Metsän harventaminen on jatkumo, jossa aukon koko vaihtelee yhden puun aukosta kaistaleiden kautta avohakkuuseen. Otsikon mukainen vaihtoehto on esimerkiksi hyvän metsänhoidon ohjeissakin mainittu, erityisesti hoidettujen männiköiden vaihtoehto, eli viimeisen harvennuksen tekeminen yläharvennuksena. Se pidentää hieman kiertoaikaa ja lisää kiertoajan tukkiosuutta sekä parantaa taloudellista tulosta. Vaihtoehto on esitelty ohjeissa laskentaesimerkkien kanssa. Myös hieman erirakenteisessa hyvin kasvavassa tiheähkössä kuusikossa mahdollinen.
Tolopainen. Kyllä väittää, esimerkiksi emeritusprofessori Erkki Lähde Jatkuvan kasvatuksen yhdistyksen Silva ry:n tilaisuudessa Porvoossa.
Olin minäkin kerran eräässä koulutustilaisuudessa, joka pidettiin Helsingin yliopistolla. Siellä Lähde kertoi samaa. Sauli Valkonen aivan muuta. Siis sen, että pohjoismaiden tutkimusten mukaan jaksollisen kasvu on 20-40 % parempi kuin jatkuvan. Kertoipa senkin, että eräs, muistaakseni ruotsalainen, jatkuvan kasvatuksen tutkimus keskeytettiin, koska koealue ei taimettunut.
Samoihin prosenttilukuihin Lähde päätyi toisten tutkijoiden kanssa. Etumerkki oli vain eri.
On se kummallista, että ideologia parantaa metsänkasvuakin. Sehän muuttaa yleensä tosiasiat aina tarpeen mukaisiksi. Vasemmiston ay on siitä hyvä esimerkki. Nykyisin olisi asiat helppo selvittää faktan tarkistuksella.
Niin siksi näkemyksiä on vaikeampi yheensovittaa kuin faktoja. Eduskunta on siitä hyvä esimerkki. Vaikea tehdä jätkeviä päätöksiä. Meillä ei olekaan käytössä demokratia. Sanon aina viimeisen sanan, eikä se ole kyllä tehdään niin.
2000-luvulla kun innostuttiin siitä, että jk pitää saada metsälakiin yhdeksi hyväksytyksi menetelmäksi, oli useamman selvityksen mukaan jk:n metsien kokonaiskasvu keskimäärin n. 1 m³ /ha/v kiertoaikana tasaikäistä heikompaa. Sen jälkeen on mh-menetelmät jonkin verran parantuneet, esim. laikku- ja kääntömätästys on tullut selvästi yleisimmäksi maanmuokkaustavaksi ja puiden lisäjalostus (uuden sukupolven taimet) on parantanut puiden kasvua jo entisestään hyvästä tasosta jonkin verran . Eli jk-metsän parempi kasvu on fiktiota eikä faktaa. Joskus sen arvokasvu voi olla parempi kuin tasaikäisen metsän mutta se vaatii sitten siihen sopivan metsän valmiina ja muutenkin hyvät olosuhteet esim. taimettumiselle.
Paremman arvokasvun pitäisi päihittää taloudellisessa mielessä tasaikäsen metsän tuomat muut hyödyt , jos vertaillaan menetelmien kannattavuuseroja . Siihen vertailuun ei riitä se, jos vain toisen tyylin metsään tehdään optimitoimenpiteitä optimiolosuhteissa ja 2. menetelmän metsää käsitellään mahdollisimman epäedullisesti sen parhaan tuoton kannalta. Silloin vertailun lopputuloksesta tulee tietysti fiktiivinen.
Kannattaako näistä asioista kovin paljon väitellä, kun samaan päämäärään päästään avohakkuiden kautta. Luontaisten taimistojen kautta ja toisaalta jaksottaisessa viljelyn kautta. Muuten hoitomuodoissa on päällekkäisyyksiä ja sopivat vaikka samaan metsään.
Kasvussa, kustannusrakenteessa, jos vaikka elinkeinorakenteessa voi olla eroja, mutta kannattaako niistäkään olla huolissaan. Hoituisivat kyllä jos ismit asettuisivat kohdalleen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.