Tavan metsänomistaja ei ole pörsseissä ja ei harrasta kustannuslaskentaa. Eihän siihen ole edes valmiuksia. Tiedä sitten meneekö metsätalous elinkeinona tai edes sivuelinkeinona liian laskennalliseksi tai tieteelliseksi. Vastakkainasettelu kuuluu asiaan, siihen kuuluu myös omia kantoja, mutta jos jumi iskee, se vie huonosti eteenpäin.
Eihän se sitä voi olla, hyvästäkään tutkimuksesta ei oteta käytäntöön kuin tutkimuksen parhaita osia ja tuskin laskentakaan kaikkea voi selvittää. On paljon asioita, jotka syystä tai toisesta jäävät huomiotta ja jäävät jälkilaskentaan.
Tavan metsänomistajalle jää pakostakin kokemustieto. Silläkin pärjää, jos on hyvät yleistiedot metsätaloudesta, tuskin hyvää mututuntumaakaan voi väheksyä.
Lannoittaminen on tosiaan vaihtoehto avohakkuulle. MHY:n teksti näyttää siltä kuin se olisi kopioitu suoraan Yaran esitteestä. Itse en ole saanut lannoittamalla mitään todennettua kasvun lisäystä, pikemminkin päinvastoin. Mites muut?
Tutkimusten mukaan lannoitus toimii parhaiten nuoressa metsässä mutta sitä yleensä suositellaan vanhempaan metsään.
Ei ole mitattu kokemusta. Katselin pari vuotta sitten vähän nuutuneen näköistä kuusikkoa. Toissa kesänä siihen tehty lannoitus näkyy kyllä mielestäni tämän n 55-vuotiaan kuusikon yleisilmessä. Neulaset ovat muuttuneet vihreämmiksi. Tai sitten vain luulen niin.
Itse luulen siis, että lannoitus parantaa ikääntyneiden puiden elinvoimaa ja sitä kautta parantaa niiden kestävyyttä erilaisia tuhoja vastaan. Lustoissa lannoitus ei kuulemma näy. Paitsi varmaankin Antonin ihmemetsässä, jossa lustot ovat varmaan senttisiä.
Minäkin suhtaudun vähän epäillen noihin suuriin kasvulupauksiin ja ei niillä voi kyllä mielestäni korvata päätehakkuuta.
Maailmassa on fosforia kymmeniksi vuosiksi, sille lienee parempaakin käyttöä kuin roiskia metsiin havumetsävyöhykkeellä, jossa hyödynnetään muutama prosentti metsien kasvusta noin globaalisti.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.