Investointien hintatietoisuudessa painitaan täysin eri luvuissa peri-aatteessa samoissa kuin vaikkapa uudistamisen nappulaliigassa. Mittakaava on vaan lillukanvarret /isot rahat. Kuka niissä varvikoissa laskelmoi, siitäpä vaan. Metsätaloudessa on koko homma alun perinkin päin p:tä, jos välttämättömiä töitä laskelmilla kupataan tuonnemmaksi.
Tunnen lukuisia ”tekijämiehiä ja -naisia”, jotka vierastavat jonninjoutavaa pilkun viilaamista: 0.5%…1…-1…no sitten 2. He tekevät päätökset haukottelijoiden nenän edestä, vaurastuvat ja korjaavat pottejaan. Suuret tekijät ratkaisevat, sillä lähtökohtiin isoissa paukuissa talouden lainalaisuudet merkitsevät ratkaisevasti. Eli ostaakko yleensä koko metsää niillä ehdoin vai ei.
No vaikuttaahan se lopputulokseen minkälainen on lähtötilanne , kun tarkotus on laskea jonkin metsäkohteen tuottavuutta kiertoaikana. Jk.n oppaissa kannattavuuslaskelmissa oletetaan yleensä aina, että tilanne on optimaalinen jk:n aloittamiseen . Eli erikokoisia taimia on sopivasti ympäri aluetta valmiina ja isompia puita tulossa tukkipuuvaiheeseen mukavasti muutaman vuoden päästä harsinnasta. Onnistuuhan se silloin jk:kin hyvin (jos on hyvät korjuuolosuhteet) mutta jos mietitään , että minkälainen metsä on oikeasti, niin ei sielä kovin usein ole tuo optimitilanne. Ja esim. metsätyyppikin laittaa rajoja jk:n onnistumiselle kuten myös tasaikäiselle kasvatukselle.
Mitä hyötyä on laskelmasta jos ei oteta huomioon laskelman kohteen tilannetta ja sen tuottoon vaikuttavia käsittelyjä ? Ei yhtään mitään muuta kuin ehkä laskemisen ilo.
Joskus nuo jk:n saarnaajien jutut vaikuttaa enempi saduilta kaikkine mukavuuksineen kuin todellisuuteen perustuvilta arvioilta ja laskelmilta.
Tässä on lauantaipäivän ratoksi ajettu yli kilometrin ajomatkan takaa n.35 mottia puuta pinoon…
En kyllä tajua metsätalouden käytännön elämään tuota laskennan tuputusta! Joko ei ymmärretä suhteellisuuden tajua, tai vain halutaan päteä! ”Laskutikku kun näyttää sillä asettamallani prosentilla nyt tätä ja tuota….” Hoh hoijjaa.
Puukilla oiva huomio. Jk:ta aletaan käyttää ojitusalueilla joilla on huonot korjuuolosuhteet melkein aina. Ei jk välttämättä siellä huono asia ole, jos kunnostusojitus- ja uudistamiskuluissa saadaan sen ansiosta säästöä.
Väittäisin että metsää voi kasvattaa onnistuneesti ilman korkolaskelmia, käyttäen vain Tapion ohjeistuksia ja metsäammattilaisten apua toimenpiteiden ajoituksessa ja toteutuksessa. Vai oletteko tehneet jotain toisin koska olette vetäisseet ensin korkolaskut?
Metsätilaa ostettaessa laskelmat sen sijaan varmasti auttavat hahmottamaan tulevat tuotot tarkemmin.
Neuvostoliitossa kun löydettiin tapa joka toimi käytännössä, takavasemmalta astui esiin politrukki kysyen -Mutta toimiiko se teoriassa? !!!
Tuota samaa on nykyajassa ilmassa avohakkuukiellossa ja YLE:n ja HS:n metsäartikkeleissa, joissa yksipuolisesti annetaan kuva jatkuvan kasvatuksen ylivertaisuudesta. Punavihreän hallituksemme ideologia tuottaa valmiin vastauksen ja perusteet asialle sitten haetaan tätä tukemaan. Ainakin itseäni tämä vähän ärsyttää.
Jaksollista kasvatusta on kuitenkin tehty & tutkittu ja käytännön kokemus ja tulokset puoltavat tätä. Mielestäni yksityisen metsänomistajan kovin kevyesti kaikkeen uuteen ei kannata sännätä.- Mistä tuuli milloinkin käy. Mukaan kyllä ehtii.
Tyypillistä on, että media hakee nopeita vastauksia. Jos tutkijat sanovat että asiaa pitää tutkia enemmän, ei kelpaa vastaukseksi. Siitä kun ei saa valtamedialoille lehtijutun aihetta.
Sannikka kyseli eilen oikeudenmukaista verotusta. Se näyttäisi löytyvän siten, että laitetaan yrittäville ihmisille lisää veroja ja siirretään tuloja niille, jotka eivät mitään tee.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.