Se, että metsänkasvu on lisääntynyt yli kaksin kertaiseksi, sitä ei voi verrata harsintahakkuisiin ja siitä syystä sen aikaisiin vajaatuottoisiin metsiin. Ei kerro metsänhoidon paremmuudesta siitäkään syystä, että peitteinen metsänkasvatus oli kiellettyjen listalla aina uusimpaan metsälain päivitykseen, eli 2010 luvulle asti.
Esimerkiksi Luken 1980-luvulta asti kasvatetut jatkuvan kassvatuksen MT-metsät ovat varmasti hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla ja siis myös paremmin kuin normaalissa Matti Meikäläisen metsässä on mahdollista. Siellä on myös kosteusolot hyvät, mikä mahdollistaa taimettumisen. Tästä huolimatta keskikasvu on 4-5 m3/ha/v. Meillä Keski-Suomessa karummissa oloissa MT-metsien keskikasvu on n 6,5 m3/ha/v. Uusilla taimilla ja hyvällä varhaisperkauksella päästään epäilemättä tasolle 7 m3/ha/v puhtaissa kuusikoissa. Kun onnistutaan saamaan mukaan hyvä mäntyseos ollaankin jo lähellä tasoa 8 m3/ha/v.
Kerroin jo aiemmin , että olen laskenut exelillä jk:n ja kuusen istustusalojen vertailuja eri korkokannoilla. Jk:n tyylillä olisi esim. erään ku-ist.alueella hävinny vielä 4 %:n laskentakorolla laskettuna vaikka olisi ollut parempi lähtökohta kuin todellisuudessa oli tehdä jk:n hakkuu. Seuraava kysymys vois olla , että mikset laskenut isommalla korolla ? Sen vuoksi en koska se ei ole realistinen korko ko. kohteelle monestakin eri syystä. Perko on ilm. niin uusi palstalla, että ei ole seurannut edellisten vuosien keskusteluja (ei ainakaan ole ollut kommentoimassa), joten ei tiedä että ko. asiaa on puitu melko juurtajaksain jo kauan sitten.
Visakallo:On lopetettava valehtelu, ettei jk-metsiä tarvitse hoitaa. Pelkästään tällä saataisiin eri kasvatusmenetelmien vertailu asiallisemmaksi.
Kyllä, juuri noin. Itsekkin on tullut kokeiltua muutamalla kuviolla jk:ta. Ei tule taimia pienaukkoihin, vattua ja heinää kyllä. Yksi kuvio joka on kaksi kertaa harvennettu ylhäältäpäin on nyt melkoisen erirakenteinen. ensimmäinen harvennus 2002 ja toinen 2013, tuottivat laadukkaan tukkisaannon(mänty/koivu). Tuon ensimmäisen harvennuksen jälkeen tuli vielä jokusia uusia taimia jäljelle jääneiden isompien mäntyjen ja koivujen alle.
Kohdasta josta poistettiin isompia kuusia muodostui pienaukko , johon tuli noin parimetrinen vatukko, ei yhtään puuntainta. kohta mätästettiin jälkeenpäin, kun kalustoa oli muutenkin lähellä ja istutettiin kuuselle ja hieman rauduskoivua. Viitisen vuotta sai perata 2-3 kertaa vuodessa jotta taimet sai pysymään hengissä, kun vatukko alkoi pienentyä tuli ruohot ongelmaksi. Koivut meni hirvieläinten ruuaksi ja osa niistä ei lähtenyt kunnon kasvuun ollenkaan, kun oli hiukankin varjostusta. Nyt tuossa kohtaa on kyllä hyvin kasvavia kuusia, mutta työmäärä oli valtava. Tuo muutaman vuoden odotus ennen, kuin se muokattiin tuotti kyllä paljon harmia. Ellei olisi istutettu niin vieläkin odotettaisiin luonnon taimia tulevaksi.
Kohta pitäisi harventaa taas. Kuuset jotka nyt ovat poistovuorossa ovat valtavan leveäoksaisia, järeytyvät kyllä, mutta laatu on kyllä surkea, on latvanvaihtoa, pihkaavuotavia koroja ja todennäköisesti myös lahoa.
Pienaukoissa reunametsävaikutus on tosiaan melkoinen ja etenkin valopuut siitä kärsivät.
Koivujen alle kuusta kyllä tulee. Paikoin liikaakin, paikoin aivan liian vähän. Vallitseva ilmiö on se, että ala taimettuu epätasaisesti. Tuosta seuraa kaksi ongelmaa. Ensinnäkin tietysti raivaustarve. Toisekseen jostain syystä kuuset tuntuvat viihtyvän hyvin koivujen lähellä. Kun siis taimi tulee alle metrin etäisyydelle koivusta, pitää sekin raivata pois, ellei moottorisahatyönä aio hakkuuta tehdä.
