Kuivahkojen kankaiden päätehakkuuikää lähestyvät männiköt ja 02/03-khl:n havupuumetsät on parhaita kohteita ja mieluummin tuhka&typpilannoitusta kuin Yaran apupaskaa. Valmiiksi hyvin kasvavia rehevän maan kuusikoita ei kannata lannottaa. Terveyslannotukset esim. turvemaille kalia ja fosforia tuhkalannotuksella on omiaaan lisäämään puun kasvua siellä.
Jaksollisen metsän uudistaminen. Metsä kannattaa taloudellisessa mielessä uudistaa, kun suhteellinen arvokasvu pysyvästi alittaa muusta kohteesta vastaavalla riskillä saatavan tuoton.
Suhteellinen arvokasvuprosentti on 100 x a/b+c , jossa a on metsän kasvu euroina vuodessa, b on puuston arvo euroissa ja c on maapohjan metsätaloudellinen arvo.
Mitkään suositukset eivät tiedä metsänomistajan taloudellista tilannetta, onko pikavippejä, laitetaanko tulo vaikka Metsäliiton osuuspääomaan vai nollakorkoiselle pankkitilille jne. Siksi metsänomistajan pitäisi tietää, mihin suhteelliseen arvokasvuun uudistamisen suosittelija käsityksensä perustaa.
Kokonaan toinen asia on, kuinka taloudellisesti rationaalisia kulloinkin ollaan, ja mitkä kaikki muut tekijät ratkaisuun vaikuttavat, tunnesyistä lähtien.
Kiinnostukseni kohde on ollut se matemaattinen ja taloudellinen perusta, mihin rationaaliset ratkaisut perustuvat. Esim. tarkoituksenmukaisuus on aivan liian lavea käsite ja johonkin analyysiin se tarkoituksenmukaisuuskin perustuu.
Oleellista on minusta se, että edes jotenkin ymmärtää, kuinka eri tekijät vaikuttavat. Täällä vierastetaan tällaista analyysiä. Fokus on vahvasti puun tuotoksessa, eikä nähdä eroa kannattavuuden ja puuntuotoksen välillä. Koroista esitetään lentäviä lauseita, että korkoprosentilla ei voi ostaa leipää kaupasta jne. Surullista ja siksi en ole malttanut olla ottamatta kantaa. Liika suolaus on tietysti liikaa, jota pahoittelen.
Minusta kirjoituksessa voi välillä heittä jonkun osuvan herjan, se on kuin suola puurossa, mutta jos mätät sitä suolaa puuroon kourakaupalla, niin kuka sellaista haluaa syödä.
Tämä keskusteluketju on ajautunut sivuraitelle alkuperäisestä ajatuksesta. Toisaalta sivuraiteelle ajautuminen kuvastaa hyvin, että metsänomistajatkin painottavat toimissaan paljon taloudellisuutta.
Jos mietitään, miksi vastustetaan avohakkuita, on selvää, että taustalla on perusteltu epäilys mm luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä. Näiden näkemysten esittäjät ajattelevat ilmeisesti, että tilanne paranisi oleellisesti, jos aukkohakkuut kiellettäisiin. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on laajempi kysymys. Taustalla on koko maa- ja metsätalouden muuttuminen yhä tehokkaamaksi. N 60 v sitten maatalous oli vielä huomattavasti pienipiirteisempää kuin nyt. Tällöin oli paljon avo-ojitettuja peltoja ja pienehköjä peltolohkoja sekä laidunniittyjä. Peltolohkojen ja metsän rajapintaakin oli paljon, mikä suosi monimuotoisuudessaan myös metsälajeja.
Ruuan ja puun hinta oli suhteessa elinkustannuksiin oli huomattavasti korkeampi kuin nyt. Tällöin maaseudun väestö tuli toimeen pienemmilläkin tiloilla, mikä piti yllä myös luonnon monimuotoisuutta. Vähitellen on koko maailmassa ajauduttu tilanteeseen, jossa alkutuottajien elintasoa suhteessa muihin kansalaisiin ei voida pitää kohtuullisella tasolla entisillä volyymeillä ja menetelmillä. Ruoka ja puu on yksinkertaisesti liian halpaa ja suita ruokittavaksi on liikaa.
Myös metsäomistajilla, jotka ovat keskimääräistä pienempituloisia, on oikeus tavoitella samaa elintasoa kuin muiden kansalaisten. Avohakkuiden rajoittaminen, eli metsätalouden tehokkuuden alentaminen edellyttäisi siis metsänomistajien tulonmenetysten korvaamista. Käytännössä siis kaikkien kansalaisten elintason alentamista. Tuskin tapahtuu – näillä mennään päätyyn asti.
