”….Tämänpäivän avohakkuu on 10 vuoden päästä taimikko. Metsä uudistuu vai aukon kautta,oli se sitten pieni tai iso. Nopein tapa uudistaa metsää on avohakkuu. Jatkuvan kasvatuksen ryteikössä käy helposti niin ettei siellä kasva kunnolla puut,eikä marjat, eikä mikään muukaan. Virkistys käyttökin on hankalaa……….. Tämän päivän aukko on 30- vuoden päästä oiva marjastus ja sienestys alue ja harvennus metsä myös oiva paikka muuhunkin vikistymiseen metsä kasvaa nopeammin kuin sitä hakataan…. Suurin uhka virkistys käytölle onkin metsien hoitamattomuus, kuin avohakkuut.”
Allekirjoitan tuon kaikki.Ongelma on ,että cityvihreä,joka ei juuri metsässä käy,ei asiaa ymmärrä.Hän kuitenkin ottaa kantaa äänekkäästi ja kirjoittaa ponnekkaasti muumiometsien puolesta ja hänen mielipiteensä on maan virallinen totuus
Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa joudutaan poistamaan varsin paljon ylispuustoa, niin ettei sitä jäljelle jäävää ainakaan ryteiköksi voine sanoa.
Mutta samalla kyllä metsäisyyskin joksikin aikaa vähenee, ei kuitenkaan niin pitkäksi aikaa kuin avohakkuussa.
30-vuotiasta metsää en henkilökohtaisesti yleensä pidä vielä kovinkaan mielekkäänä ympäristönä, mutta tietysti eri henkilöillä on eri katsantokannat ja varmasti niitäkin löytyy joille sellainen kelpaa mainiosti.
Kuitenkin moni haluaisi liikkua myös laajemmissa varttuneemmissa metsissä, joissa olisi hieman oikean metsän tuntua. Tälläisiä ei nykyään kovin helposti talousmetsäalueilta löydä, kun aukot pirstovat kaikki alueet pikku puskiksi.
Tähän ongelmaan auttaisi kyllä paremmin kiertoajan pidentäminen ja isojen suojelualueiden perustaminen, kuin jatkuva kasvatus.
Se että ”metsä kasvaa nopeammin kuin hakataan” tarkoittaa sitten vain sitä että puukuutioita on metsissämme enemmän, ei suinkaan sitä että metsiä kasvatettaisiin koko ajan pidemmällä kiertoajalla. Eikä se siten juurikaan auta tässä virkistyskäyttöasiassa, paitsi sitä kautta että on helpompi jättää joitain alueita kevyemmälle metsätalouskäytölle kun muualla puu kasvaa tehokkaammin.
Nuorten taimikoiden hoitamattomuus jossain mielessä on kyllä uhka virkistyskäytöllekin, koska se vain hidastaa metsän kasvua isopuustoiseksi. Jos metsä jäisi loputtomiin kasvamaan koskematta niin tietysti syntyisi luonnontilaisen kaltaista metsää, aikanaan varttunuttakin, mutta yleensähän käy niin että taimikko raivataan sitten kumminkin jossakin vaiheessa.
Olennaisempaa olisi että taimikonhoidossa ja harvennuksessa osattaisiin ajatella muutakin kuin puunmyyntituloja, eli metsään jätettäisiin eri puulajeja, tihentymiä, isoja puita jne. monipuolistamaan metsän rakennetta.
Aukkohakkuiden luvanvaraistaminen lienee oikeasti aika huono idea, sen voi kohtuu hyvin argumentein torjuakin. Mutta kyllä vuosittain hakattavaa pinta-alaa saisi pienentää, ja osittain korvata vaikka sillä jatkuvalla kasvatuksella. Lisäksi aukkojen suunnittelussa saisi ottaa uusia malleja käyttöön, jotta saataisiin luonnollisemman muotoisia ja osin isompiakin aukkoja, jotka lisäksi uudistettaisiin niin etteivät ne olisi yhden puulajin tylsää puupeltoa vaan vaihtelevia sekametsiä.
Aloittaja; kielletäänkö myös myrskyt jotta ne ei kaataisi metsää aukeiksi? Nehän on takavuosina saaneet suurimmat aukot aikaan. Pitäiskö kieltää myös salaman iskut? Nekin polttavat metsää aukeiksi isoja alueita. Ne polttavat jopa taimikkoja.
On totta että pirstaloituminen on uhka metsille, myös virkistys käytölle.Kaikenlainen metsän hoito on parempi kuin hoitamattomuus.Monet virkistys käyön puolestapuhujat vaan vastustavat kaikkea metsässä tapahtuvaa puun korjuuta ja puolustavat totaali suojelua, ymmärtämättä kuitenkaan sitä tosiasiaa että täysin suojeltu ja hoitamaton metsä ei kyllä houkuttele virkistäytymään ja voi olla jopa vaarallinen paikka liikkua.