Lopulta kasvatuskelpoinen taimimäärä, huolimatta jostain jk-tutkimuksessa esitetystä huikeasta taimimäärästä, on aika vaatimaton. Ja kun laajoilla alueilla on pelkkää tyhjää vielä 30-vuotiaassakin koivikossa, pitäisi ehdottomasti tällainen riski ottaa mukaan kannattavuuslaskelmiin. Vaikutus tulee kahta kautta. Jos leimikossa on alueita, joilla ei ole mitään hakattavaa, jää kertymä vaatimattomaksi eli ostajat eivät kohteesta kiinnostu. Ainakin kantohinta jää alhaiseksi. Vaihtoehtona on huolehtia hakkuiden välissä raivauksen lisäksi myös täydennysistutuksesta ja heinäyksestä.
Valehtelusta puhuminen on tietysti hankalaa, kun on kyse abstrakteista käsitteistä. Yleisen oikeuskäytännön mukaan nekin on voitava suhteuttaa ko. asiasta puhuttaessa vallitsevaan tasoon. Siksi jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry:n sivuilla olevan Usein kysyttyä-osion vastaus edustaa mielestäni vähintään sovellettua totuutta:
Aiheutuuko yläharvennuksesta korjuuvaurioita?
– Jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksissa syntyy erittäin vähän puustovaurioita (vastauksen kirjoitusvihre korjattu).
Kohdasta josta poistettiin isompia kuusia muodostui pienaukko , johon tuli noin parimetrinen vatukko, ei yhtään puuntainta.
Meillä tehtiin v 2000 jk-tyyliin harvennettuun metsään pienaukko kohtaan, josta kaadettiin ikääntyneet koivut. Maapohja OMT. Koivujenkaan alle ei ollut kasvanut yhtään kuusentainta. Laikutettiin ja istutettiin kuuset. Päästiin vähän helpommalla kuin Pilke. Muutama vuosi piti meidänkin siivota paikalle kasvanutta myös 2-metristä vatukkoa pahimmillaan myös kahdesti kesässä. Apuna oli pari tyttären poikaa. Oppivat vähän metsänhoidosta ja maksoin kyllä puuhasta vähän taskurahaakin. Nyt on paikalla hyvä kuusentaimikko. Ilman viljelyä olisi kasvanut pari pihlajaa.
Tässä jk-keskustelussa tympii eniten se, kuinka härskisti sitä markkinoivat ”unohtavat” asiaan vaikuttavia tekijöitä.
Jatkuvakasvatus.fi-sivuston muutama muu kohokohta:
Tehdäänkö jk-metsissä ennakkoraivausta?
– Korjuu onnistuu useimmiten kuusialikasvoksesta huolimatta, eikä ennakkoraivausta tarvita. Sen sijaan tiheä, pieniläpimittainen koivupuusto saattaa haitata korjuuta kohtuuttomasti, jolloin raivaus on perusteltua.
Elpyykö myös vanha alikasvos?
– Esimerkiksi 40 vuotta muiden varjossa elintilan vapautumista odottanut, vielä kitukasvuinen taimi suorastaan ryöpsähtää kasvamaan kun tilaa tulee. Seuraavassa 50 vuodessa saavutetaan hakkuukypsyys.
Gla. Ei otsikkon liity, mutta käy kattomassa postaamani kuva. Olet nyt kuitenkin yksi täysjärkisten joukossa tässä kerhossa. Ja otat huomioon muitakin kuin kuutioita.
Mitä noita tutkimuksia lukenut joskus, niin semmone on jäänyt mieleen, että ku-alikasvoksen elpyminen riippuu pitkälti niiden edellisen vuoden /vuosien kasvusta. Jos ed. vuosikasvu on > 10 cm , niin voi odottaa , että kasvavat lisäpituuttakin ylispuuhakkuun jälkeen hyvin. Jos kasvut n. 5 cm ja sen alle, niin eipä oikein kunnolla kasva kuuset ainakaan seur, 10-15 vuoden aikana.
50 vuoden odottelu ainespuun mittoihin voisi jotenkin menetellä vielä, jos metsä olisi optimaalisesti erirakenteinen , jolloin hakattavaa riittäisi tasaisesti . Vaan entä kun pitää tehdä harveikko jolla pyritään taimettumisen lisäämiseen ? Metsän PPA :n joutuu pudottamaan niin alas että kasvu putoaa huomattavasti norm. keskikasvusta. Sen voi laskea vastaavan sitä tasaikäisen taimikkovaihetta, josta jk-mallissa on pyritty irti. Varsinkin jos/kun sama ”yliharvennus” tehdään useamman kerran/kiertoaika.
Tasaikäistä paremmat kokonaiskasvut on silloin täysin utopiaa (no niin ne on muutenkin) . Tasaikäisillä on yl. se etu, että mm. maanmuokkaus auttaa taimikon kasvua , sitä paremmin mitä enemmän taimet tarvii valoa ja lämpöä. Männyt ja koivut kasvaa silloin myös hyvin. Jos osataan ja muistetaan ottaa huomioon luonnonolosuhteet, niin ”sekakasvatus” onnistuu paremmin. Viljely ja luontainen uudistaminen yhdessä , oli se sitten vaikka jk:sta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.