Tukkimetsä kannattaa yleensä päätehakata silloin , kun on rahan tarve tai löytyy muuten hyvä kohde massille muualta ja kantohinnat nousseet vaikkapa 10 -15 % laskukauden jälkeen ellei ole odotettavaissa puun hinnan edelleen nousua, joka on hyvin harvinaista ja epätod.näk. nykyään , kun pienet nousutkin on harvinaisia.
Yleiset kannattavuuslaskelmat on sitten vähän eri asia . Niiden avulla voi etukäteen arvioida erilaisten metsän uudistus-ja käsittelytapojen kannattavuutta eri kohteilla kunhan muistaa ottaa huomioon myös luonnon asettamat rajoitteet toimille. Vaikka laskin (tai jk:n opas/opus) sanoisi mitä jk:n paremmasta kannattavuudesta jollain kohteella, se ei esim. kerro sitä voiko puita korjata kestävällä tavalla, jos talvikorjuu ei onnistukaan .
Kova %tuotto ei kerro vielä välttämättä olisiko metsän kasvatus kannattavinta juuri sillä tavalla. Yksinkertaistettuna : 10 % 100:sta on vähemmän kuin 7 % 200 :sta. Jos vertailu- laskelmasta unohdetaan jokin oleellinen tilanteeseen vaikuttava tekijä, niin lopputulos voi olla mitä sattuu. Niitä tekijöitä voi olla esim. hakkuutapojen kantorahatulojen erotuksen huomioimattomuus , osaoptimointi jonkin menetelmän hyväksi jättämällä 2. ve:sta pois jokin sen optimitapa (esim. tasaikäisen metsän yläharvennus) , unohtamalla luonnon olosuhteiden tuoma riskilisä, unohtamalla aloitustilanne metsässä; esim. vanha metsä jossa ei olekaan laskuesimerkin edellyttämää alikasvosta valmiina, jne.
RR:n ”osuvaherja”-kommentointi on ihan ok mutta ei silloin, jos ei älyä itse asiasta juuri mitään . Koettaa peittää oma tietämättömyys muka osuvalla herjalla ?
En hakenut kysymykselläni noita yleisiä periaatteita, vaikka nekin on hyvä kerrata. Hain sitä, onko uudistuskypsyyden määrittämiseen annettavissa muuta pelkästään metsiköstä itsestään lähtevää sapluunaa kuin Tapion ohjeissa oleva puuston pohjapinta-alalla painotetun keskiläpimittaan perustuva ohje, jonka tuottovaatimus on 2-3 %. Esimerkiksi tuoreella kankaalla Väli-Suomessa uudistetaan mänty 24-28 cm, kuusi 25-28 ja koivu 26-28 cm läpimitassa. Metsiköissä on kuitenkin yksilöllisiä eroja. Ajattelin että arvon puuntuottajilla olisi jokin mittari jota käytätte, esimerkiksi puut pannaan nurin kun luston paksuus menee alle 1 mm?
Nurin pannaan yleensä silloin kun tuntuu hyvältä idealta tehdä se. Syystä tai toisesta.
Mittareita on erilaisia . Yksi käppyrä kertoi mittarin olevan yksittäisen puun arvokasvu% ; jos se ylittää tietyn raja-arvon, niin puun kannattaa antaa kasvaa. Mutta sitten pitäs tietää se arvokasvu% jonka määrittämisestä yritin ed. jotain kertoa. Pelkkä arvokasvu% ei sekään kerro minkälainen olisi puun kasvu ja arvokasvu tulevaisuudessa, jos sitä ei korjata pois arviointihetkellä. Kaikki kasvupaikatkaan kun ei ole samanlaisia.
Missä niitä kasvunsa lopettaneita vanhoja metsiä on. Metsät laitetiin nurin sieltä minne metsätiet rakennettiin 70-luvulla. Ei teiden varsilla ikihongat humise. Metsähallitus teki rankkoja poimintahakkuita ainakin 2007, kun hinnat olivat huipussaan. Kyllä siinä mittarina oli raha.
Anneli J. varmemman vastauksen saat kun kysyt tuolta kainalossasi viisaasti katselevalta hauvalta. Täällä selitykset ei kelpaa illalla enää selittäjälleen. ”Valkeniko” arvokasvu selityksestä jotain..?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,941 - 1,950 (kaikkiaan 2,399)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.