Se on totta Gla , että luonnonolosuhteet eivät ole 10-vuoden aikana suuresti muuttuneet, eikä kukaan millään tavalla edellytä sinua ottamaan ympärillä tapahtunutta (talouden, politiikan, asenteiden, yleisen mielipiteen, ilmastoennusteiden vaikutusten jne.) huomioon. Kun metsänhoito on näin pitkäjänteistä, kymmenien vuosien päähän tähtäävää toimintaa, niin eihän sitä tietenkään kuviokohtaisesti voi kulloistenkin ulkoisten olosuhteiden muutosten vuoksi muuttaa.
Kai nyt tulevaisuuden näkymä ja olosuhteiden muuttuminen otetaan aina isossa kuvassa toiminnassa huomioon. Lainsäädäntö on nyt kokonaan toinen, taloudelliset olosuhteet ovat kovassa muutoksessa, ilmastomuutoksen tiedostamisen voimakas lisääntyminen ja sen mahd. seuraukset, monimuotoisuuskysymysten korostuminen jne.
Omalla kohdallani metsiä hankittaessa taloudelliset realiteetit olivat ylivertaisesti edustettuna – oli tyhjätaskuna pakko olla. Ikääntyessä ja olosuhteidenkin sen salliessa on moniulotteisuuskin on lisääntynyt. Pidän ikävänä tätä metsäkeskustelun vastakkainasettelua.
RR. Ei olla tekemässä vastakkainasettelua. Valinta ei ole joko-tai vaan sekä-että, kuten Sampsa Oinaala (Hesarin linkki Naapurin hakkuut edellä) kirjoitti.
Siis nimenomaan ollaan tekemässä vastakkainasettelua.Luontojärjestöt ,vihertävät tutkijat ja etenkin media Yle ja Hesari etunenässä työntävät työkseen vastakkainasetteluun tähtäävää puppua jatkuvalla syötöllä.
” Pidän ikävänä tätä metsäkeskustelun vastakkainasettelua.”
Eikös jokaisen sovi kertoa näkemyksensä /kokemuksensa asioista, joissa on taipaleellaan ollut tekemisissä? Mehtätäukko kun on vahvasti sitä mieltä, että tämän maan metsänomistajista promilleissa on se joukkio, joka laskemalla laskee askeleet ”eteen ja taakse” kaikessa puuntuotantoon liittyvässä. Ja laskekoot edelleen. Ne joille mikään ei merkitse mitään, on yksi osa. Näihin kumpaankaan en kuulu.
Se, joka riitaa ja mustamaalausta harrastakseen tekee vastakkainasetteluja eri käänteissä, voi lähteä talsimaan toisille apajille, sillä sellainen ei edistä eikä kehitä ketään.
Aivan oikein Rane ja mehtäukko. Kieltämättä peli on aika kovaa tällä hetkellä, kun avohakkuualoite on eduskunnassa ja yhteisiä metsiä hoitavia päättäjiä lobataan ahkerasti Metsähallituksen lisäksi tulilinjalla ovat kunnat ja seurakunnat. Sekin on totta, että YLE ja Hesari vaikuttavat uutisoinnissaan puolueellisilta. Tällä palstalla ollaan kuitenkin oltu pääosin asiallisia puolin ja toisin.
Ymmärrän oikein hyvin mehtäukko, kuten olen kirjoituksiesi perusteella käsittänyt, että sinulla taloudellinen fokus metsänhoidossasi ja näet sen puhtaasti puuntuotoksen näkökulmasta. Jos vielä toimit korjuuyrittäjänä, niin perinteisen käsityksen hyvä metsänhoito sopii mielipiteisiisi erinomaisesti.
Jos fokus on taloudessa, niin sitä en kykene mitenkään ymmärtämään, että koroilla ei ole mitään väliä. Se tarkoittaisi täsmälleen samaa asiaa, että pidät täysin yhdentekevänä pitääkö rahaa pankissa prosentin vai kymmenen prosentin tilillä – aivan samaa.
Jos minulla on taloudellinen fokus metsänhoidossa, en voi mitenkään kuulua niihin, jotka näkevät metsästä, mitä minun taloudellisessa mielessä sille kannattaa tehdä ja johon Glakin edellä vaivihkaa viittaa. Toinen puoli asiasta ovat metsästä riippumattomat tekijät, kuten korot, puunhinnat, kustannukset, regulaatio jne.
”Perinteisen käsityksen metsänhoito” kun on ollut käytännöissäni yli 30 vuotta. Tarkoittaa tietyissä tilanteissa yläharvennusta, tai alikasvoksen hyödyntämistä tai sp-hakkuuta, taimikon sekapuustoisuutta. Kunnostusojituksia,terveys-ja kasvatuslannoituksia, tien tekoa…
Koroilla on esim. vain siten väliä, mikä on rahoituksen hinta – ostopalstan hinta,kasvu,kehitysnäkymä. Jos 1/2 km metsätien teko maksaa 1000 motin hakkuun toteutukselle ostoiltaan tonnin, miksi se tulee koroilla vanuttamalla? Kysynpä vaan.
RR: ”Kai nyt tulevaisuuden näkymä ja olosuhteiden muuttuminen otetaan aina isossa kuvassa toiminnassa huomioon. Lainsäädäntö on nyt kokonaan toinen, taloudelliset olosuhteet ovat kovassa muutoksessa, ilmastomuutoksen tiedostamisen voimakas lisääntyminen ja sen mahd. seuraukset, monimuotoisuuskysymysten korostuminen jne.”
En nyt vihjaa, että metsää katsomalla näkisin, mitä sille taloudellisessa mielessä (kuten sinä asian ymmärrät) kannattaa tehdä. Tarkoitan kuvitteellisena rautalankaesimerkkinä sitä, että vaikka metsätalouden tutkijat laskisivat yhden puulajin tasarakenteisen kuusikon kasvavan parhaiten ja tuottavan eniten tukkia, minä en tuolta pohjalta pyri tällaiseen puustoon. Olen pikkupojasta saakka ymmärtänyt, että tällainen metsä on stressiherkkä ja siten sellaiseen ei talousmetsässäkään kannata pyrkiä. Tai vaikka kirjassa Metsän jatkuva kasvatus pitkän meriittilistan omaava tutkija kertoisi, että kuusi uudistuu kuusen alle luontaisesti, kun päätetään tehdä jatkuvan kasvatuksen hakkuu, en näin ala toimia. Metsän sukkessiooon kuuluu erilaiset mekanismit, joita kunnioitan enemmän. Jokunen vuosi sitten ostin kirjan Metsämaa ja sen hoito, joka olikin kiinnostava juttu. Periaatteessa tiesin tämän, mutta kirja puki jossain alitajunnassa vellovat ajatukset sanoiksi. Maaperässä tapahtuu paljon asioita, josta ekonomit eivät ole koskaan kuulleetkaan, mutta joilla on ratkaiseva merkitys metsän hyvinvointiin. Insinööri katselee latvuksia ja mittaa pohjapinta-aloja miettiessään metsän hoitoa. Luonnon meknismit on kuitenkin niitä, jotka kannattaa muistaa, kun päättää laittaa kuusta kuusen perään ja raivata sen puhtaaksi vesakosta. Se ohjaa minun ajatteluani. Voi tietysti olla, että minun elinaikanani asialla ei suurtakaan merkitystä ole, metsä kestää huonoa hoitoa kymmeniä vuosia ilman näkyviä seurauksia. En silti halua, että luonto voi minun jälkeeni huonosti, kun on mahdollisuus hoitaa metsää hyvin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,861 - 1,870 (kaikkiaan 2,399)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.