Taitaa olla niin että Perkolle ei kelpaa selitykseksi kuin yhdenlainen totuus. Mutta onhan se toisaalta niinkin, että jos kysyjä ei saa vastauksesta selvää, niin silloin vastaaja ei ole osannut esittää asiaa sopivalla tavalla.
Jyrki Ketola kirjoitti joskus, että päätehakkuu kannattaa tehdä silloin kun kantohinnat ovat pohjissa ja ostaa rahoilla metsäyhtiöiden osakkeita. Tämä oli tuottoisa ratkaisu ainakin 2008-2009.
Sain sen vaikutelman, että uudistusajankohdan päättäminen ei ole eksaktia tiedettä. Vai onko teille, Visakallo ja Anton Chigurh? Poimintahakkuussa eli jk-hakkuussa on sama ongelma puutasolla: mitkä otetaan ja mitkä jätetään kasvamaan?
En tiedä, miten juurikäävän eteneminen vähentää arvokasvua. Tein päätöksen viimeisimmästä avohakkuusta puhtaasti näppituntumalla. Minulla on kyllä excelissä puustotiedot, jossa yritän laskea suhteellista arvokasvua. Sekin on vain minun arvaus asioiden kehittymisestä, mutta johonkin päätökset täytyy perustaa, jotta voi muiden asiaan vaikuttavien tekijöiden (kantohinnat, sopiva leimikkokokonaisuus myyntiin jne.) myötä päätöksiä tehdä. Juurikääpäkohteen päätöstä helpotti tukin hinta 69,5 € ja kuidun muistaakseni n. 24 €.
Sattui tapaus jossa ”metsänhoitajasta” jäi jäljelle hajalliset kumisaappaat kasa tylsiä sahaketjuja ja laippoja, loppuun ajettu raivaussaha, joitain mittavehkeitä, hajallisten turvahousujen lisäksi. Hänen mukanaan löytyi viikkojen perästä kadonnut köysi. Jovainin tapaan lopullisessa päätehakkuussa selviää monta aiemmin tuntematonta osaa tuloksesta jota ei huomattu.
Kuitenkin aina pitää kylvää uutta siementä ja istuttaa taimia lisää vaikka hirville ! tätähän tämä on.
Meillä on yksinkertainen systeemi. Keskimäärin hakataan 1,3 % aukoksi vuodessa. Hienosäätöä tehdään markkinatilanteen mukaan. Kannattaa muistaa jatkokin. Uudistusvaiheessa säät vaihtelevat, millä on vaikutusta jopa taimien kasvuun ja paljonkin männyn itämiseen. Joskus halla voi viedä kuusen taimet. Koskaan ei tule tässä systeemissä kerralla suuria ongelmia uudistusvaiheessa. Yksinkertaiselle porukalle yksinkertainen ratkaisu.
Sitten harvennukset tarpeen mukaan. Vuosittain niitä tehdään noin kaksinkertainen määrä uudistushakkuisiin verrattuna. Niiden tuloilla katetaan uudistus- ja taimikonhoitokulut moneen kertaan.
Tätähän tämä on kuten Perko sanoo. Ihmeesti se metsän kasvu vaan lisääntyy.
”Metsä kannattaa taloudellisessa mielessä uudistaa, kun suhteellinen arvokasvu pysyvästi alittaa muusta kohteesta vastaavalla riskillä saatavan tuoton…”
Teoriassa noin, käytännössä täytyisi olla selvännäkijä tai fakiiri.
Mehtäukko kun tuijottaa kristallipalliin, siellä näkyvät metsikön ikä, puuston laatu, kasvukykyisyys,markkinaraot,korjuun olosuhteet, kantohinta jne. Jos esim. kiikariin ilmaantuu kehityskelpoinen hinta/laatusuhteiltaan kriteerit täyttävä metsäpalsta, sehän on katsottava ”loppuun”. Siinä on kuitenkin takalaita. On sen verran vakiintunut hyvä pankkisuhde, rahoitus lohkeaa heti. Tämä kuitenkin saadaan tarvittaessa sillä pallin antamilla tulosteilla nujautettua matalaksi.
Kyllä siinä korot ja rahoituskulutkin merkkailevat…taustalla.
Tämä usein kuultu johtopäätös ei anna vaihtoehtoa avohakkuulle:
”Mitä korkeampaa tuottovaatimusta pääomalta edellytetään, sitä lyhyempiin kiertoaikoihin päädytään.”
Mitä mieltä tästä? Tähän on ilmeisesti päädytty laskemalla kuidusta tukiksi hyppäys kovaksi tuotoksi ja sen jälkeen tuotto on siihen verrattuna heikkoa. Eli avohakkuu pitäisi tehdä kun kaikista/suurimmasta osasta puita saa yhden tukin.
Tällaisessa laskelmassa saattaa unohtua uudistuskustannukset, jotka haukkaavat ison prosentin pienestä tuotosta. Lisäksi mitään hyppäystä arvossa ei oikeasti tapahdu tuossa kohdassa, koska tilan arvostuksessa käytetään odotusarvokertoimia.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.