Jatkuva kasvatus sopii hyvin aktiiviselle metsänomistajalle, joka pystyy ja viitsii hoitaa metsää itse omilla koneillaan. Mutta sellaisille jotka eivät oiken itsekkään tiedä mitä metsälleen tekisivät ja jotka myyvät puunsa pystykaupoilla en jatkuvaa kasvatusta suosittele. Pelkäämpä vaan että ostajat helposti korjaavat parhaat päältä ja jättävät alikasvokset taimikoksi.Tällaisen taimikon hoito vaatii aikaa ja rahaa ja etenkin ymmärrystä ja omatoimisuutta. Tulevien sukupolvien omaisuus voi olla mennyttä tällaisen hoidon jäljiltä.
Edelleen olen sitä mieltä että avohakkuun kautta uudistaminen on se kannattavin vaihtoehto. Hakkuuta voi tosin jakaa osiin,jolloin syntyy pienempiä aukkoja ja vastaavasti taimikko kehittyy jo toisaalla hyvää vauhtia. Monin paikoin palstojen koot ovat jo valmiiksi niin pieniä, ettei niitä enää kannata pilkkoa pienemmiksi kuvioksi.
Mitä vähemmän kuviolta tulee puuta sitä korkeammaksi tulee korjuukustannukset, koneiden kuljettelu ei ole ihan ilmaista ja aika on pois varsinaisesta työstä. Pienemmät puumäärät eivät myöskään kiinnosta ostajaa niin paljoin kuin suuremmat erät. Tämä korostuu myös jatkuvassa kasvatuksessa,puuta kerätään vähemmän kerralla ja jos kuviot on kovin pieniä korjuukustannukset syö puiden arvon ja homma ei enä kannatakkaan ja metsä jää kokonaan hoitamatta tai hoito viivästyy. Tästä syntyy helposti negatiivinen kierre, eikä se kierre silti takaa parempaa virkistys käyttöäkään.
Jokainen saa touhuta metsässän aivan kuinka haluaa , mutta jos muiden työpanos on tarpeen , tarvitaan hommaan myös selkeät säännöt . Nämä säännöt suojaavat tarvittaessa kaikkia osapuolia.
Jokamiehenoikeudet ja niden rajaaminen tuntuvat tässä tilanteessa hirvittävän kaukaa haetulta . Jos metsä on hoidon puutteessa , jälkien parsija on se taho , jonka toiminnalla on jotain merkitystä . Satunnaisella metsässä kulkijalla on vain jokamiehenoikeus , joka ei oikeuta kajoamaan toisen omaisuuteen.
”vihreen koneen kuskilta” jälleen tanakkaa ja monipuolisesti ajateltua asiaa ! Kiitos!
Nauhottiin noin 3 hehtaarin muodoltaan epämääräinen mäntyvaltainen kuvio, joka oli harvennettu ties milloin ja varsin harvaksi. Maasto on niin kivikkoista, ettei vapaaehtoisesti kyllä aukkoa tekisi. No, löytyi ehkä 20 aarin alueet, joissa oli mahdollisuus ylispuiden poistolla teoreettinen mahdollisuus saada aikaan aluskasvustosta uusi kuusimetsä. Sitä nyt sitten päätettiin yrittää. Saa nähdä kuinka käy.
Loppu siis lähes 3 hehtaaria meni sitten luonnollisestikin aukoksi. Ei ollut isompia eikä pienempiä taimia tarpeeksi kasvatettaviksi. Istutuskin on haasteellista. Muokata ei kivisyyden vuoksi voi, äestyksestä puhumattakaan. Positiivista on, ettei alue vesakoidukaan.
Sellaisia ne meidän metsät ovat. Siis suuruusluokka 5 % saatetaan huolellisella suunnitellulla ja aukkohakkuun yhteydessä jättää luonnontaimien varaan.
”Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa joudutaan poistamaan varsin paljon ylispuustoa, niin ettei sitä jäljelle jäävää ainakaan ryteiköksi voine sanoa.”
Mikä sitten on kenenkin mielestä ryteikköä.Jos motolla aletaan tukkipuita kaateleen ja vetämään oksineen koneen viereen, niin mun mielestä katkeilleet ja alle jääneet 3-6 metriset alikasvos puut alkaa näyttää aika ryteiköltä. Sekaan kun jää vielä hakkuutähteet, niin ei kovin helpokulkuista virkistys metsää. Aikahan tekee tässäkin tehtävänsä ja ihmiskäsi voi nopeuttaa hommaa. Mutta jos alun perin oli tarkoitus etsiä vaihtoehto avohakkuulle, jotta virkistys käyttö säilyy, niin onko jatkuvasta kasvatuksesta kuitenkaan suurta apua tähän.
Vaihtoehdon kaipuussa on monta perustetta. Jollain se on maiseman ja virkistysmahdollisuuksien säilyminen. Toisella se on kannattavuuden parantaminen ja kolmannella ehkä joku muu. Yhteistä nimittäjää ei siis ole, eikä kannattavuudesta kiinnostuneen metsää varmaankaan kannata käyttää esimerkkinä virkistysmahdollisuuksien säilymisestä.
Virkistysmahdollisuuksista voidaan olla montaa mieltä . Itse en näe jatkuvapeitteisiä palstoja kovinkaan houkuttelevina . Vaihtoehdon taloudellisuuskin on vähintään kiistanalainen.
Kannatta lukaista Juha Aaltoilan ansiokas kolumni .
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.