketuotanto suurempi. Tästä johtuen voidaan sanoa, että avohakkuumallissa maan hiilivarasto vaihtelee enemmän kuin peitteisessä mallissa, mutta kokonaismäärässä ei liene suurta eroa pitkällä aikavälillä. Luonnontilainen aarniometsä on aina paras hiilivarasto, jos se vain säilyy metsätuhoilta pystyssä. Kuten nähdään vaikka Keski-Euroopan, Kanadan ja Venäjän metsistä, tuppaa kuitenkin käymään niin, että jos ihminen lakkaa tekemästä aukkoja, luonto tekee niitä metsätuhojen muodossa ennemmin tai myöhemmin: tulee hyönteistuho, myrsky tai metsäpalo.”
On kyllä niitä muitakin tutkimuksia julkastu. Joskus kaivoin esille (en muista mistä) netistä käppyrän avohakkuualojen hiilipäästötutkimuksen alkuvuosilta juuri avohakkuun jälkeen. Muistan vielä tuloksenkin joka oli + max ~ 15-20 tn/ha 20 vuoden ajalta. Siihen pitää lisätä sitten vastaavasti lisääntyvä hiilen sitoutuminen ensin heinikkoon, vesakkoon ja paremmin kasvavaan viljeltyyn puustoon myöhemmin . Puusto voi sitoa esim. n. 100 tn/kiertoaika enemmän hiiltä kuin edellinen luontaisesti syntynyt puusukupolvi sitoi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 2,201 - 2,210 (kaikkiaan 2,399)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.